Ensikertalaiskiintiöt ja ensimmäistä paikkaa hakevien asema korkeakoulujen opiskelijavalinnoissa: havaintoja vuosilta 2015-2018

Keväällä 2016 järjestetystä yhteishausta alkaen korkeakouluilla on ollut velvollisuus varata osa opiskelupaikoista ensimmäistä korkekaoulupaikkaa hakeville. Paikkojen varaamisella, eli ”ensikertalaiskiintiöillä” on pyritty kohdentamaan suurempi osa paikoista niille, joilla ei vielä ole korkeakoulupaikkaa. Tässä kirjoituksessa tarkastellaan ensimmäistä paikkaa hakevien asemaa korkeakoulujen valinnoissa 2015-2018.

Lokakuussa Vipusen blogissa  kerrottiin yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa aloittaneiden ikärakenteen kehityksestä. Ensimmäisen paikkansa opiskelijavalinnassa vastaanottanut, ensimmäisenä lukukautenaan läsnä- tai poissaolevaksi ilmoittautunut opiskelija näkyy tilastoissa edellisessä blogissa tarkoitettuna aloittajana. Opiskelijavalinnassa paikkoja saavat kuitenkin myös hakijat, joilla on, tai on ollut opiskelupaikka suomalaisessa korkeakoulussa.

Aloittajien ikärakenteen kehitys on viime vuosina ollut politiikkatavoitteeseen nähden pikemminkin päinvastaista, kuten edellä mainitussa lokakuun blogissa nähtiin. Toisaalta samassa blogissa nähtiin, että kokonaisuudessaan nettoaloittamisaste on nousussa – ennen pitkää korkeakoulutukseen päätyy aiempaa suurempi osuus ikäluokista. Ei ole selvää, millainen rooli ensikertalaiskiintiöiden käyttöönotolla on tässä kehityksessä ollut aivan viime vuosien osalta.

Korkeakouluilla on velvollisuus käyttää kiintiöitä yhteishaussa, mutta ei erillishauissa. Kokonaiskuvan saamiseksi tässä kirjoituksessa tarkastellaan kumpiakin. Erityisesti ammattikorkeakouluissa paikkoja on siirretty yhteishausta erillishauissa täytettäväksi. Samoin tarkastellaan sekä syksyllä että keväällä alkavan koulutuksen valintaa. Ammattikorkeakouluissa aloituspaikkoja on siirretty syksyllä alkavasta keväällä alkavaan koulutukseen. Vipusessa on käytettävissä tietoja vasta syksyllä 2015 alkaneen koulutuksen valinnoista alkaen, joten esitetyt aikasarjat ovat valitettavan lyhyitä.

Lain mukaan korkeakoulut  varaavat paikkoja niille, jotka eivät ole aikaisemmin suorittaneet Suomen koulutusjärjestelmän mukaista korkeakoulututkintoa eivätkä vastaanottaneet korkeakoulututkintoon johtavaa opiskelupaikkaa tai ovat ottaneet opiskelupaikan vastaan kevätlukukaudella 2014 tai sitä ennen alkaneesta koulutuksesta, mutta eivät ole suorittaneet korkeakoulututkintoa (ks. Yliopistolaki 36a § ja Ammattikorkekaoululaki 28 b §. Näiden lain mukaan ensikertalaisena kohdeltavien hakijoiden lisäksi on syytä tarkastella myös ns. aidosti ensikertalaisia hakijoita, eli hakijoita, jotka eivät ole vastaanottaneet korkeakoulupaikkaa myöskään keväällä 2014 tai aiemmin alkaneesta koulutuksesta.

Päähuomioita tässä kirjoituksessa

  • Vaikuttavien ensikertalaiskiintiöiden käyttöä on vaikeuttanut ensikertalaisena  kohdeltavien hyvin suuri osuus hakijoista.

 

  • Aidosti ensikertalaisten paikan vastaanottaneiden määrä on kasvanut erityisesti yliopistoissa:
    • Yliopistoissa määrä on kasvanut syksystä 2015 syksyyn 2018 noin 1400:lla (12% kasvu). Aidosti ensikertalaisten hakijoiden osuus kaikista paikan vastaanottaneista on kasvanut 10 prosenttiyksiköllä syksyn 2015 65,3 prosentista 75,3 prosenttiin 2018.
    • Ammattikorkeakouluissa muutokset ovat pieniä. Aidosti ensikertalaisten osuus paikan vastaanottaneista on kasvanut vuodesta 2016 kahdella prosenttiyksiköllä, ja oli vuonna 2018 78,6 %.

 

  • Ensikertalaisten hakeutumisessa ja paikan vastaanottajien ikärakenteessa on tapahtunut muutoksia 2015-2018 samaan aikaan kuin 19–21 vuotiaiden ikäluokka on pienentynyt:
    • Nuorten aidosti ensikertalaisten hakevien hakeutuminen ammattikorkeakouluihin on vähentynyt ja hakeutuminen yliopistoihin lisääntynyt.
    • Yliopistoissa 19-vuotiaiden ja nuorempien aidosti ensikertalaisten paikan vastaanottajien määrä laski 2015 jälkeen, mutta on noussut 2018 lähes 2015 tasolle ikäluokkien pienenemisestä huolimatta. 20–22-vuotiaiden määrä on kasvanut selvästi, ja myös 23–29-vuotiaissa on kasvua.
    • Ammattikorkeakouluissa 20-vuotiaiden ja nuorempien aidosti ensikertalaisten paikat ovat vähentyneet ja 21–24-vuotiaiden tilanne suhteellisen tasainen. 25–39-vuotiaiden saamat ja vastaanottamat paikat ovat lisääntyneet.

Ensikertalaisena kohdeltavat ja aidosti ensikertalaiset hakijat

Ensikertalaiskiintiöiden tavoitteena on alentaa korkeakouluopintojen aloittamisikää ja parantaa opiskelupaikkojen kohdentumista. Paikkojen varaamisen vaikutusmekanismia kuvattiin hallituksen esityksessä muun muassa seuraavasti (ks. HE 244/2014 s.17):

  • Kun ensikertalaisille varataan paikkoja riittävästi, heitä valitaan enemmän. Siirtymävaiheessa tämä hyöty kohdistuu myös ennen 2014 paikan vastaanottaneille tutkintoa suorittamattomille.
  • Hakijoiden käyttäytyminen muuttuu, kun paikan vastaanottamisella on vaikutusta hakijan asemaan tulevissa hauissa. Paikkoja ei todennäköisesti oteta nykyiseen tapaan vastaan koulutuksista, joissa hakijat eivät aio opiskella tutkintoon asti. Tästä seuraa paikkojen kohdentuminen motivoituneemmille henkilöille. Koulutusjärjestelmän kannalta paikat kohdentuvat siis paremmin. Matalan kysynnän hakukohteissa vaikutus voi olla myös se, ettei kaikkia aloituspaikkoja saada täytettyä.

Paikkojen varaamisesta on kokemusta kolmelta vuodelta. Paikkojen varaaminen on ollut mahdollista vuodesta 2014 alkaen, mutta käytännössä se alkoi vasta sen tultua pakolliseksi keväällä 2016 järjestetyssä syksyllä 2016 alkaneen koulutuksen yhteishaussa.

Viime keväänä julkaistiin valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan tilaama tutkimus opiskelijavalinnoista ja korkeakouluopintojen nopeuttamisesta. Tuloksena oli, ettei paikkojen varaamisella ole vielä ollut juuri vaikutusta ensimmäistä paikkaa hakevien asemaan valinnoissa.

Ensikertalaisten määrän kehityksen seuraamisen kannalta on tärkeää seurata sekä aidosti ensikertalaisten hakijoiden, että ensikertalaisina kohdeltavien hakijoiden osuutta ja määrää. Edellinen on politiikkatavoitteen kannalta olennaisempi, mutta jälkimmäinenkin on olennainen pohdittaessa korkeakouluissa sellaista varattavien paikkojen määrää, joka kohtuudella vaikuttaisi valinnan lopputulokseen.

Ajan kuluessa vuodesta 2014 ensikertalaisena kohdeltavien mutta ei aidosti ensikertalaisten hakijoiden (ja edelleen opiskelupaikan saavien ja paikan vastaanottavien) määrä luonnollisesti vähenee ja käsitteet lähenevät toisiaan. Syksyllä 2015 alkaneen koulutuksen yhteishaussa ensikertalaisina kohdeltavia, mutta ei aidosti ensikertalaisia hakijoita oli vielä 21439, mutta syksyllä 2018 alkaneessa koulutuksessa paikkaa hakeneista enää 8270. Paikan vastaanottaneiden osalta vastaavat luvut ovat 7027 ja 2031.

Syksyllä 2018 alkaneen koulutuksen valinnoissa käsitteet käytännössä yhtenevät alle 23-vuotiaiden hakijoiden osalta: he olivat keväällä 2014 niin nuoria, etteivät juuri korkeakoulupaikkoja vastaanottaneet. Tätä on vielä havainnollistettu kaaviossa 1 alla: syksyllä 2015 alkaneen koulutuksen hauissa sinisen (ensikertalaisena kohdeltavat) ja harmaan (aidosti ensikertalaiset) viivan väliin jää vielä runsaasti tilaa, mutta 2018 ”vetoketju” (oranssi ja keltainen viiva) on mennyt umpeen jo 22-vuotiaiden osalta. Esimerkiksi syksyllä 2015 alkavaan koulutukseen hakeneista 22-vuotiaista 74% aidosti ensikertalaisia ja 94% ensikertalaisena kohdeltavia. Syksyllä 2018 kumpiakin (samat henkilöt) oli 82% hakijoista. Aikaa myöden vetoketju umpeutuu kokonaan. Paikan saavien ja vastaanottavien osalta tilanne kehittyy vastaavasti.

Kaavio 1: Ensikertalaisena kohdeltavat ja aidosti ensikertalaiset ikäryhmittäin syksyllä 2015 ja syksyllä 2018 alkaneen koulutuksen hauissa (yhteishaku ja erillishaut, I syklin koulutukseen hakeneet)

Ensimmäistä paikkaa hakevat hakijoissa ja paikan vastaanottaneissa 2015-2018

Ensimmäisen syklin korkeakoulutukseen hakeneiden ja paikan vastaanottaneiden määriä on koottu kaavioihin 2-4 alla. Ensimmäisen syklin koulutuksella tarkoitetaan toisen asteen koulutuksen jälkeen suoritettavia ammattikorkeakoulututkintoon johtavia, yliopistojen alemmasta tutkinnosta alkavia ja sellaiseen yliopistojen ylempään tutkintoon johtavaan koulutuksia, jotka järjestetään ilman alempaa tutkintoa (lääketiede ja hammaslääketiede).

Kuten kaaviosta 2 nähdään, aidosti ensikertalaisia hakijoita on vuosittain yli kaksinkertaisesti tarjolla olevaan paikkamäärään verrattuna. Aidosti ensikertalaisten hakijoiden määrä kevään ja syksyn hakijoissa on vuosittain yli 120 000 (2018). Näistä alle 25-vuotiaita on noin 85 000 ja alle 21 vuotiaita 46 000. Paikkoja (paikan vastaanottaneita) on viime vuosina ollut syksyllä ja keväällä alkavissa ensimmäisen syklin koulutuksissa yhteensä noin 50000.

Hakijoiden ja paikkojen määriä vertailemalla nähdään, että vaikka kaikki paikat annettaisiin aidosti ensimmäistä paikkaa hakeville, yli puolet jäisi ilman. Tähän ns. hakijasumaan liittyen jo mainitussa, keväällä 2018 julkaistussa tutkimuksessa (s.7) todettiin, että ”Ensikertalaisten osuus hakijajoukosta tulee säilymään pitkään korkeana, koska suurin osa hakijoista jää paikatta ja seuraavana vuonna hakukisoihin tulevat mukaan uudet ensikertalaishakijat.”

Hakijoiden kokonaismäärä ja myös aidosti ensikertalaisten hakijoiden määrä on hieman kasvanut 2016–2018 (kaavio 2).

Yliopistoihin hakeneiden aidosti ensikertalaisten hakijoiden määrä ja myös osuus on kasvanut. Aidosti ensikertalaisten paikan vastaanottaneiden määrä on kasvanut syksystä 2015 vuoteen 2018 noin 1400:lla ja osuus on kasvanut vuodesta 2015 alkaen 10 prosenttiyksiköllä 65,3 prosentista 75,6 prosenttiin (kaavio 4). Yliopistojen tarkastelussa rajauduttu syksyllä alkavan koulutuksen hakuun, koska yliopistoissa on keväällä alkavassa koulutuksessa vain hyvin vähän paikkoja, esim. 75 paikan vastaanottanutta 2018. Näin on saatu vuotta pidempi aikasarja.)

Ammattikorkeakouluihin hakeneiden kokonaismäärä ja myös aidosti ensikertalaisten hakijoiden määrä on pysynyt melko tasaisena. Aidosti ensikertalaisten paikan vastaanottaneiden määrä laski hieman vuodesta 2016 vuoteen 2017 ja nousi jälleen  (kaavio 3). Aidosti ensikertalaisten osuus paikan vastaanottaneissa on kasvanut parilla prosenttiyksiköllä, ja oli vuonna 2018 78,6 %.

Ensikertalaiskiintiöiden ”mekaaninen” vaikutus, eli tilanteet, joissa ensikertalaisena kohdeltava hakija nousee valintakriteereissä paremmin menestyneen ei-ensikertalaisen hakijan ohi, on jäänyt toistaiseksi vähäiseksi. Syksyjen 2016 ja 2017 valinnoissa kiintiöistä hyötyi Opetushallituksen tietojen mukaan tällä tavalla vain reilu 250 ensikertalaisena kohdeltavaa hakijaa. Syksyllä 2018 alkaneen koulutuksen valinnasta vastaavaa tietoa ei ole vielä saatavilla, mutta mahdollista on, että määrä on jo kasvanut.

Korkeakoulut varaavat paikoista yleisesti 60-80% ensimmäistä paikkaa hakeville. Vaikka tällaiset prosentit saattavat kuulostaa isoilta, valinnan lopputulos on useimmiten ollut sama kuin se olisi ollut ilman paikkojen varaamista. Kiintiöiden vaikuttavuuden kannalta olennaiset Ensikertalaisina kohdeltavien osuudet olivat vielä syksyllä 2018 alkavan koulutuksen valinnoissa ammattikorkeakouluissa 87,8% ja yliopistoissa 75,8% hakijoista, ja 87,5% ja 80,6% paikan vastaanottaneista. Osuudet kuitenkin vaihtelevat aloittain.

Lain mukaan ensikertalaisena kohdeltavien hakijoiden hyvin suuri osuus hakijoista on siis vielä viime vuosina vaikeuttanut vaikuttavien kiintiöiden käyttöä. Koska hakijoista valtaosa on ensikertalaisina kohdeltavia ja korkeakoulut ovat asettaneet kiintiöt tasolle, jolla ne eivät useimmiten vaikuta valinnan lopputulokseen, eivät kiintiöt toistaiseksi ole olleet kovin tehokas keino parantaa heidän asemiaan.

Kokonaisuudessaan ensikertalaisille kohdentuvien paikkojen määrä oli kuitenkin vuonna 2018 noin 1200 suurempi kuin 2016 (kaavio 2). Ensikertalaisille on siis kohdentunut aiempaa enemmän paikkoja. Aikasarja on kuitenkin lyhyt ja vuonna 2017 käväistiin vuotta 2016 pienemmissä luvuissa. Mahdollisiin syihin palataan kirjoituksen lopussa.

Ammattikorkeakoulut järjestävät myös vieraskielistä I syklin koulutusta. Ulkomaalaiset (ei Suomen kansalaisuutta) hakijat ovat mukana kaavioiden luvuissa. Lukuvuosimaksujen käyttöönotto tiputti ammattikorkeakouluissa ulkomaalaisten paikan vastaanottajien määrää parilla sadalla vuodesta 2016 vuoteen 2017, mutta määrä nousi lähes 2016 tasolle vuonna 2018. Vuonna 2018 ulkomaalaisia paikan vastaanottaneita ammattikorkeakoulujen I syklin koulutuksessa oli 2371. Yliopistoissa vieraskielistä koulutusta on lähinnä toisen syklin eli maisterivaiheesta alkavassa koulutuksessa:  ensimmäisen syklin koulutuksesta yliopistoista vastaanottaa vuosittain pari saataa ulkomaalaista.

Kaavio 2: Hakijat ja paikan vastaanottaneet ensimmäisen syklin syksyllä ja keväällä alkaneeseen korkeakoulutukseen yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa 2016-2018. Sekä keväällä että syksyllä hakeneet laskettu vain kerran.

 

Kaavio 3: Hakijat ja paikan vastaanottaneet ensimmäisen syklin syksyllä alkaneen koulutuksen valinnoissa yliopistoissa 2015-2018

 

Kaavio 4: Hakijat ja paikan vastaanottaneet ensimmäisen syklin syksyllä ja keväällä alkaneeseen korkeakoulutukseen ammattikorkeakouluissa 2016-2018

Ensimmäistä paikkaa hakevien ja ensimmäisen paikan vastaanottavien ikärakenne

Aidosti ensikertalaisten paikan vastaanottaneiden ikärakenteessa on tapahtunut muutoksia 2015-2018. 19-vuoden iän saavuttavien ikäluokka on pienentynyt samaan aikaan ja muutoksia on tarkasteltava suhteessa tähän. Vuonna 2015 19-21 vuotiaiden keskimääräinen ikäluokka oli noin 65000 ja vuonna 2017 noin 61500 (lähde: Tilastokeskus). Kaavioihin 5 ja 6 on koottu aidosti ensikertalaiset paikan vastaanottaneet 1 syklin koulutuksissa ikäryhmän mukaan. Kaavioissa rajaudutaan syksyllä alkaneeseen koulutukseen, jotta voidaan tarkastella muutosta 2015 lähtien.

Kaaviosta 5 alla nähdään, että yliopistoissa suurimman ikäryhmän, korkeintaan 19-vuotiaiden paikan vastaanottajien määrä laski 2015 jälkeen, mutta on noussut 2018 lähes 2015 tasolle, vaikka ikäluokka on pienentynyt samaan aikaan. 20–22-vuotiaiden määrä on kasvanut, ja myös 23–29-vuotiaissa on kasvua, joskin määrät pienempiä. Yliopistoissa ensikertalaisille kohdentuneet ”lisäpaikat” (paikat jotka aiempina vuosina kohdentuivat ei-ensikertalaisille) ovat siis kohdentuneet valinnoissa 20-vuotiaille ja tätä hieman vanhemmille.

kaavio5
Kaavio 5: Yliopistoista syksyllä alkavasta koulutuksesta paikan vastaanottaneet aidosti ensikertalaiset ikäryhmän mukaan

Kaaviosta 6 alla nähdään, että ammattikorkeakouluissa 20-vuotiaiden ja nuorempien aidosti ensikertalaisten saamat paikat ovat vähentyneet ja 21–24-vuotiaiden tilanne suhteellisen tasainen, ja 25–39-vuotiaiden saamat ja vastaanottamat paikat ovat lisääntyneet.

kaavio6
Kaavio 6: Ammattikorkeakoulujen syksyllä alkavasta koulutuksesta paikan vastaanottaneet aidosti ensikertalaiset ikäryhmän mukaan

Kaavioihin 7 ja 8 on koottu aidosti ensikertalaiset hakijat edellisiä kaavioita vastaavasti. Hakeutumisessa tapahtuneet muutokset ovat samansuuntaisia kuin paikan vastaanottaneissa ja selittänevät siis osaltaan tapahtunutta muutosta.

kaavio7
Kaavio 7: Yliopistojen syksyllä alkavaan I syklin koulutukseen hakeneet aidosti ensikertalaiset ikäryhmittäin 2015-2018

 

kaavio8
Kaavio 8: Ammattikorkeakoulujen syksyllä alkavaan I syklin koulutukseen hakeneet aidosti ensikertalaiset ikäryhmittäin 2015-2018

Pohdintaa

Kysymykseksi jää, missä määrin kiintiömekanismin käyttöönotto on aiheuttanut edellä kuvattuja ikäjakauman muutoksia ikäluokkien pienenemisen lisäksi. Koska kiintiöillä on ollut vain pieni edellä kuvattu mekaaninen vaikutus valinnan lopputulokseen, suurimmaksi vaikutukseksi lienee jäänyt hakijoiden suurempi harkinta hakeutumisessa itselle vähemmän mieluisiin opiskelupaikkoihin. (On tosin hyvä huomata, että pelkkä hakeutuminen ei vaikuta asemaan ensikertalaisena, eikä edes valituksi tuleminen, vaan vasta paikan vastaanotto.) Voi olla, että osalle nuorista hakijoista tämä on tarkoittanut hakeutumista nimenomaan yliopistoihin ammattikorkeakoulujen sijasta.

Yliopistoihin hakevien ensimmäistä paikkaa hakevien määrän kasvun myötä yliopistojen paikat ovat enenevässä määrin kohdentuneet aidosti ensikertalaisille hakijoille, ja nämä ensikertalaisille kohdentuneet ”lisäpaikat” ovat kohdentuneet pääosin yli 20-vuotiaille (kaaviot 3, 6 ja 7). Ammattikorkeakoulujen ensikertalaisille kohdentuvien paikkojen määrässä ei ole juuri muutosta, mutta 20-vuotiaiden ja nuorempien vastaanottamat paikat ovat vähentyneet, ja yli 20- vuotiaiden lisääntyneet  ja tätä selittää hakeutumisen muutos (kaaviot 4, 6 ja 8). Taustalla on koko ajan myös ikäluokkien pieneminen tarkastellulla aikavälillä.

On hyvä huomata, että opiskelijavalinnat ovat nykymuotoisina nollasummapeliä: yhden hakijan saama paikka on toiselta pois. Voidaankin kysyä, onko tärkeämpää, että 20-vuotias ilman paikkaa oleva saa paikan vai että tätä pari vuotta vanhempi ilman paikkaa oleva saa paikan? Pääosin on niin, että kummankin olisi hyvä saada paikka ennen pitkää.

Toinen kysymys on, missä määrin hakijalle vähemmän mieluisiin koulutuksiin päätyminen on hakukäyttäytymisen muutoksen myötä vähentynyt ja mieluisampiin päätyminen kasvanut. Tästä voidaan saada tietoa ajan myötä, kun nähdään miten opintojen eteneminen ja toisaalta tutkintojen suorittaminen kehittyvät. Toisaalta mm. yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen rahoitusmallit ovat kannustaneet samaan aikaan opintojen etenemistä tukeviin uudistuksiin korkeakouluissa, joten vaikutuksia on vaikea erotella. Vähintään 55 opintopistettä lukuvuodessa suorittaneiden osuudet ovat viime vuosina kasvaneet sekä yliopistoissa että ammattikorkeakouluissa, ja on epäselvää, onko opiskelijavalintojenkin muutoksilla ollut vaikutusta tähän. On varhaista sanoa, mikä kehityksen vaikutus on lopulta siihen, kuinka paljon tutkintoja suoritetaan ja minkä ikäisenä.

Kiintiömekanismi tulevaisuudessa ja todistusvalintojen käyttöönotto

Kun vuodesta 2014 etäännytään, vaikuttavien kiintiöiden käyttö on aiempaa helpompaa.

Korkeakoulujen opiskelijavalintoja ollaan kehittämässä suuntaan, jossa todistuksesta ja valintakokeesta saataviin yhteispisteisiin perustuvasta valinnasta luovutaan ja yli puolet hakijoista valitaan todistusten perusteella. On hyvä huomata, että todistusvalinnassa ensikertalaiskiintiöllä on hieman erilainen rooli kuin sillä tähän asti on ollut. Todistusvalinnan tilanteessa potentiaalinen hyvin menestyvä hakijajoukko (esim. menneinä vuosina ylioppilaskirjoituksissa hyvin menestyneet) on suurempi kuin tilanteessa, jossa hakijan on käytävä pääsykokeessa.

Tulevia blogikirjoituksia

Lähikuukausien aikana Vipusen blogeissa on tarkoitus tarkastella mm. kauppatieteen valintaa, jossa aiemmasta poiketen 60% paikoista täytettiin 2018 valinnassa ylioppilastodistuksen perusteella, sekä yleisemmin valintapojen (todistusvalinta, yhteispistevalinta, pelkkään pääsykokeeseen perustuva valinta) osuuksien kehitystä.

 

 

Muokattu 28.11.2018 klo 15:42: Lause ”Esimerkiksi syksyllä 2015 alkavaan koulutukseen hakeneista 22-vuotiaista 94% aidosti ensikertalaisia ja 74% ensikertalaisena kohdeltavia.” korjattu muotoon ”Esimerkiksi syksyllä 2015 alkavaan koulutukseen hakeneista 22-vuotiaista 74% aidosti ensikertalaisia ja 94% ensikertalaisena kohdeltavia.”

Korkeakoulujen opiskelijavalinnat – hakijoiden taustoista

Opiskelijavalintojen uudistusta käsiteltiin aiemmassa kirjoituksessa ensimmäisen tavoitteen eli korkeakouluopintojen aloitusiän alentamisen kannalta. Toinen merkittävä tavoite uudistuksella oli lisätä aidosti uusien opiskelijoiden määrää korkeakouluissa. Tällä tarkoitetaan siis niitä opiskelijoita, joilla ei ole aiempaa korkeakoulututkintoa. Ensimmäistä opiskelupaikkaansa hakeville varattiin osa ensimmäisen syklin aloituspaikoista vuoden 2016 kevään valinnoissa. Hakijat, joilla ei ole aiempaa tutkintoa taikka vuoden 2014 jälkeen vastaanotettua opiskelupaikkaa korkeakoulussa, voidaan valita näille varatuille aloituspaikoille. Vipusen tilastoinnissa näihin yliopisto- ja ammattikorkeakoululaissa määritellyille ryhmille viitataan termillä ”ensikertaisena kohdeltava hakija”. Hallituksen varsinainen tavoite luonnollisesti kohdistuu tätä hiukan laajempaan ryhmään, jota voidaan nimittää termillä ”aidosti ensikertainen hakija”, jonka määrittelyssä otetaan huomioon myös ennen syksyä 2014 vastaanotetut opiskelupaikat. Vuonna 2016 aidosti ensikertaisia hakijoita oli noin 73 % hakijoista ja ensikertaisena kohdeltavia hakijoita on noin 84 %. Tulevaisuudessa entistä harvemmalla potentiaalisella hakijalla on ollut ennen 2014 vastaanotettua opiskelupaikkaa, mutta ei suoritettua tutkintoa, joten näiden ryhmien osuudet tulevat lähestymään toisiaan.

Ammattikorkeakoulu- ja yliopistosektorit eroavat ensikertaisten hakijoiden osuuksien suhteen toisistaan. Ensikertaisena kohdeltavien hakijoiden osuus on yliopistokoulutuksissa 79 % (aidosti ensikertaisten osuus 68 %). Ammattikorkeakoulutuksissa ensikertaisena kohdeltavien osuus on 88 % (aidosti ensikertaisten osuus 79 %). Toisin sanoen, yliopistoihin hakeneista noin kolmasosalla on aiempi korkeakoulututkinto tai opiskelupaikka. Ensikertaisten hakijoiden määrät eroavat koulutusaloittain varsinkin yliopistosektorilla. Kauppatieteissä ensikertaisia hakijoita on paljon, kun taas esim. lääketieteissä vain 60 %:lla hakijoista ei ole aiempaa korkeakoulututkintoa tai opinto-oikeutta (eli hakijat ovat aidosti ensikertaisia hakijoita).

Korkeakoulut varasivat kevään 2016 valinnoissa tarjolla olleista I syklin paikoista noin 23 000 ensimmäistä paikkaa hakeville. I syklistä alkavista koulutuksista otettiin vastaan 48 000 paikkaa (sisältää yhteishaun tiedot). Ensimmäistä paikkaa hakeville varattujen paikkojen määrä oli siis 48 % paikan vastaanottaneiden määrästä. Varattujen paikkojen määrä vaihteli hakukohteittain yleisesti ollen 50 ja 80 % välillä, toisaalta pienissä hakukohteissa paikkoja ei varattu ollenkaan. Kokonaisuudessaan paikan vastaanottaneista ensikertaisina kohdeltavia oli 41 000 (85 % kaikista paikan vastaanottaneista, eli hiukan enemmän kuin oli ensikertaisina kohdeltavien hakijoiden määrä). Vuonna 2015 hakukiintiöt olivat käytössä vain kahdessa korkeakoulussa. Tuolloin määritelmällisesti ensikertaisina kohdeltavien hakijoiden osuus paikan vastaanottaneista oli 86 %.

Edellä kuvatusta voi päätellä muutaman asian. Ensinäkin ensikertaisille hakijoille määritetyt kiintiöt muodostavat vain noin puolet niistä paikoista mihin ensikertaiset hakijat päätyvät opiskelemaan. Toisekseen, ensikertaisina kohdeltavien hakijoiden osuus kaikista hakijoista ja ensikertaisina kohdeltavien osuus kaikista paikan vastaanottaneista on suurin piirtein saman suuruinen, eli heidän todennäköisyytensä saada opiskelupaikka on yhtä hyvä kuin ei-ensikertaisilla. Kolmanneksi, kiintiöiden käyttöönotto vuonna 2016 ei juurikaan muuttanut ensikertaisten hakijoiden osuuksia paikan vastaanottaneista. Kiintiöiden todellinen vaikutus tulee selviämään vasta tulevina vuosina. Vuonna 2016 kiintiöt todennäköisesti vaikuttivat hakijoiden käyttäytymiseen kahdella erilaisilla tavalla, joiden vaikutukset olivat toisilleen vastakkaisia. Toisaalta kiintiöt nostivat joitain ensikertaisia hakijoita valittujen ja paikan vastaanottaneiden joukkoon, joka kohotti ensikertaisten osuutta paikan vastaanottaneissa. Toisaalta kiintiöiden käyttöönotto vaikutti mahdollisesti siihen, että hakijat ottivat paikkoja varovaisemmin vastaan peläten ensikertaisuusasemansa menettämistä. Tämä mahdollisesti hiukan vähensi ensikertaisten osuutta paikan vastaanottaneissa.

Entä ketä ovat ne hakijat jotka eivät kuulu ensikertaisina hakijoihin. Ihmiset päätyvät hakemaan korkeakouluun opiskelemaan useista eri syistä. Monilla on jo yksi tutkinto takanaan ja he haluavat joko laajentaa osaamistaan tai vaihtaa kokonaan opintoalaansa. Toista tutkintoa suorittavien profiili vaihtelee eri aloilla. Terveysalalla hakijoiden aiempi korkeakoulututkinto löytyy useimmiten samalta alalta. Kasvatustieteiden ja psykologian opintoalalle hakeutuu paljon hakijoita joilla on muun alan tutkinto, yleisin aiempi tutkinto ko. opintoalla on liiketalouden ja kaupan alalta. Aiemman korkeakoulututkinnon tehneitä hakijoita voi alla olevasta kaaviosta tarkastella vielä lähemmin. Mukana ovat syksyllä 2015 ja 2016 alkaviin ensimmäisen syklin hakukohteisiin yhteis- tai erillishaussa hakeneet poislukien siirtohaun kohteet.

 

kaavio1

Jo tutkinnon omaavien hakijoiden taustoja (Kaavio aukeaa uuteen ikkunaan)

 

Tässä blogissa käsiteltyjä asioita on tarkasteltu 4.11.2016 opetus ja kulttuuriministeriölle luovutetussa raportissa Valmiina valintoihin

Tarkemmin tilastoihin voi perehtyä mm. näillä Vipusen raporteilla:

Korkeakouluihin hakeneet ja paikan vastaanottaneet 

Ammattikoreakoulujen haku- ja valintatilastot 

Yliopistojen haku- ja valintatilastot 

Korkeakoulujen opiskelijavalinnat

Korkeakoulujen opiskelijavalintoihin valmisteltiin pääministerin Kataisen ja Stubbin hallituskausilla muutoksia, jotka tulivat kaikilta osin voimaan kevään 2016 valintoihin mennessä. Taustalla on ollut halu alentaa korkeakouluopintojen aloittamisikää, saamaan korkeakoulutukseen enemmän aidosti uusia opiskelijoita sekä kohdentamaan opiskelupaikat nykyistä paremmin. Uudistus toteutettiin kahdessa vaiheessa.

Ensimmäisessä vaiheessa siirryttiin ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen yhteiseen hakumenettelyyn. Aiemmin opiskelija hakiessaan korkeakouluun saattoi joutua täyttämään useita eri hakulomakkeita. Erilaisia yhteishakuja oli neljä ja lisäksi suuri määrä näistä irrallaan olevia erillishakuja. Opiskelija saatettiin hyväksyä aiemmin useaan korkeakouluun opiskelemaan ja hän valitsi näistä vapaasti haluamansa. Tämä toi mukanaan haasteita korkeakouluille opiskelupaikkojen suunnittelussa. Osaltaan näitä ongelmia ratkottiin ylivalinnalla tietyillä opintoaloilla. Toisaalta paikat eivät välttämättä tavoittaneet niitä oikeasti haluavia. Nykyisessä opintopolku.fi -palvelussa toteutettavassa yhteishaussa opiskelija hakee korkeintaan kuuteen hakukohteeseen ja asettaa ne toivomaansa järjestykseen. Iso muutos tuli yhteisen hakujärjestelmän lisäksi siinä, että hakijalle tarjotaan vain yhtä opiskelupaikkaa. Vaikka hakija voitaisiin hyväksyä useampaan opiskelupaikkaan pääsykokeiden tai todistuksen perusteella, hänelle tarjotaan toiveidensa mukaisesti korkeinta mahdollista paikkaa. Vuoden 2016 yhteishaussa paikan vastaanottaneista ensimmäiseltä hakutoivesijalta paikan otti vastaan 70 % ja kahdelta ensimmäiseltä sijalta jopa 86 %. Voidaan siis sanoa, että hyvin monessa tilanteessa toiveet tosiaan toteutuvat. Toisaalta valintaperusteet ohjaavat sitä millaisiin kohteisiin voi käytännössä samaan aikaan hakeutua, ja millaisen hakutoivelista hakija siis esittää.

kuva-1

Korkeakoulujen valinnat perustuvat Suomessa pitkälti pääsykokeisiin, eikä hakija useinkaan voi kunnolla valmistautua moneen eri kokeeseen ja tästä syystä ensimmäinen ja myös toinen toive ovat valmistautumisenkin kannalta tärkeimmät. Joillakin aloilla on käytössä myös tapa järjestää pääsykokeet samana päivänä useissa eri korkeakouluissa, jolloin opiskelija joutuu päättämään mihin hän hakee.

Toisaalta joillain aloilla etenkin ammattikorkeakouluissa samalla kokeella voi hakea useampaan kohteeseen, jolloin muillakin toiveilla on merkitystä.

Uudistusten toisen vaiheen suurin muutos hakijoille oli ensimmäistä paikkaa hakeville varattavat paikat kevään 2016 yhteishaussa. Korkeakoulujen oli mahdollista varata paikkoja jo ensimmäisessäkin vaiheessa, mutta tähän ei kovin moni tarttunut. Lisäksi toisessa vaiheessa tuli lakiin määritelmä siirto-opiskelijasta, siis tutkintoa tai korkeakoulua vaihtava hakija, jonka opinto-oikeus siirtyy. Siirtyminen on tapahtunut aiemmin pääosin erillishaun tai yhteishaun kautta. Tavoitteena on kohdentaa yhteishaun paikat kattavammin ensikertalaisille kun siirtyminen tapahtuu siirtohaun kautta.

Seuraavassa perehdytään tarkemmin muutosten ensimmäiseen tavoitteeseen, eli korkeakouluopintojen aloitusiän alentamiseen.  Muutoksiin toiselta asteelta korkeakouluihin siirtymisen osalta on perehdytty tarkemmin opetus- ja kulttuuriministeriölle luovutetussa Valmiina valintoihin -raportissa. Aloitusiän alentamista voidaan tarkastella vuoden 2015 ja 2016 aloittaneiden ikäjakaumalla. Alle 21-vuotiaiden osuus paikan vastaanottaneista pieneni ammattikorkeakouluissa neljällä prosenttiyksiköllä, mutta yliopistoissa vastaavaa muutosta ei ollut. Korkeakoulukohtaisia eroja oli positiiviseen suuntaan kolmessa yliopistossa (HY, Aalto ja TTY) sekä Lapin ammattikorkeakoulussa. Ikäjakauman muutosta voi osaltaan selittää myös ylioppilasikäluokkien koon pienentyminen. Yli 21-vuotiaissa on paikan vastaanottaneiden määrä etenkin ammattikorkeakouluissa kasvanut. Paremman kuvan saamiseksi olisi tarkasteltava pidempää aikasarjaa, mutta tällä hetkellä Vipusessa ei ole sellaista saatavilla. Toinen tapa tarkastella samaa ilmiötä, on tarkastella lukion päättäneiden sijoittumista korkeakouluopintoihin välittömästi tai vuoden kuluttua lukion suoritettuaan. Tilastokeskuksen julkaisun mukaan vuosina 2005–2015 välittömästi opintoihin jatkaneiden osuus on laskenut 10 prosenttiyksikköä. Viime vuonna opiskelupaikan ulkopuolelle jäi 68 % ylioppilaslakin saavuttaneista. Vuoden kuluttua tutkintotavoitteisessa koulutuksessa on jo kuitenkin 60 % valmistuneista, joista noin 80 % korkeakouluopinnoissa.  Muutos välittömästi jatkavien osuudessa on tapahtunut pääosin ennen muutoksia korkeakoulujen opiskelijavalintoihin, sillä laskua on tapahtunut jo vuodesta 2007.

Kuva 2.png

Ulkomailla tutkintoa suorittamaan lähtevien määrä osaltaan vaikuttaa välittömästi korkeakouluopintoihin siirtyneiden määrään. Kymmenessä vuodessa ulkomailla suoritettavaan korkeakoulututkintoon myönnettävien opintotukien määrä on KELAn tilastojen mukaan alle 21-vuotiaissa lähes kolminkertaistunut. Lukuvuonna 2014-15 luku oli jo 950. Valmiina valintoihin -raportissa syyksi epäillään pääasiallisesti yleistä kansainvälistymiskehitystä, sitä että ulkomailla tutkinnon suorittaminen koetaan aiempaa mahdollisemmaksi, mutta myös osaltaan Suomen pääsykoepainotteista valintajärjestelmää.Vaikka aloittaneiden ikäjakaumassa ei ole tapahtunut halutun kaltaista muutosta ja välittömästi lukion jälkeen korkeakouluissa opintoja jatkavien määrät ovat laskeneet, niin ylioppilaiden välitön hakeutuminen on kuitenkin lisääntynyt. Valitettavasti näistä hakijoista ei ilmeisesti kovin moni ole saanut tavoittelemaansa paikkaa. Hakematta jättäminen on kuitenkin laskenut. Korkeakoulujen pääsykokeita painottavilla valintaperusteilla lienee osuutensa välitöntä korkeakoulutukseen siirtymistä hidastavana tekijänä.

kuva-3

Nuorimpien hakijoiden hakukäyttäytyminen on ollut muutoksessa jo ennen opiskelijavalintojen muutoksia. Nyt hakijat saattavat miettiä tarkemmin mihin koulutukseen hakevat ja mistä ottavat paikan vastaan, sillä paikan vastaanottaessa he menettävät asemansa ensimmäistä paikkaa hakevana. Opiskelupaikkaa ei oteta välttämättä vastaan, jos sitä ei aiota suorittaa loppuun. Osaltaan tämä saattaa näkyä siinä miten aikaisin korkeakouluopinnot aloitetaan. Toisaalta opiskelupaikat kohdentuvat entistä paremmin niitä haluaville.

Opiskelijavalintojen uudistuksesta jatketaan Tilastoneuvoksen tulevissa kirjoituksissa keskittyen toiseen tavoitteeseen, eli pyrkimykseen lisätä aidosti uusien opiskelijoiden määrää korkeakouluissa. Kevään 2016 yhteishaussa oli ensimmäistä kertaa käytössä ensikertaisille hakijoille omat kiintiöt. Näkyikö tämä paikkoja vastaanottaneiden keskuudessa?

Tässä blogissa käsiteltyjä asioita on tarkasteltu 4.11.2016 opetus ja kulttuuriministeriölle luovutetussa raportissa Valmiina valintoihin

Tarkemmin tilastoihin voi perehtyä mm. näillä raporteilla:
Lukion jälkeen välitön jatkokoulutukseen sijoittuminen
Korkeakouluihin hakeneet ja paikan vastaanottaneet

Opiskelijavalintojen vaikutuksia ja muun muassa valmennuskursseihin osallistumista selvitetään myös tutkimushankkeessa valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan hankkeessa ”Opiskelijavalinnat ja korkeakouluopintojen nopeuttaminen” 

ks. myös erikoistutkija Sakari Aholan blogi hankkeeseen liittyen:

http://tietokayttoon.fi/ajankohtaista/blogi/-/blogs/miksi-korkeakouluihin-sijoittuminen-on-niin-hidasta-