Eurostudent VI – tutkimustietoa korkeakoulutuksen kehittämiseen

Kansainvälinen korkeakouluopiskelijoita koskeva kyselytutkimus Eurostudent VI saatiin päätökseen tänä keväänä. Eurostudent-tutkimuksissa selvitetään mm. korkeakoulutukseen pääsyä, korkeakouluopiskelun olosuhteita sekä opiskelijoiden sosiaalista taustaa. Suomessa tutkimus toteutettiin keväällä 2016 internetkyselynä otokseen valikoituneelle 24 000 korkeakouluopiskelijalle, joista 7 300 vastasi kyselyyn.

Eurostudent VI -aineisto tarjoaa mainion tietolähteen korkeakoulutuksen kehittämisen avuksi. Se mahdollistaa Suomen korkeakouluopiskelijoiden vertaamisen 27 muun Euroopan maan opiskelijoihin useilla mittareilla ja indikaattoreilla kansainvälisen liikkuvuuden määrästä opiskelijoiden ajankäyttöön. Myös kansalliset tulokset ovat aiempaa paremmin hyödynnettävissä opetus- ja kulttuuriministeriön Eurostudent VI -julkaisusarjan kautta (http://minedu.fi/raportit-ja-tutkimukset), jossa suomalaiset korkeakoulutuksen tutkijat tarkastelevat Eurostudent-aineistoa kahdeksassa tutkimusartikkelissa. Artikkelien teemoihin kuuluvat mm. opintojen eteneminen, kansainvälinen liikkuvuus ja koulutuksellinen tasa-arvo, ja ne ovat suoraan hyödynnettävissä esimerkiksi opiskelijavaihdon, opiskelijavalintojen tai aiemmin hankitun osaamisen tunnistamisen käytäntöjen kehittämisessä.

Eurostudent VI -aineisto on ladattavissa osoitteessa: http://database.eurostudent.eu/. Aineistosta voi poimia kätevästi Eurostudent VI -indikaattorien tietoja omia analyyseja varten. Esimerkiksi seuraavien kuvaajien tiedot löytyvät kohdasta A. Demographics → Students’ age ja Students’ age at entry into HE. Kuvaajat kertovat, että Suomessa korkeakouluopinnot aloitetaan muita verrokkimaita myöhemmin, ja opiskelijat ovat ylipäätään keskimäärin vanhempia kuin muissa Eurostudent VI -tutkimuksen maissa.

Kuva 1. Korkeakouluopiskelijoiden iän keskiarvo opintojen alkaessa.

 

Kuva 2. Korkeakouluopiskelijoiden iän keskiarvo.

 

Aineisto tarjoaa mahdollisuuden vastaaviin tarkasteluihin kymmenessä eri tutkimuskategoriassa, jotka jakautuvat edelleen useisiin alakategorioihin indikaattorien mukaan. Aineisto tuo lisää ulottuvuuksia esimerkiksi Vipusen tietojen tarkasteluun mahdollistamalla Suomen korkeakoulujärjestelmän vertailun muihin Euroopan maihin.

 

Linkit ja lähteet:

Eurostudent VI -database: http://database.eurostudent.eu/

Eurostudent VI -loppuraportti: http://www.eurostudent.eu/download_files/documents/EUROSTUDENT_VI_Synopsis_of_Indicators.pdf

OKM:n Eurostudent VI -julkaisusarja: http://minedu.fi/raportit-ja-tutkimukset

TK:n ja OKM:n Eurostudent VI -julkaisu, Suomen kannalta keskeisimmät määrälliset tulokset: http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/80534/okm37.pdf

Oppivelvollisuuden kestossa jopa 4 vuoden eroja Euroopan maiden välillä

Kirjoitus kuuluu Opetushallituksen Kuukauden tilasto -sarjaan.

Euroopan maiden välillä on suuria eroja sinä, kuinka pitkään oppivelvollisuus kestää ja kuinka paljon kouluissa annetaan pakollisia oppitunteja oppivelvollisuuden aikana. Tämä käy ilmi uusimmasta EU:n koulutustiedonvaihtoverkoston Eurydicen vuosittain julkaisemasta selvityksestä.

Oppivelvollisuuden kesto Euroopan maissa vaihtelee 8 ja 12 vuoden välillä. 12 maassa oppivelvollisuuteen kuuluu perusopetuksen lisäksi ainakin yksi vuosi esiopetusta ja 15 maassa ainakin yksi vuosi ylemmällä toisella asteella, jota Suomessa vastaa lukio tai ammatillinen koulutus.

Suomalaisissa kouluissa vähemmän oppitunteja kuin Euroopan maissa keskimäärin

Suomalaisissa kouluissa on eurooppalaista keskiarvoa vähemmän oppitunteja. Esimerkiksi eurooppalaisissa yläkouluissa on eri luokka-asteilla keskimäärin 857 tuntia lukuvuodessa, Suomessa keskimäärin 808 tuntia.

Pakollisten 60 min oppituntien määrä keskimäärin perusopetuksen yläluokilla 2017-18

Lähde: Recommended Annual Instruction Time in Full-time Compulsory Education 2017/2018

Maiden väliset erot oppituntien määrässä yläkouluissa ovat hyvin suuria. Ääripäinä ovat Tanska ja Kroatia: tanskalaiset yläkoululaiset saavat lähes kaksinkertaisen määrän oppitunteja kroatialaisiin verrattuna.

Kun ero suomalaisen ja eurooppalaisen keskiarvon välillä muutetaan 45 minuutin oppitunneiksi, se tarkoittaa noin 1,5 oppituntia lyhyempiä koulupäiviä suomalaisille yläkoululaisille. Pelkkien oppituntien määrän ja koulupäivien pituuden vertailu maiden välillä on kuitenkin hankalaa, sillä numerot eivät kerro kaikkea. Joissain maissa oppitunteihin ja koulupäivään voi sisältyä myös sellaisia tehtäviä, jotka jossain toisessa maassa annetaan oppilaille kotitehtäviksi.

Monessa maassa koululaisten päivä ei myöskään lopu virallisen koulupäivän päättyessä. Erityisesti maissa, joissa vanhemmat eivät luota julkisten koulujen laatuun, lapset laitetaan herkästi yksityisopetukseen koulupäivän jälkeen.

 

Lisätietoja:

Raportti: Eurydicen selvityksestä:  Recommended Annual Instruction Time in Full-time Compulsory Education 2017/2018

https://eacea.ec.europa.eu/national-policies/eurydice/sites/eurydice/files/it_2017_2018_internet_0.pdf

Hanna Laakso  (hanna.laakso(at)oph.fi

 

Valtaosa erityistä tukea tarvitsevista peruskoululaisista on poikia ─ yhä harvempi opiskelee erityiskoulussa

Kirjoitus kuuluu Opetushallituksen kuukauden tilasto -sarjaan

 

Vuonna 2016 Suomessa oli kaikkiaan 41 000 erityistä tukea tarvitsevaa peruskoululaista, joista peräti 28 900 oli poikia. Tilanne on samansuuntainen muissakin Euroopan maissa. Erityiskouluissa opiskelevien oppilaiden määrä on viime vuosina laskenut, mutta Suomi ei sijoitu kansainvälisen vertailun kärkimaihin erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden sijoittamisessa yleisopetuksen ryhmiin.

Poikien enemmistö erityisen tuen oppilaissa ei ole suomalainen erityispiirre, vaan vastaa hyvin kansainvälisiä keskiarvoja. Perusopetuksen erityisopetuksen tilastoindikaattoreita kehittävän European Agency Statistics on Inclusive Education -organisaation (EASIE) kokoamien tilastojen mukaan Suomen tilanne on tuttu muissakin maissa.

Suomen lähialueella Tanskassa poikia on erityisen tuen oppilaissa vielä enemmän kuin Suomessa.

Erityiskoulujen oppilasmäärät laskussa

Erityiskouluissa opiskelevien oppilaiden määrät ovat olleet viime vuosina tavoitteiden mukaisesti laskussa. Vuonna 2016 erityiskouluissa opiskeli kaikkiaan 4 250 peruskoululaista, mikä on 15 % vähemmän kuin vielä viisi vuotta sitten. Erityiskouluissa opiskelevien oppilaiden osuus kaikista erityistä tukea saavista oppilaista oli vuonna 2016 noin 10 %.

Suomen naapurimaista Islannissa ja Norjassa noin 2 % erityisen tuen oppilaista opiskelee erityiskouluissa. Sen sijaan Ruotsissa erityiskouluihin päätyvät lähes kaikki tähän ryhmään kuuluvat oppilaat. Ruotsin tilanne erityisen tuen järjestämisessä on muutenkin poikkeava, sillä vain noin prosentti maan peruskoululaisista kuuluu erityisen tuen piiriin.

Inkluusion asteessa parannettavaa

Viime vuosina pyrkimys on ollut se, että yhä useampi erityistä tukea saava oppilas sijoitetaan opiskelemaan yleisopetuksen ryhmiin erityisluokalla opiskelun sijaan. Tämä perustuu siihen, että Suomi on sitoutunut kansainvälisiin sopimuksiin, ohjelmiin ja julistuksiin. Pyrkimykset ovat myös tuottaneet tulosta, sillä yhä useampi erityisen tuen oppilas saa opetusta yleisopetuksen ryhmissä. Vuonna 2016 noin 62 % erityisen tuen oppilaiden opetuksesta järjestettiin ainakin joiltakin osin yleisopetuksen ryhmissä.

Kansainvälisessä vertailussa Suomi ei kuitenkaan sijoitu inkluusion kärkimaihin. Kun Islannissa ja Norjassa lähes kaikki erityisen tuen oppilaat opiskelevat valtaosan opiskeluajastaan yleisopetuksen ryhmissä, vastaava osuus Suomessa on vain hieman päälle 35 %. Suomen tilanne on kuitenkin selkeästi parempi kuin Tanskan, missä vain n. 6 % erityisen tuen oppilaista saa valtaosan opetuksestaan yleisopetuksen ryhmissä.

Lisätiedot:

EASIE-verkoston www-sivut

  • Maakohtaisia tilastotietoja löytyy ao. sivustolta kohdasta ”data”

Kansallista tilastotietoa perusopetuksen erityisopetuksesta: Vipunen-tilastopalvelu

 

Kirjoitus kuuluu Opetushallituksen kuukauden tilasto -sarjaan ja julkaistu Opetushallituksen sivuilla Valtaosa erityistä tukea tarvitsevista peruskoululaisista on poikia ─ yhä harvempi opiskelee erityiskoulussa

Ulkomaalaiset hakijat ja opiskelijat korkeakouluissa

Ulkomaalaisia hakijoita ja opiskelijoita koskevat käytännöt ovat murrosvaiheessa Suomen korkeakoulujärjestelmässä. Kevään 2016 hauissa kokeiltiin ensimmäisen kerran hakemuksen käsittelymaksuja ulkomaalaisille hakijoille. Vuonna 2017 käsittelymaksut poistettiin, ja tilalle tulivat lukukausimaksut EU ja ETA-maiden ulkopuolisille opiskelijoille. On mielenkiintoista seurata, minkälainen vaikutus muutoksilla on ollut ja tulee olemaan ulkomaalaisiin hakijoihin ja opiskelijoihin Suomen korkeakouluissa.

 

Hakijat ja uudet opiskelijat

Hakijoita tarkasteltaessa hetken käytössä olleilla hakemusten käsittelymaksuilla näyttää olleen selvä vaikutus hakijamääriin. Ammattikorkeakouluissa keväällä 2015 koulutuspaikkaa haki n. 11 000 ulkomaalaista hakijaa, kun puolestaan keväällä 2016 hakijoita oli enää n. 8 000. Pudotus edelliseen kevääseen verrattuna oli siis n. 30 %. Keväällä 2017 EU ja ETA-maiden ulkopuolelta tulevien hakijoiden määrä putosi edelleen jonkin verran, n. 7 000 hakijasta keväällä 2016 n. 6 500 hakijaan keväällä 2017. Sen sijaan samaan aikaan EU ja ETA-maista tulevien hakijoiden määrä nousi n. 1 300:sta 1 600:aan. Koska käsittelymaksut poistuivat tänä vuonna käytöstä, lukukausimaksuilla on voinut nyt puolestaan olla vaikutusta siihen, että EU ja ETA-maiden ulkopuolelta tulevien hakijoiden määrä on edelleen vähentynyt. Toisaalta hakijamäärät riippuvat myös mm. tarjolla olevien hakukohteiden määrästä, joissa tapahtuu muutoksia vuosittain, joten ihan suoria johtopäätöksiä käsittely- ja lukukausimaksujen vaikutuksesta ei voi tehdä pelkästään hakijamääriä tarkastelemalla.

Yliopistojen osalta hakijoita on vaikeampi tutkia, koska hakijan kansalaisuus ei kuulunut pakollisiin tietoihin tiedonkeruissa aikaisempina vuosina, ja näin ollen tilastot ovat jääneet kansalaisuustietojen osalta puutteellisiksi. Vipusen ja UAF:n (University Admissions Finland) tietoja yhdistelemällä saadaan selville suuntaa antava tieto ylempään kk-tutkintoon johtavaan koulutukseen hakeneiden ulkomaalaisten määristä vuosina 2016 ja 2017 12 yliopiston osalta (pl. Aalto, Tampereen tekn. ja Maanpuolustuskorkeakoulu). Tietojen perusteella EU ja ETA-maiden ulkopuolelta tulevien hakijoiden määrä näyttäisi vähentyneen vähintään samassa suuruusluokassa kuin ammattikorkeakouluissakin, kun verrataan keväitä 2016 ja 2017. Kevään 2015 kohdalla tuntemattomien kansalaisuuksien osuus on sen verran suuri, että pitkälle meneviä johtopäätöksiä ei vuodesta 2015 vuoteen 2017 tapahtuneesta muutoksesta voi tehdä. Ammattikorkeakoulujen tapaan ylempään kk-tutkintoon johtavaan koulutukseen hakeneita ulkomaalaisia on ollut keväällä 2015 enemmän kuin keväällä 2016 ja 2017, mutta eron suuruus jää epävarmaksi.

 

 

Kuva 1. Kevään 2015-2017 ulkomaalaiset hakijat syksyllä alkaviin koulutuksiin. Yliopistoissa valtaosa hakemuksista tulee ylempään kk-tutkintoon johtavaan koulutukseen ja ammattikorkeakouluissa amk-tutkintoon johtavaan koulutukseen.

.

 

Uusista opiskelijoista ja paikan vastaanottaneista on saatavilla hakijamääriä tarkempia tietoja Vipusen opiskelija- ja haku- ja valintatilastoista. Opiskelijatilastot kertovat, että syksyllä aloittaneiden uusien ulkomaalaisten opiskelijoiden määrä kasvoi sekä yliopistoissa että ammattikorkeakouluissa vuodesta 2015 vuoteen 2016 tullessa. Näin ollen ainakaan hakemusten käsittelymaksut eivät näytä vaikuttaneen merkittävästi siihen, kuinka moni hakija päätyi lopulta aloittamaan opiskelun Suomessa. Ammattikorkeakouluissa (alempi ja ylempi koulutus) syksyn uusien opiskelijoiden määrä nousi 2 600:sta 2 700:aan ja yliopistoissa (alempi ja ylempi koulutus) 2 100:sta 2 400:aan.

Lukukausimaksujen vaikutuksia arvioidessa tulee ottaa huomioon, että syksyn 2017 uusista opiskelijoista ei ole vielä tarjolla lopullista aikaisempien vuosien kanssa yhteismitallista tietoa. Opiskelupaikan vastaanottaneiden määrän perusteella voidaan kuitenkin jo tehdä päätelmiä siitä, mihin uusien opiskelijoiden luvut tulevat suurin piirtein asettumaan. Selvää on, että EU ja ETA-maiden ulkopuolelta tulevien uusien opiskelijoiden määrä on tänä vuonna vähentynyt merkittävästi aikaisempiin vuosiin verrattuna. Syksyllä 2016 ammattikorkeakouluihin tuli 2 300 ja yliopistoihin 2 000 uutta EU/ETA-alueiden ulkopuolelta tulevaa opiskelijaa, kun puolestaan tänä syksynä EU/ETA-alueiden ulkopuolelta tulevia opiskelupaikan vastaanottaneita on ollut ammattikorkeakouluissa vain 1 500 ja yliopistoissa 1 300. Paikan vastaanottaneista kaikki eivät lopulta aloita koulutuksessa, joten pudotus uusien opiskelijoiden määrässä tulee olemaan vielä edellisen syksyn uusien opiskelijoiden ja tämän syksyn paikan vastaanottaneiden erotusta suurempi.

Ammattikorkeakoulujen osalta paikan vastaanottaneiden määrän ja haku- ja valintatilastoihin raportoitujen läsnäolotietojen perusteella voidaan arvioida, että ammattikorkeakouluihin on tullut tänä syksynä n. 1 400 uutta opiskelijaa EU ja ETA-maiden ulkopuolelta. Tämä tarkoittaa n. 40 % pudotusta edelliseen vuoteen nähden. Yliopistokoulutuksen osalta tulee huomata, että Vipusessa tarkasteltava uusien opiskelijoiden luku ei sisällä yliopiston sisällä opiskeltavaa tutkintoa vaihtaneita opiskelijoita, jotka lasketaan mukaan paikan vastaanottaneissa. Tästä johtuen yliopistojen syksyn 2017 lopullinen uusien opiskelijoiden luku tulee tippumaan paikan vastaanottaneiden luvusta amk-sektoria enemmän. Yliopistopuolella paikan vastaanottaneista aloittaa myös yleisesti keskimäärin amk-sektoria vähemmän uusia opiskelijoita, mikä niin ikään kasvattaa paikan vastaanottaneiden ja uusien opiskelijoiden määrän eroa. Todennäköisesti yliopistokoulutuksen uusien opiskelijoiden määrän vähentyminen tulee siis lopulta vastaamaan suuruusluokaltaan vähintään amk-sektorin uusien opiskelijoiden määrän vähentymistä (pudotus enemmän kuin 40 %).

EU ja ETA-alueiden ulkopuolelta tuleville opiskelijoille asetettujen lukukausimaksujen vaikutuksesta voi tässä vaiheessa todeta, että Suomessa tulos näyttää opiskelijamäärissä mitattuna samansuuntaiselta kuin Ruotsissa ja Tanskassa, joissa uusien ulkomaalaisten opiskelijoiden määrä niin ikään väheni merkittävästi lukukausimaksujen käyttöönoton jälkeen. Tanskassa vuonna 2006 käyttöön otetut ETA-maiden ulkopuolisille opiskelijoille suunnatut lukukausimaksut johtivat n. 20 % vähenemiseen ETA-maiden ulkopuolelta tulleiden uusien opiskelijoiden määrässä, ja Ruotsissa vastaava uudistus lukuvuonna 2011/12 johti peräti 80 % pudotukseen ETA-maiden ulkopuolelta tulleissa uusissa opiskelijoissa (Education Indicators in Focus No. 51, 2017). Suomessa lukukausimaksujen vaikutus ei näytä olleen ihan Ruotsin tasoa, mutta vaikutus uusien opiskelijoiden määrässä on kuitenkin tuntuva. Kuten hakijoitakin tarkasteltaessa, tarkemmat päätelmät Suomen tilanteesta vaatisivat vielä yksityiskohtaisemmalle tasolle menevän analyysin, jossa uusien opiskelijoiden määrät suhteutetaan tarjolla olleiden hakukohteiden määrään ja niissä mahdollisesti tapahtuneisiin muutoksiin.

 

Kuva 2. Ulkomaalaiset uudet opiskelijat syksyllä 2015 ja 2016, paikan vastaanottaneet syksyllä 2017, ja arvio uusista opiskelijoista syksyllä 2017.

.

 

Opiskelijamäärät ja opiskellut alat

Toistaiseksi ulkomaalaisten tutkinto-opiskelijoiden määrä on kasvanut voimakkaasti Suomen korkeakoulujärjestelmässä koko 2000-luvun ajan. Vuonna 2000 ulkomaalaisia opiskelijoita oli 6 100 (2,3 % kaikista opiskelijoista), ja vuoteen 2016 mennessä määrä oli noussut jo yli kolminkertaiseksi, 21 000:een (7,2 % kaikista opiskelijoista). Erityisen kovaa kasvua nähtiin amk-tutkinto-opiskelijoiden määrissä vuosien 2005-2012 aikana, jolloin opiskelijamäärä yli kaksinkertaistui 3 900 opiskelijasta 9 000 opiskelijaan, ja yliopistojen ylemmän kk-tutkinnon opiskelijamäärissä vuosina 2008-2013, jolloin opiskelijamäärä niin ikään tuplaantui n. 3 000 opiskelijasta 6 000 opiskelijaan. Yliopisto-opiskelijoista poiketen amk-tutkinto-opiskelijoiden määrä ei kuitenkaan noussut enää merkittävästi vuosien 2012-2016 välillä (vain 183 opiskelijalla) vuosina 2012-2013 uusissa opiskelijoissa tapahtuneen notkahduksen jälkeen. Uusien opiskelijoiden määrä tosin kääntyi ammattikorkeakouluissakin jälleen hieman nousuun vuosina 2014-2016.

Suurin osa ulkomaalaisten opiskelijoiden määrän kasvusta on ollut peräisin EU/ETA-alueiden ulkopuolelta tulevista opiskelijoista. EU/ETA-alueilta tulevien opiskelijoiden määrä on kaksinkertaistunut 2000-luvun alusta vuoteen 2016 tullessa, mutta samassa ajassa muilta alueilta tulevien opiskelijoiden määrä on jo yli nelinkertaistunut. EU/ETA-alueilta tulevia opiskelijoita oli vuonna 2016 4 600, kun muilta alueilta tulevia oli 16 400. Koulutusaloittain tarkasteltuna suurinta kasvua on tapahtunut ammattikorkeakouluissa palvelualalla, tekniikan alalla sekä kaupan ja hallinnon alalla, joissa opiskelijamäärät ovat kaikissa vähintään nelikertaistuneet 2000-luvun kuluessa. Yliopistoissa suurimmat kasvualat ovat olleet luonnontieteet, jossa päästään lähes nelikertaiseen kasvuun, sekä tietojenkäsittely ja tietoliikenne (ICT), jossa kasvu on ollut yli viisinkertaista.

 

Kuvaaja 1. Ulkomaalaiset opiskelijat koulutusasteittain tarkasteltuna. (Kuvaa klikkaamalla pääset tarkastelemaan myös uusien ulkomaalaisten opiskelijoiden ja ulkomaalaisten opiskelijoiden suorittamien tutkintojen määriä sekä tekemään koulutusalakohtaisia vertailuja tietoja suodattamalla.)

 

Koulutusaloja tarkasteltaessa voidaan myös verrata ulkomaalaisten ja suomalaisten opiskelemia aloja keskenään. Suhteuttamalla ulkomaalaisten ja suomalaisten opiskelijoiden jakautumisen eri koulutusaloille voidaan arvioida, mitkä alat ovat paremmin saavutettavissa tai kiinnostavampia Suomessa asuville ja Suomeen tuleville ulkomaalaisille opiskelijoille.

Erot suomalaisten ja ulkomaalaisten opiskelemien alojen välillä ovat erityisen suuria ammattikorkeakouluissa. Vuonna 2016 suomalaisista 20 % opiskeli ammattikorkeakouluissa kaupan ja hallinnon alalla, kun puolestaan ulkomaalaisista vastaava osuus oli jopa 37 %. Tietojenkäsittelyn ja tietoliikenteen (ICT) koulutusalalla suomalaisista opiskeli 9 % ja ulkomaalaisista 19 %. Päinvastainen tilanne oli terveys- ja hyvinvointialalla, jolla opiskeli suomalaisista 31 %, mutta ulkomaalaisista vain 12 %. Erot ovat kasvaneet 2000-luvun alun tilanteeseen verrattuna, jolloin suomalaisten ja ulkomaalaisten koulutusaloittaiset jakaumat olivat huomattavasti toisiaan lähempänä.

Yliopistoissa erot ovat koulutusaloittain pienempiä, mutta 2000-luvun alun hyvin tasaiseen tilanteeseen verrattuna pikku hiljaa eroavaisuuksiakin on alkanut muodostua. Vuonna 2016 ulkomaalaisista 50 % opiskeli joko tietojenkäsittelyn ja tietoliikenteen (ICT), luonnontieteen tai tekniikan alalla, kun suomalaisten osalta vastaava luku oli 32 %. Suomalaiset puolestaan opiskelivat ulkomaalaisia todennäköisemmin terveys- ja hyvinvointialalla, kasvatusalalla, yhteiskunnallisella alalla, kaupan, hallinnon ja oikeustieteen alalla sekä humanistisella ja taidealalla (erot 1,5-5 prosenttiyksikköä). Koulutusastetasolla tarkasteltuna suurin ero löytyy terveys- ja hyvinvointialan (ml. lääketieteen koulutus) ylemmän kk-tutkinnon opiskelijoista: vuonna 2016 suomalaisista 15 % opiskeli terveys- ja hyvinvointialalla ja ulkomaalaisista vain 2 %.

Luvut kertovat toisaalta eri koulutusalojen tutkintojen kysynnästä, mutta osaltaan erot voivat selittyä myös koulutusohjelmien erityispiirteillä. Esimerkiksi kaupan ja hallinnon alan amk-koulutusta on luontevampaa järjestää kansainvälisille opiskelijoille kuin vaikkapa lääkärien ylemmän kk-tutkinnon koulutusta, joka on suunnattu pääasiassa kouluttamaan lääkäreitä Suomeen ja johon kuuluu huomattavan paljon käytännön harjoittelua. Aineiston jatko-analyyseissa olisi mielenkiintoista pureutua lukuihin tarkemmin vertailemalla esimerkiksi hakukohteittaisia hakijamääriä, joiden kautta voisi arvioida täsmällisemmin eri koulutusalojen ja -ohjelmien houkuttelevuutta ulkomaalaisille opiskelijoille.

 

Kuvaaja 2. Suomalaisten ja ulkomaalaisten korkeakouluopiskelijoiden jakautuminen koulutusaloille. (Kuvaa klikkaamalla pääset tarkastelemaan koulutussektoreita ja -asteita erikseen sekä tutkimaan alojen suhteiden kehitystä vuosien 2000-2016 välillä.)

 

Lähteet:

OECD: Education Indicators in Focus No. 51 (2017)

University Admissions Finland: hakijatilastot (2015-2017)

Vipunen: opiskelijatilastot (2000-2016) ja haku- ja valintatilastot (2015-2017)

 

Linkit:

Education Indicators in Focus No. 51 

 

Korkeakoulutettujen osuuden laskemisesta

Korkeakoulutettujen osuutta väestössä voidaan laskea usealla erilaisella tavalla. Keskeisimmät laskentaan vaikuttavat tekijät ovat 1) laskennassa käytettävä ikäryhmä, 2) laskennan taustalla oleva lähdeaineisto ja 3) korkeakoulutettujen määritelmä. Alla on esitetty em. tekijöiden vaikutusta laskentaan sekä mitä tekijöitä keskeisissä politiikkadokumenteissa käytetään. Keskeisin viesti on se, että asiasta ei ole yhtä totuutta vaan eri käytöissä olevat luvut painottavat hieman eri asioita.

 

  • Laskennassa käytettävä ikäryhmä

 

Laskennassa pyritään käyttämään ikäryhmää, joka olisi toisaalta tarpeeksi alhainen, jotta tehdyt politiikkatoimet näkyvät indikaattorissa mahdollisimman nopeasti. Toisaalta ikäryhmän pitää olla korkea, jotta indikaattorissa tulee huomioiduksi korkeakoulututkinnon suorittamisikien laaja skaala. EU:n 2020 tavoitteessa käytetään ikäryhmää 30-34 -vuotiaat ja OECD käyttää Education at Glancen pääindikaattorissa ikäryhmää 25-34 vuotiaat. Koska Suomessa korkeakoulututkintoja suoritetaan suhteellisen vanhana, ero ikäryhmien käytössä on noin 4-6 %-yksikköä.

 

  • Laskennan taustalla oleva lähdeaineisto

 

Suomessa on olemassa kattava tutkintorekisteri Suomessa suoritetuista tutkinnoista joka mahdollistaa väestön koulutusrakenteen tarkastelun. Tosin tutkintorekisterissä ei juurikaan ole ulkomailla suoritettuja tutkintoja (Suomen kansalaisten tai ulkomaalaisten), joka aiheuttaa tutkintorekisteriin alipeittoa. Useimmissa muissa maissa vastaavaa hallinnollista aineistoa ei ole olemassa, joten kansainvälisissä vertailuissa käytetään kv-määritelmien mukaisen otospohjaisen työvoimatutkimuksen tietoja. Suomessa työvoimatutkimuksen teossa toki hyödynnetään tutkintorekisterin tietoja, ts. vastaaja ei itse ilmoita tutkintotietojaan ne otetaan tutkintorekisteristä. Kuitenkin Suomen kohdalla työvoimatutkimuksen kautta saadut korkeakoulutettujen osuudet ovat 4-5 %-yksikköä suurempia kuin tutkintorekisterin kautta saatavat luvut. Tarkkoja syitä tähän ei ole selvitetty, mutta oletettavasti syynä ilmiöön on esim. korkeasti koulutettujen suurempi vastausalttius otospohjaisiin tutkimuksiin. Ainakin ruotsalaiset kollegat ovat huomanneet saman ilmiön omissa tilastoissaan. Ns. ”oikea” luku lienee työvoimatutkimuksen ja tutkintorekisterin tietojen välillä, koska toisessa on ylipeittoa ja toisessa alipeittoa (ulkomailla suoritettujen tutkintojen puute). Sekin on huomioitava, että ulkomailla suoritettujen tutkintojen määrä kasvaa vuosi vuodelta, joten tutkintorekisterin alipeitto suurenee vuosittain.

 

  • Korkeasti koulutettujen määritelmä

 

Koulutusastejaottelu perustuu Unescon ylläpitämään kansainväliseen ISCED -koulutusasteluokitukseen. Suomessa kansallisesti käytössä oleva koulutusluokitus on vuodesta 2016 ollut yhteensopiva ISCED -luokituksen kanssa, http://www.tilastokeskus.fi/meta/luokitukset/isced_aste/001-2013/index.html. Korkea-asteen tutkintoja ISCED -luokituksessa ovat asteiden 5-8 tutkinnot. Koulutusaste 5  (Short-cycle tertiary education) tarkoittaa lyhyitä (2-3 vuotta) korkeakoulututkintoja. Näitä lyhyitä tutkintoja ei enää anneta Suomen korkeakouluissa, mutta entiset opistoasteen tutkinnot luokiteltiin ISCED5-tasolle.

Lyhyitä korkeakoulututkintoja annetaan useassa maassa ja ne muodostavat osan monen maan koulutusjärjestelmää. Kaikissa keskeisissä korkeakoulutettujen osuuksia käsittelevissä politiikkadokumenteissa ne sisällytetään korkea-asteen tutkintoihin. Jos ISCED-5 tason tutkinnot jätettäisiin pois tarkastelusta, niin tällä ei olisi vaikutusta Suomen osuuteen alle 35-vuotiaiden ikäryhmässä (joilla ei enää ole opistotutkintoja), mutta monen muun maan korkeakoulutettujen osuudet luonnollisesti laskisivat. Koska kunkin maan koulutusjärjestelmä kuitenkin muodostaa oman kokonaisuutensa, yhdentyyppistä korkeakoulutusta ei ole järkevää poistaa kokonaisvertailusta.


 

Keskeisissä politiikkadokumenteissa käytetään kansainvälisen vertailun mahdollistavia tietoja (= lähteenä on otospohjainen työvoimatutkimus). EU2020-tavoitteissa käytetään ikäryhmää 30-34 –vuotiaat. Siinä Suomen vuoden 2016 arvo on 46,1 %. OECD:n Education at Glance -julkaisussa käytetään myös työvoimatutkimuksen tietoja, mutta osuus lasketaan ikäryhmästä 25-34 –vuotiaat. Tällöin Suomen vuoden 2016 arvo on 41 %.

Tilastokeskuksen tutkintorekisterin käyttö lähteenä mahdollistaa tietojen paremman analysoinnin. Tutkintorekisterin tiedoista laskettuna 30-34 –vuotiaiden korkeakoulutettujen osuus on 39,9 %. Tutkintorekisterin alipeittoa ulkomailla suoritetuista tutkinnoista voidaan osin korjata huomioimalla laskennassa vain Suomen kansalaisten tutkinnot. Tällöin pääsemme 41,6 %:n osuuteen korkeakoulutetuissa, jolloin huomioimatta tosin jää moni Suomen kansalaisen ulkomailla suorittama tutkinto.

Yhteenvetona edellisestä voi todeta, että korkeakoulutettujen osuuden voi laskea monella tavalla. Tietojen käyttötarkoitus kannattaa ottaa aina huomioon laskemistapaa valittaessa. Esim. OKM:n korkeakoulutuksen visiotyössä on valittu käytettäväksi verrokkiryhmäksi 25-34 –vuotiaiden koulutustaso, koska on haluttu painottaa koulutustason noston lisäksi myös tarvetta nopeampaan työelämään siirtymiseen.

Sekin on huomioitava, että käytössä olevat laskemistavat reagoivat hitaasti erilaisiin politiikkatoimiin korkeakoulutettujen osuuden nostamiseksi. Esimerkiksi korkeakoulujen opiskelijavalintauudistusten tavoitteena on suunnata korkeakoulupaikkoja entistä enemmän ensikertaisille hakijoille, joka todennäköisesti tulee nostamaan korkeakoulutettujen osuutta (koska entistä useampi pääsee opiskelemaan, eivätkä paikat kasaudu samoille henkilöille). Uudistukset vaikuttavat eniten juuri lukion päättäneisiin ikäluokkiin. Mikäli tätä kautta korkeakoulutettujen osuus lähtisi nousuun, niin tämä näkyisi 30-34 –vuotiaiden ikäluokassa vasta reilun kymmenen vuoden päästä.

Opiskelija-opetustutkimushenkilöstö suhteesta

Vaikka erilaiset avoimet oppimisalustat tekevät voimakkaasti tuloaan korkeakouluihin ja korkeakoulutuksen muodot ovat murroksessa, korkeakoulu on kuitenkin edelleen lähtökohtaisesti opiskelijoiden ja opetus- ja tutkimushenkilöstön muodostama koulutus- ja tutkimusympäristö. Näin ollen yksi keskeinen korkeakouluja kuvaava tunnusluku on opiskelijoiden ja opetus- ja tutkimushenkilöstön (akateeminen henkilöstö) suhdeluku.

EU:n tukema mainio ETER-tietokanta (https://www.eter-project.com/) antaa mahdollisuuden vertailla eri maiden korkeakoulujen opiskelija/opetus- ja tutkimushenkilöstön suhdelukuja. Yliopistoissa opetus- ja tutkimushenkilöstön tehtäviin kuuluu ammattikorkeakouluja voimakkaammin tutkimustyö, joten vertailu on syytä tehdä erikseen yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen välillä. Eri maiden tilastointia on ETERissä harmonisoitu mahdollisimman paljon, mutta opetus- ja tutkimushenkilöstön tilastoinnin osalta yksi merkittävä erottava tekijä jatko-opiskelijoiden kuuluminen tilastoitavaan henkilöstöön. Suomessa suuri osa tutkijakoulutettavista lasketaan mukaan henkilöstöön (tutkijanuraporras I), joten vertailu kannattaa tehdä ensisijaisesti vastaavalla tavalla jatko-opiskelijoita kohtelevien maiden kanssa.

Yliopistojen opiskelija-opetushenkilöstön suhde maittain

Yliopistojen osalta Suomen luvut näyttävät kv-vertailussa suhteellisen hyviltä, suhdeluku on 7,5 opiskelijaa per opetus- ja tutkimushenkilöstön henkilötyövuosi. Keskeisistä verrokeista vastaava luku on Alankomaissa 10,6 ja Norjassa 8,8. Pienempi vertailuluku löytyy sen sijaan Sveitsistä (4,5) ja Belgiassa (5,6). Yliopistokohtaisesti teknisillä yliopistoilla ja Taideyliopistolla suhdeluvut ovat pieniä (Aallolla 5,5 ja Taideyliopistolla 4,5). Sen sijaan kauppatieteisiin ja yhteiskuntatieteisiin orientoituneilla yliopistoilla suhdeluvut ovat suurempia (Hanken ja Vaasan yliopisto 18,3 ja 18,3). Monialayliopistoista pienin suhde on HY:llä (7,2), vaikkakin erot monialayliopistojen välillä ovat pieniä.

Erilaisten ranking-listojen kärkiyliopiston suhdeluvut ovat huomattavasti pienempiä (esim. Zurichin yliopisto 5,2; Oxfordin yliopisto 3,3; Cambridgen yliopisto 2,6) mutta esim. suhteessa moneen hollantilaiseen rankingien top-100 listoilta löytyvään yliopistoon suomalaisten yliopistojen suhdeluvut ovat täysin vertailukelpoisia. Sekin on huomattava, että monessa yliopistorankingissä opiskelija/opetus- ja tutkimushenkilöstön suhdeluku on yksi laskentaan vaikuttavista tekijöistä.

Ammattikorkeakoulujen opiskelija-opetushenkilöstön suhde maittain

Myös ammattikorkeakoulujen osalta Suomen luvut ovat kansainvälisten verrokkien tasolla, Suomen keskiarvo 19,7; hieman pienempi kuin Alankomaissa ja Saksassa (21,7 ja 22,1) mutta hiukan isompi kuin Irlannissa tai Norjassa (16,1 ja 19,4). Ammattikorkeakoulujen osalta sote-painotteisissa korkeakouluissa suhdeluvut ovat pienimpiä (Humak 15,1, Diak 18,5 ja Lapin AMK 17,8) ja kaupan ja hallinnon aloihin keskittyneissä suurimpia (Haaga-Helia 25,7). Ylipäätään suhdelukujen erot ovat suhteellisen pieniä ammattikorkeakoulujen välillä.

 

Tekninen huomio: Kuvia klikkaamalla näet visualisoinnin uudessa ikkunassa, jossa pääse suodattamaan ja porautumaan eri maiden yliopistoihin ja ammattikorkeakoulujen suhdelukuihin. Oletusnäkymässä näet vuoden 2014 tilanteen kaikkien korkeakoulujen osalta. Oikean yläkulman alasvetolaatikoista voit suodattaa näkymää vuoden, sektorin tai tohtoriopiskelijoiden huomioimisen henkilöstössä mukaan. Oikean alakulman taulukossa voi porautua yksittäisen korkeakoulun tietoihin klikkaamalla taulukon oikeasta reunasta alas osoittavan nuolen päälle ja tuplaklikkaamalla maata. Takaisin ylemmälle tasolle pääsee vasemman reunan ylös osoittavasta nuolesta.

Kielivaranto keskuudessamme – vieraskieliset opiskelijat tutkintoon johtavassa koulutuksessa

Kansainvälisyyden, maahanmuuton, kielivarannon ja monikulttuurisuuden seuraaminen on yksi koulutustilastojen lukuisista tarkastelumahdollisuuksista.

Ulkomaalaistaustaisia opiskelijoita seurataan Vipusessa esimerkiksi koulutuksen kansainvälisyys-sivustolla: https://vipunen.fi/fi-fi/yhteiset/Sivut/Kansainvälisyys.aspx , täällä avautuvat raportit kertovat koulutuksen kansainvälisyydestä monipuolisesti – opiskelijoiden ja uusien opiskelijoiden osalta kansalaisuuden, äidinkielen sekä syntymämaan mukaan. Julkisessa keskustelussa ulkomaalaistaustaisuus niputetaan ja sekoitetaankin yhdeksi tekijäksi, mutta kuten kuvassa 1 (Ulkomaalaistaustaisten opiskelijoiden määrä) näkyy, on vissi ero siinä puhutaanko ulkomaalaisista, vieraskielisistä vai ulkomailla syntyneistä opiskelijoista.  Yhteistä kaikille näille kaikille seurattaville lukumäärätiedoille on se, että määrät ovat jo viiden vuoden tarkastelujakson aikana kasvaneet rajusti. Tutkintoon johtavassa koulutuksessa (toinen ja korkea-aste) opiskeli vuonna 2010 45 700 ulkomailla syntynyttä opiskelijaa – vuonna 2015 heitä oli jo 60 100. Kasvu näkyy erityisesti ammatillisessa koulutuksessa, tarkastelujakson aikana ulkomailla syntyneiden opiskelijoiden määrä on noussut 17 500 opiskelijasta yli yhdeksällä tuhannella 26 600:een opiskelijaan.

Porautuessa tarkemmin ammatillisen koulutuksen lukuihin huomataan varsin reipas kasvu  vieraskielisten opiskelijoiden määrässä (kuvaa klikkaamalla voi tarkastelujoukkoa rajoittaa mielin määrin). Vuonna 2010 ammatillisessa koulutuksessa opiskeli reilut 14 000 vieraskielistä opiskelijaa ja vuonna 2015 jo 24 600. Kasvua oli näin ollen viidessä vuodessa 75 %, 10 500 opiskelijan verran.

(kuva 1. ulkomaalaistaustaisten opiskelijoiden määrä. Klikkaamalla kuvaa voit tarkastella tietoja tarkemmin.)

Toista astetta (lukiokoulutus ja ammatillinen koulutus) kokonaisuutena tarkasteltaessa havaitaan se, että ulkomaalaistaustaiset opiskelijat ovat vahvasti keskittyneet ammatilliseen koulutukseen. Esimerkiksi ulkomailla syntyneistä toisen asteen opiskelijoista lukiokoulutuksessa oli ainoastaan 14 % (4 370), ulkomaalaisista 10 % (1 900) ja vieraskelisistä 17 % (5 300). Toisen asteen valinnat ja opintomenestys heijastuvat korkea-asteelle siirtymiseen ja valintoihin. Asiaa selvitettiin tarkemmin opetus- ja kulttuuriministeriön Valmiina valintoihin I ja II – työryhmämuistioissa. Raportissa nostettiin esiin mm. se, että ammatillisen toisen asteen koulutuksen suorittaneet päätyvät todennäköisemmin ammattikorkeakouluun (44 % paikan vastaanottaneista ammatillinen tutkinto) kuin yliopistoon (noin kymmenellä prosentilla paikan vastaanottaneista ammatillinen tutkinto).

Ulkomaalaistaustaisten opiskelijoiden kokonaiskoulutuspolkua ajatellen toisen asteen koulutuksen läpäisyn merkitys on keskeinen. EU-komission koulutuksen seurantaraportissa Suomen osalta nostettiin esiin ensimmäisen ja toisen polven maahanmuuttajien huonommat oppimistulokset ja koulutuksen keskeyttäminen. Suomi on saavuttanut keskimääräisen tavoitteen (alle 10 %) koulunkäynnin keskeyttämisen vähentämisestä 18–24-vuotiaiden ikäryhmässä, mutta ulkomailla syntyneiden koulunkäynnin keskeyttämisessä jäädään kauas tavoitteesta. Suomessa syntyneistä opinnot keskeyttää 9 %, kun ulkomailla syntyneistä vastaava luku on 18 %. Toisin kuin Euroopassa keskimäärin, ulkomailla syntyneiden koulutuksen keskeyttämisprosentti on kasvanut vuoden 2012 tasosta.

Kuvassa 2 (opiskelijat äidinkielen mukaan) on nähtävissä muiden kuin suomea/ruotsia äidinkielenään puhuvien osuudet äidinkielen mukaan, eli kuinka suuri osuus vieraskielisistä tutkintoon johtavan koulutuksen opiskelijoista puhuu äidinkielenään esimerkiksi somalia tai kiinaa. Toisen ja korkea-asteen vieraskielisistä opiskelijoista suurin osa (21 %, 11 300) puhuu äidinkielenään venäjää, viroa puhuu 8,7 %, englantia 5,4% ja somalia 5 % opiskelijoista. Kieliprofiilit eroavat koulutuslajeittain ja asteittain, tarkasteltaessa pelkästään ammatillista koulutusta huomataan että vironkielisten osuus on suurempi (15 %) ja somalin jälkeen eniten puhutut äidinkielet ovat arabia (5,2 %), thai (4,3 %) ja kurdi (4,2 %).  Lukioissa venäjän (21 %) jälkeen puhutuin äidinkieli on somali 13,8 %. Korkea-asteella kielivalikoima muuttuu, ammattikorkeakouluissa venäjän (26,5 %) jälkeen listalla suosituimpana on vietnam (12,1 %) ja englanti (8,7 %). Yliopistoissa kielipaletti on tasaisemmin jakautunut, äidinkielenään venäjää puhuu 11,7 %, kiinaa 8,1 %, englantia 6,5 % ja persiaa 3,9 %.

(kuva 2. Opiskelijoiden osuus äidinkielen mukaan top 20. Suodattimien avulla ja kuvaa klikkailemalla voit tarkastella opiskelijoiden osuutta äidinkielen mukaan tarkemmin.)

Mitattaessa kansallista kielivarantoa on hyvä pitää mielessä kuinka paljon koulutusjärjestelmässämme ja väestössämme on vieraiden kielien taitureita. Kaikkea ei tarvitse opettaa kun osaajia löytyy suomalaisista oppilaitoksista. Kuinka moni arvasi, että vuonna 2015 tutkintoon johtavassa koulutuksessa toisella ja korkea-asteella opiskeli 2 300 kiinaa, 1 500 kurdin kieltä tai 1 900 persiaa äidinkielenään puhuvaa opiskelijaa? Harkitut kansainvälistymislinjaukset ja globaali maahanmuutto tulevat jatkossakin heijastumaan suoraan suomalaiseen yhteiskuntaan ja koulutusjärjestelmään. On todennäköistä että tulevaisuudessa suomalaisten oppilaitoksissa opiskelee yhä enenevissä määrin ulkomaalaistaustaisia opiskelijoita vielä nykyistäkin moninaisemmista taustoista.

(Kuva 3. Ulkomaalaistaustaisten osuus kaikista opiskelijoista koulutusaloilla)

Linkit:

Vipusen sektorikohtaisilta sivuilta löytyy tietoa ulkomaalaisista ja ulkomaalaistaustaisista opiskelijoista ja tutkinnoista. Tietojen esittämistaso vaihtelee sektoreittain tilastokäytäntöjen, sektoreiden erityispiirteiden ja tarpeiden mukaisesti.

Valmiina valintoihin (I & II)

EU-komission koulutuksen seurantaraportti: