Kuukauden tilasto: Yli puolet ammattiopinnot aloittavista on jo suorittanut jonkin tutkinnon

Ammatillisten tutkintojen opinnot aloittavista yli puolella on jo suoritettuna jokin perusasteen jälkeinen tutkinto. Tilasto osoittaa, että ammatillinen koulutus toimii osana elinikäistä oppimista.

Vuonna 2016 ammatilliseen perustutkintoon johtavat opinnot aloittaneista opiskelijoista 37 % oli jo suorittanut jonkin tutkinnon. Yleisimpiä olivat toinen ammatillinen perustutkinto (20 %) tai ylioppilastutkinto (8 %).

Ammattitutkintojen uusista opiskelijoista 78 % oli suorittanut tutkinnon, useimmiten ammatillisen perustutkinnon (39 %). Näillä opiskelijoilla tavallisempaa oli alemman korkea-asteen tai ammatillisen korkea-asteen tutkinto (11 %) kuin ylioppilastutkinto.

Erikoisammattitutkinto-opinnot aloittaneista vain 6 %:lla ei ollut aikaisempaa tutkintoa. Niistä joilla tutkinto oli, 37 % oli suorittanut korkeakoulututkinnon (alemman korkea-asteen tai ammatillisen korkea-asteen tutkinto 20% ja ylemmän korkea-asteen tutkinto tai tutkijakoulutus 17%).

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuvio 1: Ammatillisen koulutuksen uusien opiskelijoiden korkein aikaisempi koulutus vuonna 2016

Aiemman tutkinnon suorittaneiden osuudet vaihtelivat tutkinnoittain. Aikaisempaa tutkintoa ei esimerkiksi ollut 70 %:lla hiusalan, sähkö- ja automaatioalan, hotelli-, ravintola- ja catering-alan, rakennusalan, autoalan sekä tieto- ja tietoliikennetekniikan perustutkinnon opiskelun aloittaneista. Toisaalta vähintään 30 %:lla opastuspalvelujen ammattitutkinnon tai tuotekehitystyön, johtamisen, maaseudun kehittämisen sekä oikeustulkkauksen erikoisammattitutkinnon opinnot aloittaneilla oli ylemmän korkeakouluasteen tutkinto tai tutkijakoulutus.

Kirjoitus kuuluu Opetushallituksen kuukauden tilasto -sarjaan ja julkaistu Opetushallituksen sivuilla:

Kuukauden tilasto: Yli puolet ammattiopinnot aloittavista on jo suorittanut jonkin tutkinnon.

Kuukauden tilasto: Toisen asteen opiskelijoiden ulkomaanjaksojen määrä on vähenemään päin

Ammattiin opiskelevien tekemien ulkomaanjaksojen määrä on laskenut muutaman viimeisen vuoden aikana: vuonna 2017 pudotusta edelliseen vuoteen oli 11 %. Myös lukiolaisten kansainvälinen liikkuvuus näyttää vähentyneen. Toisella asteella opiskelevat suuntaavat jaksoilleen muihin Euroopan maihin ja EU:n Erasmus+ -ohjelman merkitys liikkuvuuden rahoittajana kasvaa vuosi vuodelta.

Vuonna 2017 Suomesta lähti ulkomaille 5 551 ammattiin opiskelevaa ja tänne tuli 2 582 opiskelijaa ulkomailta. Lähtijöistä 60 % osallistui yli 2 viikkoa kestävälle pitkälle ulkomaanjaksolle. Suurin osa opiskelijoista oli oppimassa ulkomaisella työpaikalla.

Lukioista raportoitiin lukuvuonna 2017─2018 kaikkiaan 1041 liikkuvuushanketta, joissa ulkomaanjaksolle lähti yhteensä 4 657 lukiolaista. Lisäksi 493 opiskelijaa oli lukukauden tai -vuoden vaihto-oppilaana. Suomalaisiin lukioihin tuli 1 963 opiskelijaa ulkomailta.

Ammattiin opiskelevien ulkomaanjaksojen määrä laski selvästi, lukiolaisten trendiä on hankalampi seurata

Kuva: Ammattiin opiskelevien ja lukiolaisten kansainvälinen liikkuvuus suhteessa samana vuonna opintonsa aloittaneisiin

Ammattiin opiskelevien ulkomaanjaksot vähenivät selvästi edelliseen vuoteen verrattuna. Erityisen paljon laskua oli lyhyissä alle 2 viikkoa kestävissä jaksoissa, joita tehtiin nyt lähes 15 % vähemmän kuin vuotta aiemmin. Tämä heijastelee ammatilliseen koulutukseen kohdistettuja säästöjä, sillä lyhyitä ulkomaanjaksoja on tyypillisesti rahoitettu oppilaitosten omilla varoilla.

Lukiolaisten kansainvälisen liikkuvuuden trendiä on hankala seurata, koska tilastoinnin vastausprosentti on yleensä ollut matala ja myös vaihdellut vuosittain. Luotettavamman kuvan opiskelijaliikkuvuuden kehityksestä saa, kun vastausprosentti huomioidaan laskelmissa. Tämän laskutavan mukaan ulkomaanjaksolle lähti 29,3 % samana vuonna lukio-opintonsa aloittaneiden määrästä, mikä on hieman vähemmän kuin aikaisempina lukuvuosina.

Toisen asteen opiskelijaliikkuvuus on Eurooppa-keskeistä

Kuva: Yleisimmät kohde- ja lähtömaat toisen asteen oppilaitoksissa

Lukiolaisten ja ammattiin opiskelevien kansainvälinen liikkuvuus on ollut erittäin Eurooppa-keskeistä koko sen ajan, kun liikkuvuustilastoja on kerätty. Kymmenen suosituimman kohdemaan joukossa ei nytkään ollut muita kuin Euroopan maita. Espanja, Saksa, Ruotsi, Britannia ja Viro kuuluivat suosikkikohdemaihin koko toisella asteella. Myös Suomeen tulleet opiskelijat olivat miltei kaikki eurooppalaisia. Varsinkin Saksasta tuli Suomeen paljon opiskelijoita sekä lukioihin että ammattioppilaitoksiin. Viime vuosina myös Aasian maista tulevien opiskelijoiden määrä on ollut kasvamaan päin.

EU:n Erasmus+ -ohjelma on opiskelijaliikkuvuuden merkittävin ulkopuolinen rahoittaja

Tilastoinnissa mukana olevien lukioiden liikkuvuushankkeista 65 % toteutettiin muulla kuin oppilaitoksen omalla rahoituksella. Tärkein ulkopuolinen rahoittaja oli Erasmus+ -ohjelma, joka rahoitti kolmanneksen kaikista liikkuvuushankkeista. Ohjelman osuus kasvoi edellisestä vuodesta 7 %.

Erasmus+ -ohjelman rooli on kasvanut myös ammatillisen koulutuksen opiskelijaliikkuvuudessa. Sen tuella tehtiin 71 % Suomesta lähtevien ja 77 % tänne tulevien opiskelijoiden ulkomaanjaksoista. Ohjelman rahoitusosuus oli nyt 5 prosenttiyksikköä suurempi kuin vuotta aiemmin.

Opetushallitus kerää vuosittain tilastot sekä ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelevien että lukiolaisten ulkomaanjaksoista. Tiedonkeruu tehtiin kyselyllä, joka lähetettiin kaikkiin Suomen lukioihin (412 kpl) ja kaikille ammatilliseen tutkintoon johtavan koulutuksen järjestäjille (135 kpl), mukana myös oppisopimuskoulutus sekä ammatillinen aikuiskoulutus. Ammatillista oppilaitoksista vastasi 91 % ja lukioista vastasi 51 %.

Lisätiedot

Faktaa Express 7A/2018: Vierailulla, vaihto-oppilaana ja oppimassa ulkomaisella työpaikalla. Tilastoja lukiolaisten ja ammattiin opiskelevien kansainvälisestä liikkuvuudesta 2017.

 

Kirjoitus kuuluu Opetushallituksen kuukauden tilasto -sarjaan ja julkaistu Opetushallituksen sivuilla:

Kuukauden tilasto: Toisen asteen opiskelijoiden ulkomaanjaksojen määrä on vähenemään päin

Varhaiskasvatus tavoittaa yhä useamman suomalaislapsen

Varhaiskasvatukseen osallistuvien lasten osuus on Suomessa kasvanut tasaisesti 2000-luvun edetessä. Silti osallistumisaste on meillä edelleen OECD-maiden keskiarvon alapuolella ja myös selvästi alempi kuin muissa Pohjoismaissa.

Vuonna 2016 varhaiskasvatukseen osallistui noin 68 % kaikista 1─6 vuotiaista suomalaislapsista. Selkeä enemmistö eli yli 76 % heistä oli kuntien päiväkodeissa. Kuntien päiväkodeissa varhaiskasvatusta saavien lasten määrä on viime vuosina kasvanut, kun taas kunnallisen perhepäivähoidon osuus on vähentynyt. Vuonna 2000 kunnallisen perhepäivähoidon osuus oli 32 %, vuonna 2016 enää vajaat 10 %.

Myös yksityisen varhaiskasvatuksen osuus on ollut kasvussa. Tähän on osaltaan vaikuttanut kuntien vuonna 2015 käyttöönottama varhaiskasvatuksen palveluseteli, jolla asiakas voi valita kunnan hyväksymistä yksityisistä varhaiskasvatuksen tarjoajista mieleisensä. Seteli kattaa kunnan osuuden kustannuksista. Yksityistä varhaiskasvatusta toteutetaan palvelusetelimallin lisäksi myös yksityisen hoidon tuella ja ostopalveluina. Vuonna 2016 yksityisen varhaiskasvatuksessa oli kaikkiaan noin 14 % varhaiskasvatukseen osallistuneista lapsista.

2-vuotiaiden ja sitä vanhempien lasten osallistuminen varhaiskasvatukseen on lisääntynyt 2000-luvulla, mutta ihan pienimpien lasten kohdalla ei olennaisia muutoksia ole tapahtunut. Aikavälillä 2000─2016 nousi 2-vuotiaiden lasten osallistumisaste 11 ja 4-vuotiaiden 7 prosenttiyksikköä. Kasvusta huolimatta 4-vuotiaistakin lapsista jää edelleen merkittävä osa varhaiskasvatusjärjestelmän ulkopuolelle.

Varhaiskasvatuksen osallistumisasteessa parannettavaa

Suomessa varhaiskasvatuksen osallistumisaste on olennaisesti heikompi kuin muissa Pohjoismaissa. Ruotsissa, Norjassa, Islannissa ja Tanskassa 3─5-vuotiaista lapsista varhaiskasvatukseen osallistuu reilusti yli 90 %, kun Suomessa vastaava osuus on 79. Vaikka varhaiskasvatukseen osallistuminen on noussut Suomessa merkittävästi 2000-luvun alusta lähtien, se on edelleen selkeästi myös OECD-maiden keskiarvon alapuolella.

Kuva 2. Varhaiskasvatukseen osallistuminen. Lähde: Education at a glance 2018

Euroopan unioni on ET 2020 -ohjelmassa asettanut tavoitteeksi sen, että EU-maissa 95 % 4-vuotta täyttäneistä lapsista osallistuisi varhaiskasvatukseen. Suomessa oppivelvollisuutta edeltävä esiopetus muuttui velvoittavaksi elokuussa 2015. EU:n tavoitteeseen on tästäkin huolimatta matkaa, sillä 4─6-vuotiaiden ikäryhmässä varhaiskasvatuksen osallistumisaste on Suomessa edelleen tavoitteiden alapuolella.

Luvut perustuvat Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen keräämiin tietoihin Sotkanet – tietokannassa sekä OECD:n 11.9.2018 julkaiseman Education at a Glance 2018:n tilastoihin.

Jatkossa uusi varhaiskasvatuslaki takaa nykyistä laajemmat seurantatilastot. Lainmuutoksen myötä otetaan käyttöön opetushallinnon varhaiskasvatuksen tietovaranto Varda, johon tallennetaan tietoja varhaiskasvatuksen järjestäjistä, henkilöstöstä, perheistä ja lapsista. Uusi varhaiskasvatuslaki astui voimaan 1.9.2018 ja tilastollisten tietojen tallentaminen Vardaan aloitetaan vuoden 2019 alusta.

 

 Kirjoitus kuuluu Opetushallituksen kuukauden tilasto -sarjaan ja julkaistu Opetushallituksen sivuilla: Kuukauden tilasto: Varhaiskasvatus tavoittaa yhä useamman suomalaislapsen

Valtaosa erityistä tukea tarvitsevista peruskoululaisista on poikia ─ yhä harvempi opiskelee erityiskoulussa

Kirjoitus kuuluu Opetushallituksen kuukauden tilasto -sarjaan

 

Vuonna 2016 Suomessa oli kaikkiaan 41 000 erityistä tukea tarvitsevaa peruskoululaista, joista peräti 28 900 oli poikia. Tilanne on samansuuntainen muissakin Euroopan maissa. Erityiskouluissa opiskelevien oppilaiden määrä on viime vuosina laskenut, mutta Suomi ei sijoitu kansainvälisen vertailun kärkimaihin erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden sijoittamisessa yleisopetuksen ryhmiin.

Poikien enemmistö erityisen tuen oppilaissa ei ole suomalainen erityispiirre, vaan vastaa hyvin kansainvälisiä keskiarvoja. Perusopetuksen erityisopetuksen tilastoindikaattoreita kehittävän European Agency Statistics on Inclusive Education -organisaation (EASIE) kokoamien tilastojen mukaan Suomen tilanne on tuttu muissakin maissa.

Suomen lähialueella Tanskassa poikia on erityisen tuen oppilaissa vielä enemmän kuin Suomessa.

Erityiskoulujen oppilasmäärät laskussa

Erityiskouluissa opiskelevien oppilaiden määrät ovat olleet viime vuosina tavoitteiden mukaisesti laskussa. Vuonna 2016 erityiskouluissa opiskeli kaikkiaan 4 250 peruskoululaista, mikä on 15 % vähemmän kuin vielä viisi vuotta sitten. Erityiskouluissa opiskelevien oppilaiden osuus kaikista erityistä tukea saavista oppilaista oli vuonna 2016 noin 10 %.

Suomen naapurimaista Islannissa ja Norjassa noin 2 % erityisen tuen oppilaista opiskelee erityiskouluissa. Sen sijaan Ruotsissa erityiskouluihin päätyvät lähes kaikki tähän ryhmään kuuluvat oppilaat. Ruotsin tilanne erityisen tuen järjestämisessä on muutenkin poikkeava, sillä vain noin prosentti maan peruskoululaisista kuuluu erityisen tuen piiriin.

Inkluusion asteessa parannettavaa

Viime vuosina pyrkimys on ollut se, että yhä useampi erityistä tukea saava oppilas sijoitetaan opiskelemaan yleisopetuksen ryhmiin erityisluokalla opiskelun sijaan. Tämä perustuu siihen, että Suomi on sitoutunut kansainvälisiin sopimuksiin, ohjelmiin ja julistuksiin. Pyrkimykset ovat myös tuottaneet tulosta, sillä yhä useampi erityisen tuen oppilas saa opetusta yleisopetuksen ryhmissä. Vuonna 2016 noin 62 % erityisen tuen oppilaiden opetuksesta järjestettiin ainakin joiltakin osin yleisopetuksen ryhmissä.

Kansainvälisessä vertailussa Suomi ei kuitenkaan sijoitu inkluusion kärkimaihin. Kun Islannissa ja Norjassa lähes kaikki erityisen tuen oppilaat opiskelevat valtaosan opiskeluajastaan yleisopetuksen ryhmissä, vastaava osuus Suomessa on vain hieman päälle 35 %. Suomen tilanne on kuitenkin selkeästi parempi kuin Tanskan, missä vain n. 6 % erityisen tuen oppilaista saa valtaosan opetuksestaan yleisopetuksen ryhmissä.

Lisätiedot:

EASIE-verkoston www-sivut

  • Maakohtaisia tilastotietoja löytyy ao. sivustolta kohdasta ”data”

Kansallista tilastotietoa perusopetuksen erityisopetuksesta: Vipunen-tilastopalvelu

 

Kirjoitus kuuluu Opetushallituksen kuukauden tilasto -sarjaan ja julkaistu Opetushallituksen sivuilla Valtaosa erityistä tukea tarvitsevista peruskoululaisista on poikia ─ yhä harvempi opiskelee erityiskoulussa

Vähintään 55 opintopistettä suorittaneiden määristä ja muutoksista

Kirjoittanut Vesa Taatila

Korkeakoulujen rahoitusmalleissa on yhtenä kriteerinä lukuvuodessa vähintään 55 opintopistettä suorittaneiden opiskelijoiden määrä (myöhemmin artikkelissa 55 opintopistettä suorittaneet). 55 opintopisteen suorittamisen käyttämisellä rahoitusmittarina on pyritty nopeuttamaan opiskelijoiden valmistumista ja siten pidentämään korkeakoulutettujen tulevia työuria. Yliopistoissa kriteerin painoarvo on 12 % rahoitusmallin kautta jaettavasta perusrahoituksesta ja ammattikorkeakouluissa painoarvo on 23 %, joten tämän mittarin vaikutusta voidaan pitää merkittävänä molemmilla sektoreilla.

55 opintopistettä suorittaneiden opiskelijoiden määrässä on huomattavaa vaihtelua sekä koulutusaloittain että korkeakouluittain. Kuvaajassa 1 esitetään ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen koulutusalojen keskiarvoluvut vuosilta 2008–2015.

Kuvaaja 1: 55 opintopistettä suorittaneiden opiskelijoiden osuus koulutusaloittain tarkasteltuna sekä ammattikorkeakoulujen että yliopistojen osalta. Kuvaajassa on mukana myös molempien sektoreiden keskiarvotieto. (Kuvaa klikkaamalla pääset katsomaan kuvaajaa suurempana uudessa ikkunassa)

Kuvaajasta 1 näkyy selkeästi, että terveys- ja hyvinvointialoilla opinnot etenevät parhaiten tavoitearvojen mukaisesti ja että yliopistojen teknis-luonnontieteelliset sekä humanistis-yhteiskunnalliset alat pitävät perää listalla. Tilannetta selittää varmasti se, että terveys- ja hyvinvointialoilla työskenteleviltä vaaditaan nimetyt opintosuoritukset sekä harjoittelua että työllistymistä varten. Kun huomioidaan terveys- ja hyvinvointialoille opiskelemaan pääsyn vaikeus, mikä todennäköisesti näkyy opiskelijoiden sisäisessä motivaatiotasossa, voidaan olettaa, että aloilla saavutettu yli 60 % suoritustaso on lähellä käytännöllisiä maksimiarvoja.

Teknillisillä aloilla – etenkin tietotekniikassa – työllistyminen sen sijaan perustuu vahvemmin aiemmissa projekteissa näytettyyn osaamiseen, eikä muodollisilla opintosuorituksilla ole samaa työllistämisarvoa. Aloille pääsee myös selkeästi terveys- ja hyvinvointialoja suurempi osa hakijoista opiskelemaan, mistä voidaan päätellä, että alaansa edelleen pohtivien määrä ja siten opinnoissaan rauhallista tahtia etenevien suhteellinen määrä on suurempi. Näistäkin tekijöistä huolimatta tietojenkäsittelyn ja tietoliikenteen yliopisto-opiskelijoiden tulos (19 %) vaikuttaa erittäin matalalta, etenkin verrattaessa ammattikorkeakoulu-opiskelijoiden tulokseen (42 %). Voisi olla perusteltua tehdä systemaattinen vertailu eri sektoreiden pedagogisten käytäntöjen ja oppimistavoitteiden välillä ja selvittää, olisiko tilanne parannettavissa.

Kun tarkastellaan muutosta 55 opintopistettä suorittaneiden opiskelijoiden suhteellisessa määrässä, näkyy saman efektin kääntöpuoli. Kuvaajassa 2 esitetään suurimmat ja pienimmät koulutusalakohtaiset muutokset 55 opintopistettä suorittaneiden osuudessa suhteessa vuoden 2008 tilanteeseen.

Kuvaaja 2: koulutusalakohtaiset muutokset 55 opintopistettä suorittaneiden määrässä suhteessa vuoden 2008 tilanteeseen. Kuvaajaan on otettu mukaan vain kolme suurinta ja kolme pienintä koulutusalakohtaista muutosta selvyyden lisäämiseksi. Lisäksi kuvaajassa on ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen keskimääräinen muutos suhteessa vuoden 2008 tilanteeseen. (Kuvaaja aukeaa uudessa ikkunassa ja löytyy raportin toiselta sivulta)

Koulutusalakohtaisia muutoksia tarkastellessa näkee selkeästi, että matalassa alkutilanteessa olleet tietojenkäsittelyn ja tietoliikenteen tulokset ovat olleet molemmissa sektoreissa kehityksen kärjessä ja vaikuttaisivat edelleen jatkavan positiivisella kasvu-uralla. Samaten kuvaajasta 2 näkee, miten muutamien alojen, kuten ammattikorkeakoulujen yhteiskunnallisten alojen ja yliopistojen maa-ja metsätalousalojen kasvuprosentit ovat kääntyneet laskuun viimeisten kolme vuoden kuluessa.

Mielenkiintoisesti kuvaajasta näkyy myös, että ensimmäisinä vuosina (2009 ja 2010) yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen tulokset kehittyivät pääosin samalla tahdilla, mutta ammattikorkeakoulut pystyivät kehittämään 55 opintopistetuotantoaan selkeästi yliopistoja nopeammin vuosina 2011–2013. Kun katsotaan korkeakoulukohtaisia vuosimuutoksia (kuvaaja 3), tulee kehitys esille vieläkin selvemmin. Siihen on otettu mukaan aikavälillä 2008–2015 kolme eniten ja kolme vähiten 55 opintopisteen osuutta kasvattanutta korkeakoulua sekä ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen keskimääräinen kehitys.

Kuvaaja 3. Korkeakoulukohtaiset muutokset 55 opintopistettä suorittaneiden määrässä suhteessa vuoden 2008 tilanteeseen. Kuvaajaan on otettu mukaan vain kolme suurinta ja kolme pienintä korkeakoulukohtaista muutosta selvyyden lisäämiseksi. Lisäksi kuvaajassa on ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen keskimääräinen muutos suhteessa vuoden 2008 tilanteeseen.(Kuvaaja aukeaa uudessa ikkunassa ja löytyy raportin kolmannelta sivulta)

Kaikki kolme suurimman muutoksen tehnyttä ovat ammattikorkeakouluja (Oulun, Vaasan ja Mikkelin ammattikorkeakoulut). Ensimmäinen yliopisto on samalla listalla sijalla 15 (Tampereen yliopisto) ja kaikki kolme vähiten tuloksiaan parantanutta korkeakoulua ovat yliopistoja (Taideyliopisto, Itä-Suomen yliopisto ja Åbo Akademi).

Vuosien 2014 ja 2015 perusteella ammattikorkeakoulujen tulosten kehittymisvauhti olisi tasoittumassa suhteessa vuoteen 2008 samalla kun yliopistot ovat pystyneet tasaisesti nostamaan tulostasoaan.

Kuvaaja 4 antaa yhden mahdollisen selityksen tilanteeseen. Siihen on kerätty korkeakoulukohtaiset 55 opintopistettä suorittaneiden opiskelijoiden osuudet korkeakoulun kaikista opiskelijoista.

Kuvaaja 4: Vuosien 2008-2015 korkeakoulukohtainen keskiarvo 55 opintopistettä suorittaneiden opiskelijoiden osuudesta suhteessa kaikkiin opiskelijoihin. Kuvaajassa on mukana myös molempien sektoreiden keskiarvotulos. (Kuvaaja aukeaa uudessa ikkunassa ja löytyy raportin neljänneltä sivulta)

Ammattikorkeakouluissa 55 opintopisteen suorittaminen on yleisesti ottaen erittäin paljon yleisempää kuin yliopistoissa. Näin ollen yliopistoilla on edelleen mahdollisuus parantaa tuloksiaan, kun taas osassa ammattikorkeakouluja tulokset ovat jo sellaisella tasolla, että suuret parannukset vaikuttavat hankalilta (vrt. valtakunnallinen taso terveys- ja hyvinvointialoilla). Esimerkiksi Oulun ammattikorkeakoulu saavutti vuonna 2015 yli 70 % tuloksen 55 opintopistettä suorittaneiden osuudessa, mikä vaikuttaa historiallisesti erittäin korkealta tasolta. Aloista vain ammattikorkeakoulujen kasvatusala (73 % vuosina 2014 ja 2015), ammattikorkeakoulujen terveys- ja hyvinvointiala (71 % vuonna 2015) ja yliopistojen terveys- ja hyvinvointiala (70 % vuonna 2015) ovat päässeet samalle tasolle.

Kokonaisuudessaan tuloksista näkee selvästi, miten sekä opintoalat että korkeakoulusektori tuottavat hyvin erilaisia tuloksin 55 opintopistettä vuodessa suorittaneiden opiskelijoiden osuuteen kaikista opiskelijoista. Alat ja sektorit eivät kuitenkaan ole suoraan vertailukelpoisia esimerkiksi aiemmin käsitellyistä työllistymisvaatimuksista johtuen. Samaten sektoreilla on huomattavia eroja sekä lakisääteisissä oppimistavoitteissa että pedagogisessa lähestymistavassa.

Absoluuttisten tasojen vertailemisen sijasta on syytä seurata tulosten muutoksia. Niiden perusteella ammattikorkeakoulut ovat yleisesti onnistuneet tekemään huomattavan tasokorotuksen vuosina 2011–2014, kun samaan aikaan yliopistojen tulokset ovat kehittyneet orgaanisemmin. Kyseisinä vuosina molemmissa sektoreissa siirryttiin nykymalliseen tulosperusteiseen rahoitukseen, joten sen pohjalta molemmilla sektoreilla olisi pitänyt olla sama insentiivi tulosparannukseen.

Ammattikorkeakouluja kuitenkin koski kaksi muutakin systeemistä muutosta. Vuodesta 2012 lähtien ammattikorkeakoulujen julkista rahoitusta vähennettiin voimakkaasti vuoteen 2016 saakka. Samalla viimeisistäkin ammattikorkeakouluista muodostettiin osakeyhtiöitä ja niiden johtamisjärjestelmää muutettiin yritysmäisemmäksi. Ei ole varmaa, että nämä kaksi tekijää olisivat johtaneet näkyvään muutokseen, mutta ne voivat olla joltain osin selittämässä, miksi juuri ammattikorkeakouluissa kyettiin radikaaliin tasokorotukseen lyhyessä ajassa. Olisikin perusteltua tutkia tarkemmin ohjausmenetelmien ja tulosten syy- ja seuraussuhteita tulevan korkeakoulukehityksen tueksi.

Kirjoittaja Vesa Taatila on Turun ammattikorkeakoulun rehtori

Missä kasvavat korkeasti koulutetut yrittäjät?

Kirjoittanut Vesa Taatila

Suomen korkeakouluissa on vaikuttanut jo vuosikymmenen verran vahva tahto yrittäjyyden synnyttämiseen. Tavoitteeseen on myös päästy ainakin osittain. Nykyään opiskelijoiden kiinnostus yrittäjyyteen ja yrittäminen uravaihtoehtona on aivan toisella tasolla kuin vuosituhannen alussa. Kiinnostava jatkokysymys on, näkyykö se myös teoissa, eli ryhtyvätkö opiskelijat nykyään yrittäjiksi entistä suuremmissa määrin.

Apuun tulee Vipunen. Järjestelmästä on mahdollista löytää tietoja opiskelijoiden sijoittumisesta työelämään vuosi valmistumisen jälkeen esimerkiksi opinahjoittain ja koulutusaloittain.

Vuosina 2009–2013 valmistui vuosittain keskimäärin noin 36 000 opiskelijaa korkeakouluista. Näistä noin 180 000 valmistuneesta noin 150 000 oli palkansaajia ja 5 000 yrittäjiä vuosi valmistumisen jälkeen. Tämä tarkoittaa, että keskimäärin työllisistä 97 % oli palkansaajia ja 3 % yrittäjiä. Yrittäjien suhde palkkatyöläisiin oli varsin samalla tasolla ammattikorkeakouluissa ja yliopistoissa.

Koulutusaloittain suurimmat yrittäjämäärät tulevat luonnonvara- ja ympäristöaloilta (n. 12 %) sekä kulttuurialoilta (n. 7 %). Pienimmät määrät löytyvät sosiaali- ja terveysalalta (n. 1,6 %) ja matkailu-, ravitsemus- ja palvelualoilta (n. 1,8 %). Enemmän julkisuudessa keskustelluilla yrittäjyysaloilla, kuten tekniikassa ja liiketaloudessa yrittäjyysaktiviteetti on myös suhteellisen matalaa (n. 2,3 % ja 2,7 %). Tarkastelujaksolla kasvua näyttäisi olleen etenkin liiketaloudessa. Samaan aikaan kuitenkin monilla koulutusaloilla yrittäjyystrendi oli laskeva tai enintään stabiili.

yrittajien-osuus2

Kuvio: Yrittäjien osuus kaikista työllisistä korkeakouluista valmistuneista vuosi valmistumisen jälkeen.

Yksittäisten korkeakoulujen yrittäjyystulokset heijastelevat alakohtaisia lukuja; paljon luonnonvara-alan ja kulttuurialan valmistuneita tuottavat korkeakoulut ovat kärkisijoilla. Korkeimmat osuudet vuosi valmistumisen jälkeen 2009–2013 yrittäjinä toimivia tuottivat Seinäjoen AMK sekä Taideyliopisto (4,8 % ja 4,4 %). Seuraavina listalla ovat Lahden AMK (4,5 %), Karelia AMK (4,3 %), Hämeen AMK (4,2 %), ja Savonia-ammattikorkeakoulu (3,7 %). Listan hännillä ovat Diakonia AMK (0,5 %), Vaasan AMK (1,3 %), Humak (1,4 %) ja Laurea-ammattikorkeakoulu (1,5 %).

Tarkasteluvälillä 2009–2013 keskimäärin yli 10 yrittäjää vuodessa tuottaneista korkeakouluista parhaimpiin kasvulukuihin ylsi Novia AMK(250 %, +15), Laurea AMK (150 %, +18) ja Centria AMK (150 % +9). Suurinta kasvu yrittäjien määrässä oli Metropolia AMK:ssa (+21). Eniten yrittäjyysaktiviteetti väheni Taideyliopistossa (-90 %, -27) ja Tampereen yliopistossa (-62,5 %,  -45).

Listasin yläpuolelle tuloksista vain muutamia ääripäitä. Jos asia kiinnosta, suosittelen lämpimästi tutustumaan tarkemmin Vipusen tarjontaan, josta voit tutustua vaikka oman Alma Materisi tai koulutusohjelmasi yrittäjyysaktiivisuuden kehittämiseen, mutta loppuun vielä yksinkertainen kysymys: mitä tästä kaikesta voidaan päätellä?

Olemme korkeakouluissa selvästi onnistuneet synnyttämään positiivista yrittäjyystunnetta ja pöhinää asian ympärille – mutta sen tulokset eivät näy vielä vuosi valmistumisen jälkeen niin paljoa, kuin joskus lööppejä lukiessa tulee mieleen. Yrittäjyys saattaa hyvinkin lisääntyä myöhäisemmällä iällä, joten liikaa näille pikaotoksille ei painoarvoa kannata laittaa, mutta silti: olisipa kiva nähdä luvuissa jotain korrellaatiota toiminnan kanssa.

 

Valmistuneiden työllistymiseen ja yrittäjyyteen liittyviin lukuihin pääsee tutustumaan mm. näillä raporteilla:

 

Kirjoittaja Vesa Taatila on Turun ammattikorkeakoulun rehtori