Korkeakoulutettujen osuuden laskemisesta

Korkeakoulutettujen osuutta väestössä voidaan laskea usealla erilaisella tavalla. Keskeisimmät laskentaan vaikuttavat tekijät ovat 1) laskennassa käytettävä ikäryhmä, 2) laskennan taustalla oleva lähdeaineisto ja 3) korkeakoulutettujen määritelmä. Alla on esitetty em. tekijöiden vaikutusta laskentaan sekä mitä tekijöitä keskeisissä politiikkadokumenteissa käytetään. Keskeisin viesti on se, että asiasta ei ole yhtä totuutta vaan eri käytöissä olevat luvut painottavat hieman eri asioita.

 

  • Laskennassa käytettävä ikäryhmä

 

Laskennassa pyritään käyttämään ikäryhmää, joka olisi toisaalta tarpeeksi alhainen, jotta tehdyt politiikkatoimet näkyvät indikaattorissa mahdollisimman nopeasti. Toisaalta ikäryhmän pitää olla korkea, jotta indikaattorissa tulee huomioiduksi korkeakoulututkinnon suorittamisikien laaja skaala. EU:n 2020 tavoitteessa käytetään ikäryhmää 30-34 -vuotiaat ja OECD käyttää Education at Glancen pääindikaattorissa ikäryhmää 25-34 vuotiaat. Koska Suomessa korkeakoulututkintoja suoritetaan suhteellisen vanhana, ero ikäryhmien käytössä on noin 4-6 %-yksikköä.

 

  • Laskennan taustalla oleva lähdeaineisto

 

Suomessa on olemassa kattava tutkintorekisteri Suomessa suoritetuista tutkinnoista joka mahdollistaa väestön koulutusrakenteen tarkastelun. Tosin tutkintorekisterissä ei juurikaan ole ulkomailla suoritettuja tutkintoja (Suomen kansalaisten tai ulkomaalaisten), joka aiheuttaa tutkintorekisteriin alipeittoa. Useimmissa muissa maissa vastaavaa hallinnollista aineistoa ei ole olemassa, joten kansainvälisissä vertailuissa käytetään kv-määritelmien mukaisen otospohjaisen työvoimatutkimuksen tietoja. Suomessa työvoimatutkimuksen teossa toki hyödynnetään tutkintorekisterin tietoja, ts. vastaaja ei itse ilmoita tutkintotietojaan ne otetaan tutkintorekisteristä. Kuitenkin Suomen kohdalla työvoimatutkimuksen kautta saadut korkeakoulutettujen osuudet ovat 4-5 %-yksikköä suurempia kuin tutkintorekisterin kautta saatavat luvut. Tarkkoja syitä tähän ei ole selvitetty, mutta oletettavasti syynä ilmiöön on esim. korkeasti koulutettujen suurempi vastausalttius otospohjaisiin tutkimuksiin. Ainakin ruotsalaiset kollegat ovat huomanneet saman ilmiön omissa tilastoissaan. Ns. ”oikea” luku lienee työvoimatutkimuksen ja tutkintorekisterin tietojen välillä, koska toisessa on ylipeittoa ja toisessa alipeittoa (ulkomailla suoritettujen tutkintojen puute). Sekin on huomioitava, että ulkomailla suoritettujen tutkintojen määrä kasvaa vuosi vuodelta, joten tutkintorekisterin alipeitto suurenee vuosittain.

 

  • Korkeasti koulutettujen määritelmä

 

Koulutusastejaottelu perustuu Unescon ylläpitämään kansainväliseen ISCED -koulutusasteluokitukseen. Suomessa kansallisesti käytössä oleva koulutusluokitus on vuodesta 2016 ollut yhteensopiva ISCED -luokituksen kanssa, http://www.tilastokeskus.fi/meta/luokitukset/isced_aste/001-2013/index.html. Korkea-asteen tutkintoja ISCED -luokituksessa ovat asteiden 5-8 tutkinnot. Koulutusaste 5  (Short-cycle tertiary education) tarkoittaa lyhyitä (2-3 vuotta) korkeakoulututkintoja. Näitä lyhyitä tutkintoja ei enää anneta Suomen korkeakouluissa, mutta entiset opistoasteen tutkinnot luokiteltiin ISCED5-tasolle.

Lyhyitä korkeakoulututkintoja annetaan useassa maassa ja ne muodostavat osan monen maan koulutusjärjestelmää. Kaikissa keskeisissä korkeakoulutettujen osuuksia käsittelevissä politiikkadokumenteissa ne sisällytetään korkea-asteen tutkintoihin. Jos ISCED-5 tason tutkinnot jätettäisiin pois tarkastelusta, niin tällä ei olisi vaikutusta Suomen osuuteen alle 35-vuotiaiden ikäryhmässä (joilla ei enää ole opistotutkintoja), mutta monen muun maan korkeakoulutettujen osuudet luonnollisesti laskisivat. Koska kunkin maan koulutusjärjestelmä kuitenkin muodostaa oman kokonaisuutensa, yhdentyyppistä korkeakoulutusta ei ole järkevää poistaa kokonaisvertailusta.


 

Keskeisissä politiikkadokumenteissa käytetään kansainvälisen vertailun mahdollistavia tietoja (= lähteenä on otospohjainen työvoimatutkimus). EU2020-tavoitteissa käytetään ikäryhmää 30-34 –vuotiaat. Siinä Suomen vuoden 2016 arvo on 46,1 %. OECD:n Education at Glance -julkaisussa käytetään myös työvoimatutkimuksen tietoja, mutta osuus lasketaan ikäryhmästä 25-34 –vuotiaat. Tällöin Suomen vuoden 2016 arvo on 41 %.

Tilastokeskuksen tutkintorekisterin käyttö lähteenä mahdollistaa tietojen paremman analysoinnin. Tutkintorekisterin tiedoista laskettuna 30-34 –vuotiaiden korkeakoulutettujen osuus on 39,9 %. Tutkintorekisterin alipeittoa ulkomailla suoritetuista tutkinnoista voidaan osin korjata huomioimalla laskennassa vain Suomen kansalaisten tutkinnot. Tällöin pääsemme 41,6 %:n osuuteen korkeakoulutetuissa, jolloin huomioimatta tosin jää moni Suomen kansalaisen ulkomailla suorittama tutkinto.

Yhteenvetona edellisestä voi todeta, että korkeakoulutettujen osuuden voi laskea monella tavalla. Tietojen käyttötarkoitus kannattaa ottaa aina huomioon laskemistapaa valittaessa. Esim. OKM:n korkeakoulutuksen visiotyössä on valittu käytettäväksi verrokkiryhmäksi 25-34 –vuotiaiden koulutustaso, koska on haluttu painottaa koulutustason noston lisäksi myös tarvetta nopeampaan työelämään siirtymiseen.

Sekin on huomioitava, että käytössä olevat laskemistavat reagoivat hitaasti erilaisiin politiikkatoimiin korkeakoulutettujen osuuden nostamiseksi. Esimerkiksi korkeakoulujen opiskelijavalintauudistusten tavoitteena on suunnata korkeakoulupaikkoja entistä enemmän ensikertaisille hakijoille, joka todennäköisesti tulee nostamaan korkeakoulutettujen osuutta (koska entistä useampi pääsee opiskelemaan, eivätkä paikat kasaudu samoille henkilöille). Uudistukset vaikuttavat eniten juuri lukion päättäneisiin ikäluokkiin. Mikäli tätä kautta korkeakoulutettujen osuus lähtisi nousuun, niin tämä näkyisi 30-34 –vuotiaiden ikäluokassa vasta reilun kymmenen vuoden päästä.