Kirjoittaja: Janne Karin-Oka

Opiskelijavalintojen uudistusta käsiteltiin aiemmassa kirjoituksessa ensimmäisen tavoitteen eli korkeakouluopintojen aloitusiän alentamisen kannalta. Toinen merkittävä tavoite uudistuksella oli lisätä aidosti uusien opiskelijoiden määrää korkeakouluissa. Tällä tarkoitetaan siis niitä opiskelijoita, joilla ei ole aiempaa korkeakoulututkintoa. Ensimmäistä opiskelupaikkaansa hakeville varattiin osa ensimmäisen syklin aloituspaikoista vuoden 2016 kevään valinnoissa. Hakijat, joilla ei ole aiempaa tutkintoa taikka vuoden 2014 jälkeen vastaanotettua opiskelupaikkaa korkeakoulussa, voidaan valita näille varatuille aloituspaikoille. Vipusen tilastoinnissa näihin yliopisto- ja ammattikorkeakoululaissa määritellyille ryhmille viitataan termillä ”ensikertaisena kohdeltava hakija”. Hallituksen varsinainen tavoite luonnollisesti kohdistuu tätä hiukan laajempaan ryhmään, jota voidaan nimittää termillä ”aidosti ensikertainen hakija”, jonka määrittelyssä otetaan huomioon myös ennen syksyä 2014 vastaanotetut opiskelupaikat. Vuonna 2016 aidosti ensikertaisia hakijoita oli noin 73 % hakijoista ja ensikertaisena kohdeltavia hakijoita on noin 84 %. Tulevaisuudessa entistä harvemmalla potentiaalisella hakijalla on ollut ennen 2014 vastaanotettua opiskelupaikkaa, mutta ei suoritettua tutkintoa, joten näiden ryhmien osuudet tulevat lähestymään toisiaan.

Ammattikorkeakoulu- ja yliopistosektorit eroavat ensikertaisten hakijoiden osuuksien suhteen toisistaan. Ensikertaisena kohdeltavien hakijoiden osuus on yliopistokoulutuksissa 79 % (aidosti ensikertaisten osuus 68 %). Ammattikorkeakoulutuksissa ensikertaisena kohdeltavien osuus on 88 % (aidosti ensikertaisten osuus 79 %). Toisin sanoen, yliopistoihin hakeneista noin kolmasosalla on aiempi korkeakoulututkinto tai opiskelupaikka. Ensikertaisten hakijoiden määrät eroavat koulutusaloittain varsinkin yliopistosektorilla. Kauppatieteissä ensikertaisia hakijoita on paljon, kun taas esim. lääketieteissä vain 60 %:lla hakijoista ei ole aiempaa korkeakoulututkintoa tai opinto-oikeutta (eli hakijat ovat aidosti ensikertaisia hakijoita).

Korkeakoulut varasivat kevään 2016 valinnoissa tarjolla olleista I syklin paikoista noin 23 000 ensimmäistä paikkaa hakeville. I syklistä alkavista koulutuksista otettiin vastaan 48 000 paikkaa (sisältää yhteishaun tiedot). Ensimmäistä paikkaa hakeville varattujen paikkojen määrä oli siis 48 % paikan vastaanottaneiden määrästä. Varattujen paikkojen määrä vaihteli hakukohteittain yleisesti ollen 50 ja 80 % välillä, toisaalta pienissä hakukohteissa paikkoja ei varattu ollenkaan. Kokonaisuudessaan paikan vastaanottaneista ensikertaisina kohdeltavia oli 41 000 (85 % kaikista paikan vastaanottaneista, eli hiukan enemmän kuin oli ensikertaisina kohdeltavien hakijoiden määrä). Vuonna 2015 hakukiintiöt olivat käytössä vain kahdessa korkeakoulussa. Tuolloin määritelmällisesti ensikertaisina kohdeltavien hakijoiden osuus paikan vastaanottaneista oli 86 %.

Edellä kuvatusta voi päätellä muutaman asian. Ensinäkin ensikertaisille hakijoille määritetyt kiintiöt muodostavat vain noin puolet niistä paikoista mihin ensikertaiset hakijat päätyvät opiskelemaan. Toisekseen, ensikertaisina kohdeltavien hakijoiden osuus kaikista hakijoista ja ensikertaisina kohdeltavien osuus kaikista paikan vastaanottaneista on suurin piirtein saman suuruinen, eli heidän todennäköisyytensä saada opiskelupaikka on yhtä hyvä kuin ei-ensikertaisilla. Kolmanneksi, kiintiöiden käyttöönotto vuonna 2016 ei juurikaan muuttanut ensikertaisten hakijoiden osuuksia paikan vastaanottaneista. Kiintiöiden todellinen vaikutus tulee selviämään vasta tulevina vuosina. Vuonna 2016 kiintiöt todennäköisesti vaikuttivat hakijoiden käyttäytymiseen kahdella erilaisilla tavalla, joiden vaikutukset olivat toisilleen vastakkaisia. Toisaalta kiintiöt nostivat joitain ensikertaisia hakijoita valittujen ja paikan vastaanottaneiden joukkoon, joka kohotti ensikertaisten osuutta paikan vastaanottaneissa. Toisaalta kiintiöiden käyttöönotto vaikutti mahdollisesti siihen, että hakijat ottivat paikkoja varovaisemmin vastaan peläten ensikertaisuusasemansa menettämistä. Tämä mahdollisesti hiukan vähensi ensikertaisten osuutta paikan vastaanottaneissa.

Entä ketä ovat ne hakijat jotka eivät kuulu ensikertaisina hakijoihin. Ihmiset päätyvät hakemaan korkeakouluun opiskelemaan useista eri syistä. Monilla on jo yksi tutkinto takanaan ja he haluavat joko laajentaa osaamistaan tai vaihtaa kokonaan opintoalaansa. Toista tutkintoa suorittavien profiili vaihtelee eri aloilla. Terveysalalla hakijoiden aiempi korkeakoulututkinto löytyy useimmiten samalta alalta. Kasvatustieteiden ja psykologian opintoalalle hakeutuu paljon hakijoita joilla on muun alan tutkinto, yleisin aiempi tutkinto ko. opintoalla on liiketalouden ja kaupan alalta. Aiemman korkeakoulututkinnon tehneitä hakijoita voi alla olevasta kaaviosta tarkastella vielä lähemmin. Mukana ovat syksyllä 2015 ja 2016 alkaviin ensimmäisen syklin hakukohteisiin yhteis- tai erillishaussa hakeneet poislukien siirtohaun kohteet.

Jo tutkinnon omaavien hakijoiden taustoja (Kaavio aukeaa uuteen ikkunaan)

Tässä blogissa käsiteltyjä asioita on tarkasteltu 4.11.2016 opetus ja kulttuuriministeriölle luovutetussa raportissa Valmiina valintoihin

Tarkemmin tilastoihin voi perehtyä mm. näillä Vipusen raporteilla:

Korkeakouluihin hakeneet ja paikan vastaanottaneet 

Ammattikoreakoulujen haku- ja valintatilastot 

Yliopistojen haku- ja valintatilastot 

Korkeakoulujen opiskelijavalintoihin valmisteltiin pääministerin Kataisen ja Stubbin hallituskausilla muutoksia, jotka tulivat kaikilta osin voimaan kevään 2016 valintoihin mennessä. Taustalla on ollut halu alentaa korkeakouluopintojen aloittamisikää, saamaan korkeakoulutukseen enemmän aidosti uusia opiskelijoita sekä kohdentamaan opiskelupaikat nykyistä paremmin. Uudistus toteutettiin kahdessa vaiheessa.

Ensimmäisessä vaiheessa siirryttiin ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen yhteiseen hakumenettelyyn. Aiemmin opiskelija hakiessaan korkeakouluun saattoi joutua täyttämään useita eri hakulomakkeita. Erilaisia yhteishakuja oli neljä ja lisäksi suuri määrä näistä irrallaan olevia erillishakuja. Opiskelija saatettiin hyväksyä aiemmin useaan korkeakouluun opiskelemaan ja hän valitsi näistä vapaasti haluamansa. Tämä toi mukanaan haasteita korkeakouluille opiskelupaikkojen suunnittelussa. Osaltaan näitä ongelmia ratkottiin ylivalinnalla tietyillä opintoaloilla. Toisaalta paikat eivät välttämättä tavoittaneet niitä oikeasti haluavia. Nykyisessä opintopolku.fi -palvelussa toteutettavassa yhteishaussa opiskelija hakee korkeintaan kuuteen hakukohteeseen ja asettaa ne toivomaansa järjestykseen. Iso muutos tuli yhteisen hakujärjestelmän lisäksi siinä, että hakijalle tarjotaan vain yhtä opiskelupaikkaa. Vaikka hakija voitaisiin hyväksyä useampaan opiskelupaikkaan pääsykokeiden tai todistuksen perusteella, hänelle tarjotaan toiveidensa mukaisesti korkeinta mahdollista paikkaa. Vuoden 2016 yhteishaussa paikan vastaanottaneista ensimmäiseltä hakutoivesijalta paikan otti vastaan 70 % ja kahdelta ensimmäiseltä sijalta jopa 86 %. Voidaan siis sanoa, että hyvin monessa tilanteessa toiveet tosiaan toteutuvat. Toisaalta valintaperusteet ohjaavat sitä millaisiin kohteisiin voi käytännössä samaan aikaan hakeutua, ja millaisen hakutoivelista hakija siis esittää.

Korkeakoulujen valinnat perustuvat Suomessa pitkälti pääsykokeisiin, eikä hakija useinkaan voi kunnolla valmistautua moneen eri kokeeseen ja tästä syystä ensimmäinen ja myös toinen toive ovat valmistautumisenkin kannalta tärkeimmät. Joillakin aloilla on käytössä myös tapa järjestää pääsykokeet samana päivänä useissa eri korkeakouluissa, jolloin opiskelija joutuu päättämään mihin hän hakee.

Toisaalta joillain aloilla etenkin ammattikorkeakouluissa samalla kokeella voi hakea useampaan kohteeseen, jolloin muillakin toiveilla on merkitystä.

Uudistusten toisen vaiheen suurin muutos hakijoille oli ensimmäistä paikkaa hakeville varattavat paikat kevään 2016 yhteishaussa. Korkeakoulujen oli mahdollista varata paikkoja jo ensimmäisessäkin vaiheessa, mutta tähän ei kovin moni tarttunut. Lisäksi toisessa vaiheessa tuli lakiin määritelmä siirto-opiskelijasta, siis tutkintoa tai korkeakoulua vaihtava hakija, jonka opinto-oikeus siirtyy. Siirtyminen on tapahtunut aiemmin pääosin erillishaun tai yhteishaun kautta. Tavoitteena on kohdentaa yhteishaun paikat kattavammin ensikertalaisille kun siirtyminen tapahtuu siirtohaun kautta.

Seuraavassa perehdytään tarkemmin muutosten ensimmäiseen tavoitteeseen, eli korkeakouluopintojen aloitusiän alentamiseen.  Muutoksiin toiselta asteelta korkeakouluihin siirtymisen osalta on perehdytty tarkemmin opetus- ja kulttuuriministeriölle luovutetussa Valmiina valintoihin -raportissa. Aloitusiän alentamista voidaan tarkastella vuoden 2015 ja 2016 aloittaneiden ikäjakaumalla. Alle 21-vuotiaiden osuus paikan vastaanottaneista pieneni ammattikorkeakouluissa neljällä prosenttiyksiköllä, mutta yliopistoissa vastaavaa muutosta ei ollut. Korkeakoulukohtaisia eroja oli positiiviseen suuntaan kolmessa yliopistossa (HY, Aalto ja TTY) sekä Lapin ammattikorkeakoulussa. Ikäjakauman muutosta voi osaltaan selittää myös ylioppilasikäluokkien koon pienentyminen. Yli 21-vuotiaissa on paikan vastaanottaneiden määrä etenkin ammattikorkeakouluissa kasvanut. Paremman kuvan saamiseksi olisi tarkasteltava pidempää aikasarjaa, mutta tällä hetkellä Vipusessa ei ole sellaista saatavilla. Toinen tapa tarkastella samaa ilmiötä, on tarkastella lukion päättäneiden sijoittumista korkeakouluopintoihin välittömästi tai vuoden kuluttua lukion suoritettuaan. Tilastokeskuksen julkaisun mukaan vuosina 2005–2015 välittömästi opintoihin jatkaneiden osuus on laskenut 10 prosenttiyksikköä. Viime vuonna opiskelupaikan ulkopuolelle jäi 68 % ylioppilaslakin saavuttaneista. Vuoden kuluttua tutkintotavoitteisessa koulutuksessa on jo kuitenkin 60 % valmistuneista, joista noin 80 % korkeakouluopinnoissa.  Muutos välittömästi jatkavien osuudessa on tapahtunut pääosin ennen muutoksia korkeakoulujen opiskelijavalintoihin, sillä laskua on tapahtunut jo vuodesta 2007.

Ulkomailla tutkintoa suorittamaan lähtevien määrä osaltaan vaikuttaa välittömästi korkeakouluopintoihin siirtyneiden määrään. Kymmenessä vuodessa ulkomailla suoritettavaan korkeakoulututkintoon myönnettävien opintotukien määrä on KELAn tilastojen mukaan alle 21-vuotiaissa lähes kolminkertaistunut. Lukuvuonna 2014-15 luku oli jo 950. Valmiina valintoihin -raportissa syyksi epäillään pääasiallisesti yleistä kansainvälistymiskehitystä, sitä että ulkomailla tutkinnon suorittaminen koetaan aiempaa mahdollisemmaksi, mutta myös osaltaan Suomen pääsykoepainotteista valintajärjestelmää.Vaikka aloittaneiden ikäjakaumassa ei ole tapahtunut halutun kaltaista muutosta ja välittömästi lukion jälkeen korkeakouluissa opintoja jatkavien määrät ovat laskeneet, niin ylioppilaiden välitön hakeutuminen on kuitenkin lisääntynyt. Valitettavasti näistä hakijoista ei ilmeisesti kovin moni ole saanut tavoittelemaansa paikkaa. Hakematta jättäminen on kuitenkin laskenut. Korkeakoulujen pääsykokeita painottavilla valintaperusteilla lienee osuutensa välitöntä korkeakoulutukseen siirtymistä hidastavana tekijänä.

Nuorimpien hakijoiden hakukäyttäytyminen on ollut muutoksessa jo ennen opiskelijavalintojen muutoksia. Nyt hakijat saattavat miettiä tarkemmin mihin koulutukseen hakevat ja mistä ottavat paikan vastaan, sillä paikan vastaanottaessa he menettävät asemansa ensimmäistä paikkaa hakevana. Opiskelupaikkaa ei oteta välttämättä vastaan, jos sitä ei aiota suorittaa loppuun. Osaltaan tämä saattaa näkyä siinä miten aikaisin korkeakouluopinnot aloitetaan. Toisaalta opiskelupaikat kohdentuvat entistä paremmin niitä haluaville.

Opiskelijavalintojen uudistuksesta jatketaan Tilastoneuvoksen tulevissa kirjoituksissa keskittyen toiseen tavoitteeseen, eli pyrkimykseen lisätä aidosti uusien opiskelijoiden määrää korkeakouluissa. Kevään 2016 yhteishaussa oli ensimmäistä kertaa käytössä ensikertaisille hakijoille omat kiintiöt. Näkyikö tämä paikkoja vastaanottaneiden keskuudessa?

Tässä blogissa käsiteltyjä asioita on tarkasteltu 4.11.2016 opetus ja kulttuuriministeriölle luovutetussa raportissa Valmiina valintoihin

Tarkemmin tilastoihin voi perehtyä mm. näillä raporteilla:
Lukion jälkeen välitön jatkokoulutukseen sijoittuminen
Korkeakouluihin hakeneet ja paikan vastaanottaneet

Opiskelijavalintojen vaikutuksia ja muun muassa valmennuskursseihin osallistumista selvitetään myös tutkimushankkeessa valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan hankkeessa ”Opiskelijavalinnat ja korkeakouluopintojen nopeuttaminen” 

ks. myös erikoistutkija Sakari Aholan blogi hankkeeseen liittyen:

http://tietokayttoon.fi/ajankohtaista/blogi/-/blogs/miksi-korkeakouluihin-sijoittuminen-on-niin-hidasta-