Korkeakoulutettujen maastamuutto

Viime aikoina mediassa on ollut jonkin verran puhetta korkeakoulutettujen nuorten maastamuutosta. Ilmiönä korkeakoulutuksen saaneiden nuorten toiseen maahan muuttaminen ja sieltä uusien vaikutteiden saaminen on tietysti toivottavaa kansainvälistymistä, joka ajan myötä rikastuttaa suomalaista yhteiskuntaa. Vastavuoroisesti toivomme suomalaistenkin korkeakoulujen opiskelija- ja tutkijakunnan sekä yhteiskunnan kansainvälistyvän, joka mahdollistaa suomalaisten oppimis- ja tutkimusympäristöjen pysyvän kehityksen kärjessä.

Mutta kuinka suuresta ilmiöstä on kyse ja onko ilmiö muuttunut lähivuosina? Asiaa voi katsoa seuraamalla kuinka moni vuosittain tutkinnon suorittanut ei asu Suomessa kolme vuotta tutkinnon suorittamisen jälkeen. Vipusen tuoreimmat tutkinnon suorittaneiden toimintaa koskevat tilastot kertovat tilanteen vuoden 2014 lopussa (tilastovuoden 2015 tiedot ovat saatavilla toukokuussa). Kolme vuotta ennen tilastovuotta (eli vuonna 2011) ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneista yhteensä 603, (eli 5,0 % kaikista tutkinnon suorittaneista) oli muuttanut maasta. Vastaavat luvut amk-tutkinnon suorittaneille ovat 519 (2,6 %) ja tohtorintutkinnon suorittaneille 147 (9,1 % kaikista tutkinnon suorittaneista). Luvuissa on pientä nousua, kuten kaaviosta 1 näkyy. Lisäksi on huomioitava, että absoluuttiset luvut ovat nousseet prosenttiosuuksia enemmän, koska tutkintojen määrät ovat kasvaneet.

kaavio1

Tilastokeskuksen omista väestötilastoista löytyy tietoja vuositasolla Suomen kansalaisten maasta- ja maahanmuutosta. Ko. tilastot kertovat suhteellisen samoista volyymeistä. Vuonna 2014 yhteensä 1627 ylemmän korkeakoulututkinnon suorittanutta ja 244 tutkijakoulutuksen saanutta Suomen kansalaista muutti pois Suomesta. Jos lähtijät suhteuttaa kaikkiin 20-60 vuotiaisiin (toki on huomattava, että suurimmat maasta muuttaneiden ikäryhmät ovat 20-34 vuotiaita) niin ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneista suomalaisista 0,5% muutti pois Suomesta vuonna 2014 ja tohtorintutkinnon suorittaneista 0,85 %. Vertailun vuoksi sanottakoon, että keskiasteen koulutuksen saaneista maasta muutti 0,24 %:a vuonna 2014. Tilastokeskuksen luvuista huomaa senkin, että Suomeen päin muutti vuonna 2014 yhteensä 938 ylemmän korkeakoulututkinnon suorittanutta Suomen kansalaista (137 tutkijakouluasteen tutkinnon suorittanutta), eli Suomen kansalaisuuden omaavista takaisin muuttaa hieman reilut puolet. Tosin em. luvut ovat alipeittoisia niiden Suomen kansalaisten osalta, jotka ovat suorittaneet ulkomailla tutkinnon, koska Tilastokeskuksella ei ole kattavasti tietoa ulkomailla suoritetuista tutkinnoista. Lisäksi on huomattava, että luvuissa ei ole mukana Suomeen muuttaneita muiden maiden kansalaisia, joiden tutkinnoista ei myöskään ole kattavasti tietoa.

Entä ketä ovat Suomessa tutkinnon suorittaneet ja ulkomaille muuttaneet? Yksi ilmeinen erottava tekijä on kansalaisuus. Muista kuin Suomen kansalaisista tutkinnon suorittaneista noin 30-40 % muuttaa kolmen vuoden kuluttua ulkomaille. Tämä luku sisältää sekä varta vasten tutkintoa Suomeen suorittamaan tulleet, että muuten vain Suomessa asuvat ulkomaiden kansalaiset. Jos tarkastelu rajataan vain Suomen kansalaisiin, niin ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneista 327 (eli 2,9 % kaikista suomalaisista tutkinnon suorittaneista) on muuttanut ulkomaille 3 vuoden kuluttua valmistumisesta (tilastovuoden 2014 tilanne). Vastaavat luvut amk-tutkinnon suorittaneille ovat 297 (1,5 %) ja tohtorintutkinnon suorittaneille 75 (5,3 %).

Korkeakoulututkinnon suorittaneiden ulkomaille muuttaminen ei ole pelkästään Suomea koskeva asia. Tuoreessa OECD:n Education at Glance 2016 julkaisussa on asiasta vertailutietoja muutamasta maasta (ks. kaavio 2). Metodologia tiedoissa on hiukan erilainen (mm. mukana on vain alle 30 v. tutkinnon suorittaneet), josta johtuen Suomen luku vertailussa on ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden osalta 3 %. Suomen luvut mm. Ruotsin lukujen tasolla. Vertailussa suuria maastamuuttolukuja on esim. Uudessa-Seelannissa, Islannissa ja Alankomaissa. Uutta-Seelantia ja Alankomaita yhdistää ainakin suuri ulkomaalaisten opiskelijoiden osuus.

kaavio2

Yhteenvetona voi sanoa että, korkeakoulutetut muuttavat ulkomaille enemmän kuin alemman koululutusasteen omaavat. Korkeakoulutettujen sisällä tutkijakoulutuksen saaneet muuttavat eniten ulkomaille. Korkeakoulutettujen maastamuutto on hiukan suurentunut tutkinnonsuoritusvuosina 2006-2011 (mitattuna 3 v. tutkinnon suorituksen jälkeen), mutta tähän muutokseen on osaltaan vaikuttanut ulkomaisten opiskelijoiden kasvanut määrä. Mikäli tilastot rajataan Suomen kansalaisiin, tohtorin tutkinnon suorittaneista ulkomaille kolmen vuoden kuluttua tutkinnon suorittamisesta muuttaa 5 %, ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneista 2,9 % ja amk-tutkinnon suorittaneista 1,5 %. Kansainvälisesti vertailtuna Suomen tilanne on verrannollinen muihin Pohjoismaihin, esim. Alankomaissa ulkomaille muuttaneiden osuus on huomattavasti suurempi.

Ns. aivoviennin nettotilastointia ei pysty kunnolla tekemään puutteelliseen tietopohjan takia. Tilastot ulkomailla tehdyistä tutkinnoista sekä tänne muuttavien suomalaisten että ulkomaalaisten osalta ovat erittäin alipeittoisia. Niistä Suomen kansalaisuuden omaavien osalta joiden tutkintotiedot tiedetään (pääsääntöisesti ovat suorittaneet tutkinnon Suomessa),  vuositasolla Suomeen muuttaa (takaisin) hiukan yli puolet siitä volyymistä mikä muuttaa Suomesta pois. Takaisin muuttavien volyymi korkeakoulutettujen osalta on laskenut hiukan vuosina 2011-2014 (esim. ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden osalta 1112 muuttajasta vuonna 2011, 938 muuttajaan vuonna 2014).

Lähteet (linkit avautuvat uusiin ikkunoihin):

  • Vipunen: Yliopistotutkinnon suorittaneiden sijoittuminen ja  Ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneiden sijoittuminen

https://vipunen.fi/fi-fi/yliopisto/Sivut/Tutkinnon-suorittaneiden-sijoittuminen.aspx

https://vipunen.fi/fi-fi/amk/Sivut/Tutkinnon-suorittaneiden-sijoittuminen.aspx

  • Tilastokeskuksen Väestönmuutokset 2014 julkaisu

http://www.stat.fi/tup/julkaisut/tiedostot/julkaisuluettelo/yvrm_vamu_201400_2016_14246_net.pdf

  • OECD Education at a Glance 2016

http://www.oecd.org/edu/education-at-a-glance-19991487.htm

Korkeakoulujen opiskelijavalinnat

Korkeakoulujen opiskelijavalintoihin valmisteltiin pääministerin Kataisen ja Stubbin hallituskausilla muutoksia, jotka tulivat kaikilta osin voimaan kevään 2016 valintoihin mennessä. Taustalla on ollut halu alentaa korkeakouluopintojen aloittamisikää, saamaan korkeakoulutukseen enemmän aidosti uusia opiskelijoita sekä kohdentamaan opiskelupaikat nykyistä paremmin. Uudistus toteutettiin kahdessa vaiheessa.

Ensimmäisessä vaiheessa siirryttiin ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen yhteiseen hakumenettelyyn. Aiemmin opiskelija hakiessaan korkeakouluun saattoi joutua täyttämään useita eri hakulomakkeita. Erilaisia yhteishakuja oli neljä ja lisäksi suuri määrä näistä irrallaan olevia erillishakuja. Opiskelija saatettiin hyväksyä aiemmin useaan korkeakouluun opiskelemaan ja hän valitsi näistä vapaasti haluamansa. Tämä toi mukanaan haasteita korkeakouluille opiskelupaikkojen suunnittelussa. Osaltaan näitä ongelmia ratkottiin ylivalinnalla tietyillä opintoaloilla. Toisaalta paikat eivät välttämättä tavoittaneet niitä oikeasti haluavia. Nykyisessä opintopolku.fi -palvelussa toteutettavassa yhteishaussa opiskelija hakee korkeintaan kuuteen hakukohteeseen ja asettaa ne toivomaansa järjestykseen. Iso muutos tuli yhteisen hakujärjestelmän lisäksi siinä, että hakijalle tarjotaan vain yhtä opiskelupaikkaa. Vaikka hakija voitaisiin hyväksyä useampaan opiskelupaikkaan pääsykokeiden tai todistuksen perusteella, hänelle tarjotaan toiveidensa mukaisesti korkeinta mahdollista paikkaa. Vuoden 2016 yhteishaussa paikan vastaanottaneista ensimmäiseltä hakutoivesijalta paikan otti vastaan 70 % ja kahdelta ensimmäiseltä sijalta jopa 86 %. Voidaan siis sanoa, että hyvin monessa tilanteessa toiveet tosiaan toteutuvat. Toisaalta valintaperusteet ohjaavat sitä millaisiin kohteisiin voi käytännössä samaan aikaan hakeutua, ja millaisen hakutoivelista hakija siis esittää.

kuva-1

Korkeakoulujen valinnat perustuvat Suomessa pitkälti pääsykokeisiin, eikä hakija useinkaan voi kunnolla valmistautua moneen eri kokeeseen ja tästä syystä ensimmäinen ja myös toinen toive ovat valmistautumisenkin kannalta tärkeimmät. Joillakin aloilla on käytössä myös tapa järjestää pääsykokeet samana päivänä useissa eri korkeakouluissa, jolloin opiskelija joutuu päättämään mihin hän hakee.

Toisaalta joillain aloilla etenkin ammattikorkeakouluissa samalla kokeella voi hakea useampaan kohteeseen, jolloin muillakin toiveilla on merkitystä.

Uudistusten toisen vaiheen suurin muutos hakijoille oli ensimmäistä paikkaa hakeville varattavat paikat kevään 2016 yhteishaussa. Korkeakoulujen oli mahdollista varata paikkoja jo ensimmäisessäkin vaiheessa, mutta tähän ei kovin moni tarttunut. Lisäksi toisessa vaiheessa tuli lakiin määritelmä siirto-opiskelijasta, siis tutkintoa tai korkeakoulua vaihtava hakija, jonka opinto-oikeus siirtyy. Siirtyminen on tapahtunut aiemmin pääosin erillishaun tai yhteishaun kautta. Tavoitteena on kohdentaa yhteishaun paikat kattavammin ensikertalaisille kun siirtyminen tapahtuu siirtohaun kautta.

Seuraavassa perehdytään tarkemmin muutosten ensimmäiseen tavoitteeseen, eli korkeakouluopintojen aloitusiän alentamiseen.  Muutoksiin toiselta asteelta korkeakouluihin siirtymisen osalta on perehdytty tarkemmin opetus- ja kulttuuriministeriölle luovutetussa Valmiina valintoihin -raportissa. Aloitusiän alentamista voidaan tarkastella vuoden 2015 ja 2016 aloittaneiden ikäjakaumalla. Alle 21-vuotiaiden osuus paikan vastaanottaneista pieneni ammattikorkeakouluissa neljällä prosenttiyksiköllä, mutta yliopistoissa vastaavaa muutosta ei ollut. Korkeakoulukohtaisia eroja oli positiiviseen suuntaan kolmessa yliopistossa (HY, Aalto ja TTY) sekä Lapin ammattikorkeakoulussa. Ikäjakauman muutosta voi osaltaan selittää myös ylioppilasikäluokkien koon pienentyminen. Yli 21-vuotiaissa on paikan vastaanottaneiden määrä etenkin ammattikorkeakouluissa kasvanut. Paremman kuvan saamiseksi olisi tarkasteltava pidempää aikasarjaa, mutta tällä hetkellä Vipusessa ei ole sellaista saatavilla. Toinen tapa tarkastella samaa ilmiötä, on tarkastella lukion päättäneiden sijoittumista korkeakouluopintoihin välittömästi tai vuoden kuluttua lukion suoritettuaan. Tilastokeskuksen julkaisun mukaan vuosina 2005–2015 välittömästi opintoihin jatkaneiden osuus on laskenut 10 prosenttiyksikköä. Viime vuonna opiskelupaikan ulkopuolelle jäi 68 % ylioppilaslakin saavuttaneista. Vuoden kuluttua tutkintotavoitteisessa koulutuksessa on jo kuitenkin 60 % valmistuneista, joista noin 80 % korkeakouluopinnoissa.  Muutos välittömästi jatkavien osuudessa on tapahtunut pääosin ennen muutoksia korkeakoulujen opiskelijavalintoihin, sillä laskua on tapahtunut jo vuodesta 2007.

Kuva 2.png

Ulkomailla tutkintoa suorittamaan lähtevien määrä osaltaan vaikuttaa välittömästi korkeakouluopintoihin siirtyneiden määrään. Kymmenessä vuodessa ulkomailla suoritettavaan korkeakoulututkintoon myönnettävien opintotukien määrä on KELAn tilastojen mukaan alle 21-vuotiaissa lähes kolminkertaistunut. Lukuvuonna 2014-15 luku oli jo 950. Valmiina valintoihin -raportissa syyksi epäillään pääasiallisesti yleistä kansainvälistymiskehitystä, sitä että ulkomailla tutkinnon suorittaminen koetaan aiempaa mahdollisemmaksi, mutta myös osaltaan Suomen pääsykoepainotteista valintajärjestelmää.Vaikka aloittaneiden ikäjakaumassa ei ole tapahtunut halutun kaltaista muutosta ja välittömästi lukion jälkeen korkeakouluissa opintoja jatkavien määrät ovat laskeneet, niin ylioppilaiden välitön hakeutuminen on kuitenkin lisääntynyt. Valitettavasti näistä hakijoista ei ilmeisesti kovin moni ole saanut tavoittelemaansa paikkaa. Hakematta jättäminen on kuitenkin laskenut. Korkeakoulujen pääsykokeita painottavilla valintaperusteilla lienee osuutensa välitöntä korkeakoulutukseen siirtymistä hidastavana tekijänä.

kuva-3

Nuorimpien hakijoiden hakukäyttäytyminen on ollut muutoksessa jo ennen opiskelijavalintojen muutoksia. Nyt hakijat saattavat miettiä tarkemmin mihin koulutukseen hakevat ja mistä ottavat paikan vastaan, sillä paikan vastaanottaessa he menettävät asemansa ensimmäistä paikkaa hakevana. Opiskelupaikkaa ei oteta välttämättä vastaan, jos sitä ei aiota suorittaa loppuun. Osaltaan tämä saattaa näkyä siinä miten aikaisin korkeakouluopinnot aloitetaan. Toisaalta opiskelupaikat kohdentuvat entistä paremmin niitä haluaville.

Opiskelijavalintojen uudistuksesta jatketaan Tilastoneuvoksen tulevissa kirjoituksissa keskittyen toiseen tavoitteeseen, eli pyrkimykseen lisätä aidosti uusien opiskelijoiden määrää korkeakouluissa. Kevään 2016 yhteishaussa oli ensimmäistä kertaa käytössä ensikertaisille hakijoille omat kiintiöt. Näkyikö tämä paikkoja vastaanottaneiden keskuudessa?

Tässä blogissa käsiteltyjä asioita on tarkasteltu 4.11.2016 opetus ja kulttuuriministeriölle luovutetussa raportissa Valmiina valintoihin

Tarkemmin tilastoihin voi perehtyä mm. näillä raporteilla:
Lukion jälkeen välitön jatkokoulutukseen sijoittuminen
Korkeakouluihin hakeneet ja paikan vastaanottaneet

Opiskelijavalintojen vaikutuksia ja muun muassa valmennuskursseihin osallistumista selvitetään myös tutkimushankkeessa valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan hankkeessa ”Opiskelijavalinnat ja korkeakouluopintojen nopeuttaminen” 

ks. myös erikoistutkija Sakari Aholan blogi hankkeeseen liittyen:

http://tietokayttoon.fi/ajankohtaista/blogi/-/blogs/miksi-korkeakouluihin-sijoittuminen-on-niin-hidasta-