Ulkomaalaiset hakijat ja opiskelijat korkeakouluissa

Ulkomaalaisia hakijoita ja opiskelijoita koskevat käytännöt ovat murrosvaiheessa Suomen korkeakoulujärjestelmässä. Kevään 2016 hauissa kokeiltiin ensimmäisen kerran hakemuksen käsittelymaksuja ulkomaalaisille hakijoille. Vuonna 2017 käsittelymaksut poistettiin, ja tilalle tulivat lukukausimaksut EU ja ETA-maiden ulkopuolisille opiskelijoille. On mielenkiintoista seurata, minkälainen vaikutus muutoksilla on ollut ja tulee olemaan ulkomaalaisiin hakijoihin ja opiskelijoihin Suomen korkeakouluissa.

 

Hakijat ja uudet opiskelijat

Hakijoita tarkasteltaessa hetken käytössä olleilla hakemusten käsittelymaksuilla näyttää olleen selvä vaikutus hakijamääriin. Ammattikorkeakouluissa keväällä 2015 koulutuspaikkaa haki n. 11 000 ulkomaalaista hakijaa, kun puolestaan keväällä 2016 hakijoita oli enää n. 8 000. Pudotus edelliseen kevääseen verrattuna oli siis n. 30 %. Keväällä 2017 EU ja ETA-maiden ulkopuolelta tulevien hakijoiden määrä putosi edelleen jonkin verran, n. 7 000 hakijasta keväällä 2016 n. 6 500 hakijaan keväällä 2017. Sen sijaan samaan aikaan EU ja ETA-maista tulevien hakijoiden määrä nousi n. 1 300:sta 1 600:aan. Koska käsittelymaksut poistuivat tänä vuonna käytöstä, lukukausimaksuilla on voinut nyt puolestaan olla vaikutusta siihen, että EU ja ETA-maiden ulkopuolelta tulevien hakijoiden määrä on edelleen vähentynyt. Toisaalta hakijamäärät riippuvat myös mm. tarjolla olevien hakukohteiden määrästä, joissa tapahtuu muutoksia vuosittain, joten ihan suoria johtopäätöksiä käsittely- ja lukukausimaksujen vaikutuksesta ei voi tehdä pelkästään hakijamääriä tarkastelemalla.

Yliopistojen osalta hakijoita on vaikeampi tutkia, koska hakijan kansalaisuus ei kuulunut pakollisiin tietoihin tiedonkeruissa aikaisempina vuosina, ja näin ollen tilastot ovat jääneet kansalaisuustietojen osalta puutteellisiksi. Vipusen ja UAF:n (University Admissions Finland) tietoja yhdistelemällä saadaan selville suuntaa antava tieto ylempään kk-tutkintoon johtavaan koulutukseen hakeneiden ulkomaalaisten määristä vuosina 2016 ja 2017 12 yliopiston osalta (pl. Aalto, Tampereen tekn. ja Maanpuolustuskorkeakoulu). Tietojen perusteella EU ja ETA-maiden ulkopuolelta tulevien hakijoiden määrä näyttäisi vähentyneen vähintään samassa suuruusluokassa kuin ammattikorkeakouluissakin, kun verrataan keväitä 2016 ja 2017. Kevään 2015 kohdalla tuntemattomien kansalaisuuksien osuus on sen verran suuri, että pitkälle meneviä johtopäätöksiä ei vuodesta 2015 vuoteen 2017 tapahtuneesta muutoksesta voi tehdä. Ammattikorkeakoulujen tapaan ylempään kk-tutkintoon johtavaan koulutukseen hakeneita ulkomaalaisia on ollut keväällä 2015 enemmän kuin keväällä 2016 ja 2017, mutta eron suuruus jää epävarmaksi.

 

 

Kuva 1. Kevään 2015-2017 ulkomaalaiset hakijat syksyllä alkaviin koulutuksiin. Yliopistoissa valtaosa hakemuksista tulee ylempään kk-tutkintoon johtavaan koulutukseen ja ammattikorkeakouluissa amk-tutkintoon johtavaan koulutukseen.

.

 

Uusista opiskelijoista ja paikan vastaanottaneista on saatavilla hakijamääriä tarkempia tietoja Vipusen opiskelija- ja haku- ja valintatilastoista. Opiskelijatilastot kertovat, että syksyllä aloittaneiden uusien ulkomaalaisten opiskelijoiden määrä kasvoi sekä yliopistoissa että ammattikorkeakouluissa vuodesta 2015 vuoteen 2016 tullessa. Näin ollen ainakaan hakemusten käsittelymaksut eivät näytä vaikuttaneen merkittävästi siihen, kuinka moni hakija päätyi lopulta aloittamaan opiskelun Suomessa. Ammattikorkeakouluissa (alempi ja ylempi koulutus) syksyn uusien opiskelijoiden määrä nousi 2 600:sta 2 700:aan ja yliopistoissa (alempi ja ylempi koulutus) 2 100:sta 2 400:aan.

Lukukausimaksujen vaikutuksia arvioidessa tulee ottaa huomioon, että syksyn 2017 uusista opiskelijoista ei ole vielä tarjolla lopullista aikaisempien vuosien kanssa yhteismitallista tietoa. Opiskelupaikan vastaanottaneiden määrän perusteella voidaan kuitenkin jo tehdä päätelmiä siitä, mihin uusien opiskelijoiden luvut tulevat suurin piirtein asettumaan. Selvää on, että EU ja ETA-maiden ulkopuolelta tulevien uusien opiskelijoiden määrä on tänä vuonna vähentynyt merkittävästi aikaisempiin vuosiin verrattuna. Syksyllä 2016 ammattikorkeakouluihin tuli 2 300 ja yliopistoihin 2 000 uutta EU/ETA-alueiden ulkopuolelta tulevaa opiskelijaa, kun puolestaan tänä syksynä EU/ETA-alueiden ulkopuolelta tulevia opiskelupaikan vastaanottaneita on ollut ammattikorkeakouluissa vain 1 500 ja yliopistoissa 1 300. Paikan vastaanottaneista kaikki eivät lopulta aloita koulutuksessa, joten pudotus uusien opiskelijoiden määrässä tulee olemaan vielä edellisen syksyn uusien opiskelijoiden ja tämän syksyn paikan vastaanottaneiden erotusta suurempi.

Ammattikorkeakoulujen osalta paikan vastaanottaneiden määrän ja haku- ja valintatilastoihin raportoitujen läsnäolotietojen perusteella voidaan arvioida, että ammattikorkeakouluihin on tullut tänä syksynä n. 1 400 uutta opiskelijaa EU ja ETA-maiden ulkopuolelta. Tämä tarkoittaa n. 40 % pudotusta edelliseen vuoteen nähden. Yliopistokoulutuksen osalta tulee huomata, että Vipusessa tarkasteltava uusien opiskelijoiden luku ei sisällä yliopiston sisällä opiskeltavaa tutkintoa vaihtaneita opiskelijoita, jotka lasketaan mukaan paikan vastaanottaneissa. Tästä johtuen yliopistojen syksyn 2017 lopullinen uusien opiskelijoiden luku tulee tippumaan paikan vastaanottaneiden luvusta amk-sektoria enemmän. Yliopistopuolella paikan vastaanottaneista aloittaa myös yleisesti keskimäärin amk-sektoria vähemmän uusia opiskelijoita, mikä niin ikään kasvattaa paikan vastaanottaneiden ja uusien opiskelijoiden määrän eroa. Todennäköisesti yliopistokoulutuksen uusien opiskelijoiden määrän vähentyminen tulee siis lopulta vastaamaan suuruusluokaltaan vähintään amk-sektorin uusien opiskelijoiden määrän vähentymistä (pudotus enemmän kuin 40 %).

EU ja ETA-alueiden ulkopuolelta tuleville opiskelijoille asetettujen lukukausimaksujen vaikutuksesta voi tässä vaiheessa todeta, että Suomessa tulos näyttää opiskelijamäärissä mitattuna samansuuntaiselta kuin Ruotsissa ja Tanskassa, joissa uusien ulkomaalaisten opiskelijoiden määrä niin ikään väheni merkittävästi lukukausimaksujen käyttöönoton jälkeen. Tanskassa vuonna 2006 käyttöön otetut ETA-maiden ulkopuolisille opiskelijoille suunnatut lukukausimaksut johtivat n. 20 % vähenemiseen ETA-maiden ulkopuolelta tulleiden uusien opiskelijoiden määrässä, ja Ruotsissa vastaava uudistus lukuvuonna 2011/12 johti peräti 80 % pudotukseen ETA-maiden ulkopuolelta tulleissa uusissa opiskelijoissa (Education Indicators in Focus No. 51, 2017). Suomessa lukukausimaksujen vaikutus ei näytä olleen ihan Ruotsin tasoa, mutta vaikutus uusien opiskelijoiden määrässä on kuitenkin tuntuva. Kuten hakijoitakin tarkasteltaessa, tarkemmat päätelmät Suomen tilanteesta vaatisivat vielä yksityiskohtaisemmalle tasolle menevän analyysin, jossa uusien opiskelijoiden määrät suhteutetaan tarjolla olleiden hakukohteiden määrään ja niissä mahdollisesti tapahtuneisiin muutoksiin.

 

Kuva 2. Ulkomaalaiset uudet opiskelijat syksyllä 2015 ja 2016, paikan vastaanottaneet syksyllä 2017, ja arvio uusista opiskelijoista syksyllä 2017.

.

 

Opiskelijamäärät ja opiskellut alat

Toistaiseksi ulkomaalaisten tutkinto-opiskelijoiden määrä on kasvanut voimakkaasti Suomen korkeakoulujärjestelmässä koko 2000-luvun ajan. Vuonna 2000 ulkomaalaisia opiskelijoita oli 6 100 (2,3 % kaikista opiskelijoista), ja vuoteen 2016 mennessä määrä oli noussut jo yli kolminkertaiseksi, 21 000:een (7,2 % kaikista opiskelijoista). Erityisen kovaa kasvua nähtiin amk-tutkinto-opiskelijoiden määrissä vuosien 2005-2012 aikana, jolloin opiskelijamäärä yli kaksinkertaistui 3 900 opiskelijasta 9 000 opiskelijaan, ja yliopistojen ylemmän kk-tutkinnon opiskelijamäärissä vuosina 2008-2013, jolloin opiskelijamäärä niin ikään tuplaantui n. 3 000 opiskelijasta 6 000 opiskelijaan. Yliopisto-opiskelijoista poiketen amk-tutkinto-opiskelijoiden määrä ei kuitenkaan noussut enää merkittävästi vuosien 2012-2016 välillä (vain 183 opiskelijalla) vuosina 2012-2013 uusissa opiskelijoissa tapahtuneen notkahduksen jälkeen. Uusien opiskelijoiden määrä tosin kääntyi ammattikorkeakouluissakin jälleen hieman nousuun vuosina 2014-2016.

Suurin osa ulkomaalaisten opiskelijoiden määrän kasvusta on ollut peräisin EU/ETA-alueiden ulkopuolelta tulevista opiskelijoista. EU/ETA-alueilta tulevien opiskelijoiden määrä on kaksinkertaistunut 2000-luvun alusta vuoteen 2016 tullessa, mutta samassa ajassa muilta alueilta tulevien opiskelijoiden määrä on jo yli nelinkertaistunut. EU/ETA-alueilta tulevia opiskelijoita oli vuonna 2016 4 600, kun muilta alueilta tulevia oli 16 400. Koulutusaloittain tarkasteltuna suurinta kasvua on tapahtunut ammattikorkeakouluissa palvelualalla, tekniikan alalla sekä kaupan ja hallinnon alalla, joissa opiskelijamäärät ovat kaikissa vähintään nelikertaistuneet 2000-luvun kuluessa. Yliopistoissa suurimmat kasvualat ovat olleet luonnontieteet, jossa päästään lähes nelikertaiseen kasvuun, sekä tietojenkäsittely ja tietoliikenne (ICT), jossa kasvu on ollut yli viisinkertaista.

 

Kuvaaja 1. Ulkomaalaiset opiskelijat koulutusasteittain tarkasteltuna. (Kuvaa klikkaamalla pääset tarkastelemaan myös uusien ulkomaalaisten opiskelijoiden ja ulkomaalaisten opiskelijoiden suorittamien tutkintojen määriä sekä tekemään koulutusalakohtaisia vertailuja tietoja suodattamalla.)

 

Koulutusaloja tarkasteltaessa voidaan myös verrata ulkomaalaisten ja suomalaisten opiskelemia aloja keskenään. Suhteuttamalla ulkomaalaisten ja suomalaisten opiskelijoiden jakautumisen eri koulutusaloille voidaan arvioida, mitkä alat ovat paremmin saavutettavissa tai kiinnostavampia Suomessa asuville ja Suomeen tuleville ulkomaalaisille opiskelijoille.

Erot suomalaisten ja ulkomaalaisten opiskelemien alojen välillä ovat erityisen suuria ammattikorkeakouluissa. Vuonna 2016 suomalaisista 20 % opiskeli ammattikorkeakouluissa kaupan ja hallinnon alalla, kun puolestaan ulkomaalaisista vastaava osuus oli jopa 37 %. Tietojenkäsittelyn ja tietoliikenteen (ICT) koulutusalalla suomalaisista opiskeli 9 % ja ulkomaalaisista 19 %. Päinvastainen tilanne oli terveys- ja hyvinvointialalla, jolla opiskeli suomalaisista 31 %, mutta ulkomaalaisista vain 12 %. Erot ovat kasvaneet 2000-luvun alun tilanteeseen verrattuna, jolloin suomalaisten ja ulkomaalaisten koulutusaloittaiset jakaumat olivat huomattavasti toisiaan lähempänä.

Yliopistoissa erot ovat koulutusaloittain pienempiä, mutta 2000-luvun alun hyvin tasaiseen tilanteeseen verrattuna pikku hiljaa eroavaisuuksiakin on alkanut muodostua. Vuonna 2016 ulkomaalaisista 50 % opiskeli joko tietojenkäsittelyn ja tietoliikenteen (ICT), luonnontieteen tai tekniikan alalla, kun suomalaisten osalta vastaava luku oli 32 %. Suomalaiset puolestaan opiskelivat ulkomaalaisia todennäköisemmin terveys- ja hyvinvointialalla, kasvatusalalla, yhteiskunnallisella alalla, kaupan, hallinnon ja oikeustieteen alalla sekä humanistisella ja taidealalla (erot 1,5-5 prosenttiyksikköä). Koulutusastetasolla tarkasteltuna suurin ero löytyy terveys- ja hyvinvointialan (ml. lääketieteen koulutus) ylemmän kk-tutkinnon opiskelijoista: vuonna 2016 suomalaisista 15 % opiskeli terveys- ja hyvinvointialalla ja ulkomaalaisista vain 2 %.

Luvut kertovat toisaalta eri koulutusalojen tutkintojen kysynnästä, mutta osaltaan erot voivat selittyä myös koulutusohjelmien erityispiirteillä. Esimerkiksi kaupan ja hallinnon alan amk-koulutusta on luontevampaa järjestää kansainvälisille opiskelijoille kuin vaikkapa lääkärien ylemmän kk-tutkinnon koulutusta, joka on suunnattu pääasiassa kouluttamaan lääkäreitä Suomeen ja johon kuuluu huomattavan paljon käytännön harjoittelua. Aineiston jatko-analyyseissa olisi mielenkiintoista pureutua lukuihin tarkemmin vertailemalla esimerkiksi hakukohteittaisia hakijamääriä, joiden kautta voisi arvioida täsmällisemmin eri koulutusalojen ja -ohjelmien houkuttelevuutta ulkomaalaisille opiskelijoille.

 

Kuvaaja 2. Suomalaisten ja ulkomaalaisten korkeakouluopiskelijoiden jakautuminen koulutusaloille. (Kuvaa klikkaamalla pääset tarkastelemaan koulutussektoreita ja -asteita erikseen sekä tutkimaan alojen suhteiden kehitystä vuosien 2000-2016 välillä.)

 

Lähteet:

OECD: Education Indicators in Focus No. 51 (2017)

University Admissions Finland: hakijatilastot (2015-2017)

Vipunen: opiskelijatilastot (2000-2016) ja haku- ja valintatilastot (2015-2017)

 

Linkit:

Education Indicators in Focus No. 51 

 

Korkeakoulutettujen osuuden laskemisesta

Korkeakoulutettujen osuutta väestössä voidaan laskea usealla erilaisella tavalla. Keskeisimmät laskentaan vaikuttavat tekijät ovat 1) laskennassa käytettävä ikäryhmä, 2) laskennan taustalla oleva lähdeaineisto ja 3) korkeakoulutettujen määritelmä. Alla on esitetty em. tekijöiden vaikutusta laskentaan sekä mitä tekijöitä keskeisissä politiikkadokumenteissa käytetään. Keskeisin viesti on se, että asiasta ei ole yhtä totuutta vaan eri käytöissä olevat luvut painottavat hieman eri asioita.

 

  • Laskennassa käytettävä ikäryhmä

 

Laskennassa pyritään käyttämään ikäryhmää, joka olisi toisaalta tarpeeksi alhainen, jotta tehdyt politiikkatoimet näkyvät indikaattorissa mahdollisimman nopeasti. Toisaalta ikäryhmän pitää olla korkea, jotta indikaattorissa tulee huomioiduksi korkeakoulututkinnon suorittamisikien laaja skaala. EU:n 2020 tavoitteessa käytetään ikäryhmää 30-34 -vuotiaat ja OECD käyttää Education at Glancen pääindikaattorissa ikäryhmää 25-34 vuotiaat. Koska Suomessa korkeakoulututkintoja suoritetaan suhteellisen vanhana, ero ikäryhmien käytössä on noin 4-6 %-yksikköä.

 

  • Laskennan taustalla oleva lähdeaineisto

 

Suomessa on olemassa kattava tutkintorekisteri Suomessa suoritetuista tutkinnoista joka mahdollistaa väestön koulutusrakenteen tarkastelun. Tosin tutkintorekisterissä ei juurikaan ole ulkomailla suoritettuja tutkintoja (Suomen kansalaisten tai ulkomaalaisten), joka aiheuttaa tutkintorekisteriin alipeittoa. Useimmissa muissa maissa vastaavaa hallinnollista aineistoa ei ole olemassa, joten kansainvälisissä vertailuissa käytetään kv-määritelmien mukaisen otospohjaisen työvoimatutkimuksen tietoja. Suomessa työvoimatutkimuksen teossa toki hyödynnetään tutkintorekisterin tietoja, ts. vastaaja ei itse ilmoita tutkintotietojaan ne otetaan tutkintorekisteristä. Kuitenkin Suomen kohdalla työvoimatutkimuksen kautta saadut korkeakoulutettujen osuudet ovat 4-5 %-yksikköä suurempia kuin tutkintorekisterin kautta saatavat luvut. Tarkkoja syitä tähän ei ole selvitetty, mutta oletettavasti syynä ilmiöön on esim. korkeasti koulutettujen suurempi vastausalttius otospohjaisiin tutkimuksiin. Ainakin ruotsalaiset kollegat ovat huomanneet saman ilmiön omissa tilastoissaan. Ns. ”oikea” luku lienee työvoimatutkimuksen ja tutkintorekisterin tietojen välillä, koska toisessa on ylipeittoa ja toisessa alipeittoa (ulkomailla suoritettujen tutkintojen puute). Sekin on huomioitava, että ulkomailla suoritettujen tutkintojen määrä kasvaa vuosi vuodelta, joten tutkintorekisterin alipeitto suurenee vuosittain.

 

  • Korkeasti koulutettujen määritelmä

 

Koulutusastejaottelu perustuu Unescon ylläpitämään kansainväliseen ISCED -koulutusasteluokitukseen. Suomessa kansallisesti käytössä oleva koulutusluokitus on vuodesta 2016 ollut yhteensopiva ISCED -luokituksen kanssa, http://www.tilastokeskus.fi/meta/luokitukset/isced_aste/001-2013/index.html. Korkea-asteen tutkintoja ISCED -luokituksessa ovat asteiden 5-8 tutkinnot. Koulutusaste 5  (Short-cycle tertiary education) tarkoittaa lyhyitä (2-3 vuotta) korkeakoulututkintoja. Näitä lyhyitä tutkintoja ei enää anneta Suomen korkeakouluissa, mutta entiset opistoasteen tutkinnot luokiteltiin ISCED5-tasolle.

Lyhyitä korkeakoulututkintoja annetaan useassa maassa ja ne muodostavat osan monen maan koulutusjärjestelmää. Kaikissa keskeisissä korkeakoulutettujen osuuksia käsittelevissä politiikkadokumenteissa ne sisällytetään korkea-asteen tutkintoihin. Jos ISCED-5 tason tutkinnot jätettäisiin pois tarkastelusta, niin tällä ei olisi vaikutusta Suomen osuuteen alle 35-vuotiaiden ikäryhmässä (joilla ei enää ole opistotutkintoja), mutta monen muun maan korkeakoulutettujen osuudet luonnollisesti laskisivat. Koska kunkin maan koulutusjärjestelmä kuitenkin muodostaa oman kokonaisuutensa, yhdentyyppistä korkeakoulutusta ei ole järkevää poistaa kokonaisvertailusta.


 

Keskeisissä politiikkadokumenteissa käytetään kansainvälisen vertailun mahdollistavia tietoja (= lähteenä on otospohjainen työvoimatutkimus). EU2020-tavoitteissa käytetään ikäryhmää 30-34 –vuotiaat. Siinä Suomen vuoden 2016 arvo on 46,1 %. OECD:n Education at Glance -julkaisussa käytetään myös työvoimatutkimuksen tietoja, mutta osuus lasketaan ikäryhmästä 25-34 –vuotiaat. Tällöin Suomen vuoden 2016 arvo on 41 %.

Tilastokeskuksen tutkintorekisterin käyttö lähteenä mahdollistaa tietojen paremman analysoinnin. Tutkintorekisterin tiedoista laskettuna 30-34 –vuotiaiden korkeakoulutettujen osuus on 39,9 %. Tutkintorekisterin alipeittoa ulkomailla suoritetuista tutkinnoista voidaan osin korjata huomioimalla laskennassa vain Suomen kansalaisten tutkinnot. Tällöin pääsemme 41,6 %:n osuuteen korkeakoulutetuissa, jolloin huomioimatta tosin jää moni Suomen kansalaisen ulkomailla suorittama tutkinto.

Yhteenvetona edellisestä voi todeta, että korkeakoulutettujen osuuden voi laskea monella tavalla. Tietojen käyttötarkoitus kannattaa ottaa aina huomioon laskemistapaa valittaessa. Esim. OKM:n korkeakoulutuksen visiotyössä on valittu käytettäväksi verrokkiryhmäksi 25-34 –vuotiaiden koulutustaso, koska on haluttu painottaa koulutustason noston lisäksi myös tarvetta nopeampaan työelämään siirtymiseen.

Sekin on huomioitava, että käytössä olevat laskemistavat reagoivat hitaasti erilaisiin politiikkatoimiin korkeakoulutettujen osuuden nostamiseksi. Esimerkiksi korkeakoulujen opiskelijavalintauudistusten tavoitteena on suunnata korkeakoulupaikkoja entistä enemmän ensikertaisille hakijoille, joka todennäköisesti tulee nostamaan korkeakoulutettujen osuutta (koska entistä useampi pääsee opiskelemaan, eivätkä paikat kasaudu samoille henkilöille). Uudistukset vaikuttavat eniten juuri lukion päättäneisiin ikäluokkiin. Mikäli tätä kautta korkeakoulutettujen osuus lähtisi nousuun, niin tämä näkyisi 30-34 –vuotiaiden ikäluokassa vasta reilun kymmenen vuoden päästä.

Opiskelija-opetustutkimushenkilöstö suhteesta

Vaikka erilaiset avoimet oppimisalustat tekevät voimakkaasti tuloaan korkeakouluihin ja korkeakoulutuksen muodot ovat murroksessa, korkeakoulu on kuitenkin edelleen lähtökohtaisesti opiskelijoiden ja opetus- ja tutkimushenkilöstön muodostama koulutus- ja tutkimusympäristö. Näin ollen yksi keskeinen korkeakouluja kuvaava tunnusluku on opiskelijoiden ja opetus- ja tutkimushenkilöstön (akateeminen henkilöstö) suhdeluku.

EU:n tukema mainio ETER-tietokanta (https://www.eter-project.com/) antaa mahdollisuuden vertailla eri maiden korkeakoulujen opiskelija/opetus- ja tutkimushenkilöstön suhdelukuja. Yliopistoissa opetus- ja tutkimushenkilöstön tehtäviin kuuluu ammattikorkeakouluja voimakkaammin tutkimustyö, joten vertailu on syytä tehdä erikseen yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen välillä. Eri maiden tilastointia on ETERissä harmonisoitu mahdollisimman paljon, mutta opetus- ja tutkimushenkilöstön tilastoinnin osalta yksi merkittävä erottava tekijä jatko-opiskelijoiden kuuluminen tilastoitavaan henkilöstöön. Suomessa suuri osa tutkijakoulutettavista lasketaan mukaan henkilöstöön (tutkijanuraporras I), joten vertailu kannattaa tehdä ensisijaisesti vastaavalla tavalla jatko-opiskelijoita kohtelevien maiden kanssa.

Yliopistojen opiskelija-opetushenkilöstön suhde maittain

Yliopistojen osalta Suomen luvut näyttävät kv-vertailussa suhteellisen hyviltä, suhdeluku on 7,5 opiskelijaa per opetus- ja tutkimushenkilöstön henkilötyövuosi. Keskeisistä verrokeista vastaava luku on Alankomaissa 10,6 ja Norjassa 8,8. Pienempi vertailuluku löytyy sen sijaan Sveitsistä (4,5) ja Belgiassa (5,6). Yliopistokohtaisesti teknisillä yliopistoilla ja Taideyliopistolla suhdeluvut ovat pieniä (Aallolla 5,5 ja Taideyliopistolla 4,5). Sen sijaan kauppatieteisiin ja yhteiskuntatieteisiin orientoituneilla yliopistoilla suhdeluvut ovat suurempia (Hanken ja Vaasan yliopisto 18,3 ja 18,3). Monialayliopistoista pienin suhde on HY:llä (7,2), vaikkakin erot monialayliopistojen välillä ovat pieniä.

Erilaisten ranking-listojen kärkiyliopiston suhdeluvut ovat huomattavasti pienempiä (esim. Zurichin yliopisto 5,2; Oxfordin yliopisto 3,3; Cambridgen yliopisto 2,6) mutta esim. suhteessa moneen hollantilaiseen rankingien top-100 listoilta löytyvään yliopistoon suomalaisten yliopistojen suhdeluvut ovat täysin vertailukelpoisia. Sekin on huomattava, että monessa yliopistorankingissä opiskelija/opetus- ja tutkimushenkilöstön suhdeluku on yksi laskentaan vaikuttavista tekijöistä.

Ammattikorkeakoulujen opiskelija-opetushenkilöstön suhde maittain

Myös ammattikorkeakoulujen osalta Suomen luvut ovat kansainvälisten verrokkien tasolla, Suomen keskiarvo 19,7; hieman pienempi kuin Alankomaissa ja Saksassa (21,7 ja 22,1) mutta hiukan isompi kuin Irlannissa tai Norjassa (16,1 ja 19,4). Ammattikorkeakoulujen osalta sote-painotteisissa korkeakouluissa suhdeluvut ovat pienimpiä (Humak 15,1, Diak 18,5 ja Lapin AMK 17,8) ja kaupan ja hallinnon aloihin keskittyneissä suurimpia (Haaga-Helia 25,7). Ylipäätään suhdelukujen erot ovat suhteellisen pieniä ammattikorkeakoulujen välillä.

 

Tekninen huomio: Kuvia klikkaamalla näet visualisoinnin uudessa ikkunassa, jossa pääse suodattamaan ja porautumaan eri maiden yliopistoihin ja ammattikorkeakoulujen suhdelukuihin. Oletusnäkymässä näet vuoden 2014 tilanteen kaikkien korkeakoulujen osalta. Oikean yläkulman alasvetolaatikoista voit suodattaa näkymää vuoden, sektorin tai tohtoriopiskelijoiden huomioimisen henkilöstössä mukaan. Oikean alakulman taulukossa voi porautua yksittäisen korkeakoulun tietoihin klikkaamalla taulukon oikeasta reunasta alas osoittavan nuolen päälle ja tuplaklikkaamalla maata. Takaisin ylemmälle tasolle pääsee vasemman reunan ylös osoittavasta nuolesta.

Kielivaranto keskuudessamme – vieraskieliset opiskelijat tutkintoon johtavassa koulutuksessa

Kansainvälisyyden, maahanmuuton, kielivarannon ja monikulttuurisuuden seuraaminen on yksi koulutustilastojen lukuisista tarkastelumahdollisuuksista.

Ulkomaalaistaustaisia opiskelijoita seurataan Vipusessa esimerkiksi koulutuksen kansainvälisyys-sivustolla: https://vipunen.fi/fi-fi/yhteiset/Sivut/Kansainvälisyys.aspx , täällä avautuvat raportit kertovat koulutuksen kansainvälisyydestä monipuolisesti – opiskelijoiden ja uusien opiskelijoiden osalta kansalaisuuden, äidinkielen sekä syntymämaan mukaan. Julkisessa keskustelussa ulkomaalaistaustaisuus niputetaan ja sekoitetaankin yhdeksi tekijäksi, mutta kuten kuvassa 1 (Ulkomaalaistaustaisten opiskelijoiden määrä) näkyy, on vissi ero siinä puhutaanko ulkomaalaisista, vieraskielisistä vai ulkomailla syntyneistä opiskelijoista.  Yhteistä kaikille näille kaikille seurattaville lukumäärätiedoille on se, että määrät ovat jo viiden vuoden tarkastelujakson aikana kasvaneet rajusti. Tutkintoon johtavassa koulutuksessa (toinen ja korkea-aste) opiskeli vuonna 2010 45 700 ulkomailla syntynyttä opiskelijaa – vuonna 2015 heitä oli jo 60 100. Kasvu näkyy erityisesti ammatillisessa koulutuksessa, tarkastelujakson aikana ulkomailla syntyneiden opiskelijoiden määrä on noussut 17 500 opiskelijasta yli yhdeksällä tuhannella 26 600:een opiskelijaan.

Porautuessa tarkemmin ammatillisen koulutuksen lukuihin huomataan varsin reipas kasvu  vieraskielisten opiskelijoiden määrässä (kuvaa klikkaamalla voi tarkastelujoukkoa rajoittaa mielin määrin). Vuonna 2010 ammatillisessa koulutuksessa opiskeli reilut 14 000 vieraskielistä opiskelijaa ja vuonna 2015 jo 24 600. Kasvua oli näin ollen viidessä vuodessa 75 %, 10 500 opiskelijan verran.

(kuva 1. ulkomaalaistaustaisten opiskelijoiden määrä. Klikkaamalla kuvaa voit tarkastella tietoja tarkemmin.)

Toista astetta (lukiokoulutus ja ammatillinen koulutus) kokonaisuutena tarkasteltaessa havaitaan se, että ulkomaalaistaustaiset opiskelijat ovat vahvasti keskittyneet ammatilliseen koulutukseen. Esimerkiksi ulkomailla syntyneistä toisen asteen opiskelijoista lukiokoulutuksessa oli ainoastaan 14 % (4 370), ulkomaalaisista 10 % (1 900) ja vieraskelisistä 17 % (5 300). Toisen asteen valinnat ja opintomenestys heijastuvat korkea-asteelle siirtymiseen ja valintoihin. Asiaa selvitettiin tarkemmin opetus- ja kulttuuriministeriön Valmiina valintoihin I ja II – työryhmämuistioissa. Raportissa nostettiin esiin mm. se, että ammatillisen toisen asteen koulutuksen suorittaneet päätyvät todennäköisemmin ammattikorkeakouluun (44 % paikan vastaanottaneista ammatillinen tutkinto) kuin yliopistoon (noin kymmenellä prosentilla paikan vastaanottaneista ammatillinen tutkinto).

Ulkomaalaistaustaisten opiskelijoiden kokonaiskoulutuspolkua ajatellen toisen asteen koulutuksen läpäisyn merkitys on keskeinen. EU-komission koulutuksen seurantaraportissa Suomen osalta nostettiin esiin ensimmäisen ja toisen polven maahanmuuttajien huonommat oppimistulokset ja koulutuksen keskeyttäminen. Suomi on saavuttanut keskimääräisen tavoitteen (alle 10 %) koulunkäynnin keskeyttämisen vähentämisestä 18–24-vuotiaiden ikäryhmässä, mutta ulkomailla syntyneiden koulunkäynnin keskeyttämisessä jäädään kauas tavoitteesta. Suomessa syntyneistä opinnot keskeyttää 9 %, kun ulkomailla syntyneistä vastaava luku on 18 %. Toisin kuin Euroopassa keskimäärin, ulkomailla syntyneiden koulutuksen keskeyttämisprosentti on kasvanut vuoden 2012 tasosta.

Kuvassa 2 (opiskelijat äidinkielen mukaan) on nähtävissä muiden kuin suomea/ruotsia äidinkielenään puhuvien osuudet äidinkielen mukaan, eli kuinka suuri osuus vieraskielisistä tutkintoon johtavan koulutuksen opiskelijoista puhuu äidinkielenään esimerkiksi somalia tai kiinaa. Toisen ja korkea-asteen vieraskielisistä opiskelijoista suurin osa (21 %, 11 300) puhuu äidinkielenään venäjää, viroa puhuu 8,7 %, englantia 5,4% ja somalia 5 % opiskelijoista. Kieliprofiilit eroavat koulutuslajeittain ja asteittain, tarkasteltaessa pelkästään ammatillista koulutusta huomataan että vironkielisten osuus on suurempi (15 %) ja somalin jälkeen eniten puhutut äidinkielet ovat arabia (5,2 %), thai (4,3 %) ja kurdi (4,2 %).  Lukioissa venäjän (21 %) jälkeen puhutuin äidinkieli on somali 13,8 %. Korkea-asteella kielivalikoima muuttuu, ammattikorkeakouluissa venäjän (26,5 %) jälkeen listalla suosituimpana on vietnam (12,1 %) ja englanti (8,7 %). Yliopistoissa kielipaletti on tasaisemmin jakautunut, äidinkielenään venäjää puhuu 11,7 %, kiinaa 8,1 %, englantia 6,5 % ja persiaa 3,9 %.

(kuva 2. Opiskelijoiden osuus äidinkielen mukaan top 20. Suodattimien avulla ja kuvaa klikkailemalla voit tarkastella opiskelijoiden osuutta äidinkielen mukaan tarkemmin.)

Mitattaessa kansallista kielivarantoa on hyvä pitää mielessä kuinka paljon koulutusjärjestelmässämme ja väestössämme on vieraiden kielien taitureita. Kaikkea ei tarvitse opettaa kun osaajia löytyy suomalaisista oppilaitoksista. Kuinka moni arvasi, että vuonna 2015 tutkintoon johtavassa koulutuksessa toisella ja korkea-asteella opiskeli 2 300 kiinaa, 1 500 kurdin kieltä tai 1 900 persiaa äidinkielenään puhuvaa opiskelijaa? Harkitut kansainvälistymislinjaukset ja globaali maahanmuutto tulevat jatkossakin heijastumaan suoraan suomalaiseen yhteiskuntaan ja koulutusjärjestelmään. On todennäköistä että tulevaisuudessa suomalaisten oppilaitoksissa opiskelee yhä enenevissä määrin ulkomaalaistaustaisia opiskelijoita vielä nykyistäkin moninaisemmista taustoista.

(Kuva 3. Ulkomaalaistaustaisten osuus kaikista opiskelijoista koulutusaloilla)

Linkit:

Vipusen sektorikohtaisilta sivuilta löytyy tietoa ulkomaalaisista ja ulkomaalaistaustaisista opiskelijoista ja tutkinnoista. Tietojen esittämistaso vaihtelee sektoreittain tilastokäytäntöjen, sektoreiden erityispiirteiden ja tarpeiden mukaisesti.

Valmiina valintoihin (I & II)

EU-komission koulutuksen seurantaraportti:

 

Vähintään 55 opintopistettä suorittaneiden määristä ja muutoksista

Kirjoittanut Vesa Taatila

Korkeakoulujen rahoitusmalleissa on yhtenä kriteerinä lukuvuodessa vähintään 55 opintopistettä suorittaneiden opiskelijoiden määrä (myöhemmin artikkelissa 55 opintopistettä suorittaneet). 55 opintopisteen suorittamisen käyttämisellä rahoitusmittarina on pyritty nopeuttamaan opiskelijoiden valmistumista ja siten pidentämään korkeakoulutettujen tulevia työuria. Yliopistoissa kriteerin painoarvo on 12 % rahoitusmallin kautta jaettavasta perusrahoituksesta ja ammattikorkeakouluissa painoarvo on 23 %, joten tämän mittarin vaikutusta voidaan pitää merkittävänä molemmilla sektoreilla.

55 opintopistettä suorittaneiden opiskelijoiden määrässä on huomattavaa vaihtelua sekä koulutusaloittain että korkeakouluittain. Kuvaajassa 1 esitetään ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen koulutusalojen keskiarvoluvut vuosilta 2008–2015.

Kuvaaja 1: 55 opintopistettä suorittaneiden opiskelijoiden osuus koulutusaloittain tarkasteltuna sekä ammattikorkeakoulujen että yliopistojen osalta. Kuvaajassa on mukana myös molempien sektoreiden keskiarvotieto. (Kuvaa klikkaamalla pääset katsomaan kuvaajaa suurempana uudessa ikkunassa)

Kuvaajasta 1 näkyy selkeästi, että terveys- ja hyvinvointialoilla opinnot etenevät parhaiten tavoitearvojen mukaisesti ja että yliopistojen teknis-luonnontieteelliset sekä humanistis-yhteiskunnalliset alat pitävät perää listalla. Tilannetta selittää varmasti se, että terveys- ja hyvinvointialoilla työskenteleviltä vaaditaan nimetyt opintosuoritukset sekä harjoittelua että työllistymistä varten. Kun huomioidaan terveys- ja hyvinvointialoille opiskelemaan pääsyn vaikeus, mikä todennäköisesti näkyy opiskelijoiden sisäisessä motivaatiotasossa, voidaan olettaa, että aloilla saavutettu yli 60 % suoritustaso on lähellä käytännöllisiä maksimiarvoja.

Teknillisillä aloilla – etenkin tietotekniikassa – työllistyminen sen sijaan perustuu vahvemmin aiemmissa projekteissa näytettyyn osaamiseen, eikä muodollisilla opintosuorituksilla ole samaa työllistämisarvoa. Aloille pääsee myös selkeästi terveys- ja hyvinvointialoja suurempi osa hakijoista opiskelemaan, mistä voidaan päätellä, että alaansa edelleen pohtivien määrä ja siten opinnoissaan rauhallista tahtia etenevien suhteellinen määrä on suurempi. Näistäkin tekijöistä huolimatta tietojenkäsittelyn ja tietoliikenteen yliopisto-opiskelijoiden tulos (19 %) vaikuttaa erittäin matalalta, etenkin verrattaessa ammattikorkeakoulu-opiskelijoiden tulokseen (42 %). Voisi olla perusteltua tehdä systemaattinen vertailu eri sektoreiden pedagogisten käytäntöjen ja oppimistavoitteiden välillä ja selvittää, olisiko tilanne parannettavissa.

Kun tarkastellaan muutosta 55 opintopistettä suorittaneiden opiskelijoiden suhteellisessa määrässä, näkyy saman efektin kääntöpuoli. Kuvaajassa 2 esitetään suurimmat ja pienimmät koulutusalakohtaiset muutokset 55 opintopistettä suorittaneiden osuudessa suhteessa vuoden 2008 tilanteeseen.

Kuvaaja 2: koulutusalakohtaiset muutokset 55 opintopistettä suorittaneiden määrässä suhteessa vuoden 2008 tilanteeseen. Kuvaajaan on otettu mukaan vain kolme suurinta ja kolme pienintä koulutusalakohtaista muutosta selvyyden lisäämiseksi. Lisäksi kuvaajassa on ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen keskimääräinen muutos suhteessa vuoden 2008 tilanteeseen. (Kuvaaja aukeaa uudessa ikkunassa ja löytyy raportin toiselta sivulta)

Koulutusalakohtaisia muutoksia tarkastellessa näkee selkeästi, että matalassa alkutilanteessa olleet tietojenkäsittelyn ja tietoliikenteen tulokset ovat olleet molemmissa sektoreissa kehityksen kärjessä ja vaikuttaisivat edelleen jatkavan positiivisella kasvu-uralla. Samaten kuvaajasta 2 näkee, miten muutamien alojen, kuten ammattikorkeakoulujen yhteiskunnallisten alojen ja yliopistojen maa-ja metsätalousalojen kasvuprosentit ovat kääntyneet laskuun viimeisten kolme vuoden kuluessa.

Mielenkiintoisesti kuvaajasta näkyy myös, että ensimmäisinä vuosina (2009 ja 2010) yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen tulokset kehittyivät pääosin samalla tahdilla, mutta ammattikorkeakoulut pystyivät kehittämään 55 opintopistetuotantoaan selkeästi yliopistoja nopeammin vuosina 2011–2013. Kun katsotaan korkeakoulukohtaisia vuosimuutoksia (kuvaaja 3), tulee kehitys esille vieläkin selvemmin. Siihen on otettu mukaan aikavälillä 2008–2015 kolme eniten ja kolme vähiten 55 opintopisteen osuutta kasvattanutta korkeakoulua sekä ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen keskimääräinen kehitys.

Kuvaaja 3. Korkeakoulukohtaiset muutokset 55 opintopistettä suorittaneiden määrässä suhteessa vuoden 2008 tilanteeseen. Kuvaajaan on otettu mukaan vain kolme suurinta ja kolme pienintä korkeakoulukohtaista muutosta selvyyden lisäämiseksi. Lisäksi kuvaajassa on ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen keskimääräinen muutos suhteessa vuoden 2008 tilanteeseen.(Kuvaaja aukeaa uudessa ikkunassa ja löytyy raportin kolmannelta sivulta)

Kaikki kolme suurimman muutoksen tehnyttä ovat ammattikorkeakouluja (Oulun, Vaasan ja Mikkelin ammattikorkeakoulut). Ensimmäinen yliopisto on samalla listalla sijalla 15 (Tampereen yliopisto) ja kaikki kolme vähiten tuloksiaan parantanutta korkeakoulua ovat yliopistoja (Taideyliopisto, Itä-Suomen yliopisto ja Åbo Akademi).

Vuosien 2014 ja 2015 perusteella ammattikorkeakoulujen tulosten kehittymisvauhti olisi tasoittumassa suhteessa vuoteen 2008 samalla kun yliopistot ovat pystyneet tasaisesti nostamaan tulostasoaan.

Kuvaaja 4 antaa yhden mahdollisen selityksen tilanteeseen. Siihen on kerätty korkeakoulukohtaiset 55 opintopistettä suorittaneiden opiskelijoiden osuudet korkeakoulun kaikista opiskelijoista.

Kuvaaja 4: Vuosien 2008-2015 korkeakoulukohtainen keskiarvo 55 opintopistettä suorittaneiden opiskelijoiden osuudesta suhteessa kaikkiin opiskelijoihin. Kuvaajassa on mukana myös molempien sektoreiden keskiarvotulos. (Kuvaaja aukeaa uudessa ikkunassa ja löytyy raportin neljänneltä sivulta)

Ammattikorkeakouluissa 55 opintopisteen suorittaminen on yleisesti ottaen erittäin paljon yleisempää kuin yliopistoissa. Näin ollen yliopistoilla on edelleen mahdollisuus parantaa tuloksiaan, kun taas osassa ammattikorkeakouluja tulokset ovat jo sellaisella tasolla, että suuret parannukset vaikuttavat hankalilta (vrt. valtakunnallinen taso terveys- ja hyvinvointialoilla). Esimerkiksi Oulun ammattikorkeakoulu saavutti vuonna 2015 yli 70 % tuloksen 55 opintopistettä suorittaneiden osuudessa, mikä vaikuttaa historiallisesti erittäin korkealta tasolta. Aloista vain ammattikorkeakoulujen kasvatusala (73 % vuosina 2014 ja 2015), ammattikorkeakoulujen terveys- ja hyvinvointiala (71 % vuonna 2015) ja yliopistojen terveys- ja hyvinvointiala (70 % vuonna 2015) ovat päässeet samalle tasolle.

Kokonaisuudessaan tuloksista näkee selvästi, miten sekä opintoalat että korkeakoulusektori tuottavat hyvin erilaisia tuloksin 55 opintopistettä vuodessa suorittaneiden opiskelijoiden osuuteen kaikista opiskelijoista. Alat ja sektorit eivät kuitenkaan ole suoraan vertailukelpoisia esimerkiksi aiemmin käsitellyistä työllistymisvaatimuksista johtuen. Samaten sektoreilla on huomattavia eroja sekä lakisääteisissä oppimistavoitteissa että pedagogisessa lähestymistavassa.

Absoluuttisten tasojen vertailemisen sijasta on syytä seurata tulosten muutoksia. Niiden perusteella ammattikorkeakoulut ovat yleisesti onnistuneet tekemään huomattavan tasokorotuksen vuosina 2011–2014, kun samaan aikaan yliopistojen tulokset ovat kehittyneet orgaanisemmin. Kyseisinä vuosina molemmissa sektoreissa siirryttiin nykymalliseen tulosperusteiseen rahoitukseen, joten sen pohjalta molemmilla sektoreilla olisi pitänyt olla sama insentiivi tulosparannukseen.

Ammattikorkeakouluja kuitenkin koski kaksi muutakin systeemistä muutosta. Vuodesta 2012 lähtien ammattikorkeakoulujen julkista rahoitusta vähennettiin voimakkaasti vuoteen 2016 saakka. Samalla viimeisistäkin ammattikorkeakouluista muodostettiin osakeyhtiöitä ja niiden johtamisjärjestelmää muutettiin yritysmäisemmäksi. Ei ole varmaa, että nämä kaksi tekijää olisivat johtaneet näkyvään muutokseen, mutta ne voivat olla joltain osin selittämässä, miksi juuri ammattikorkeakouluissa kyettiin radikaaliin tasokorotukseen lyhyessä ajassa. Olisikin perusteltua tutkia tarkemmin ohjausmenetelmien ja tulosten syy- ja seuraussuhteita tulevan korkeakoulukehityksen tueksi.

Kirjoittaja Vesa Taatila on Turun ammattikorkeakoulun rehtori

Korkeakoulukolmikko Tampereelta – matkalla Tampereen uudeksi yliopistoksi 2019

Tampereella 20.4.2017 allekirjoitettu sopimus Tampereen korkeakoulusäätiön perustamisesta on merkittävä askel tamperelaisten korkeakoulujen yhdistymisessä ja suomalaisessa korkeakoulukentässä. Säätiöön on tarkoitus yhdistää Tampereen yliopisto ja Tampereen teknillinen yliopisto. Ne muodostavat uuden yliopiston, joka omistaa pääosin myös Tampereen ammattikorkeakoulun (Tamk). Näin syntyvän uuden yliopiston on tarkoitus aloittaa toimintansa vuoden 2019 alusta lähtien.  Tampereen uudeksi yliopistoksi nimetty yliopisto tuo Suomen korkeakoulukenttään monella tapaa ainutlaatuisen uuden toimijan.

Alla olevissa taulukoissa on lyhyesti kuvattu Tampereen yliopistokonsernin toimintaa  sen perustana olevien korkeakoulujen tilastojen (vuosi 2016) perusteella. Aineistot on koottu olemassa olevista tuoreimmista tilastotiedoista Tampereen yliopiston, Tampereen teknillisen yliopiston sekä Tampereen ammattikorkeakoulujen tiedot yhdistämällä.

Teknisenä yksityiskohtana on hyvä pitää mielessä se, että Tampereen ammattikorkeakoulun opiskelijat eivät ole Tampereen uuden yliopiston opiskelijoita, kylläkin Tampereen yliopistokonsernin opiskelijoita. Tamk:n opiskelijat ovat jatkossakin itsenäisen Tampereen ammattikorkeakoulun opiskelijoita. Kuvissa kaikkien tamperelaisten korkeakoulujen tiedot on laskettu yhteen.

Luokituksena käytetään vuonna 2016 käyttöönotettua, ISCED-luokitukseen pohjautuvaa, ohjauksen ala- luokittelua, jolla opetus- ja kulttuuriministeriö korvaa ohjauksessa ja tilastoinnissa aiemmin käytössä olleet opetushallinnon 1995 ja 2002 luokitukset. Jo lyhyelläkin tilastovilkaisulla huomaa Tampereen yliopistokonsernin olevan vahvasti monialaisen, kansainvälisen ja Suomen korkeakoulukentällä mittavan toimijan.

 

 

Tampereen konserni osuus opiskelijoista

Kuva 1. Tampereen yliopistokonsernin osuus Suomessa korkeakoulututkintoon johtavan (ammattikorkeakoulu- ja yo-tutkinnot pl. tutkijakoulutus) koulutuksen opiskelijoista 2016.

Kuva 2. Korkeakoulujen tutkintoon johtavan koulutuksen opiskelijat 2016.

Kuvista 1 ja 2 näkee Tampereen yliopistokonsernin opiskelijamäärän suhteessa muihin suomalaisiin korkeakouluihin. Tamperelaisen korkeakoulukolmikon yhteenlaskettu opiskelijamäärä tekisi Tampereen yliopistokonsernista, Helsingin yliopiston jälkeen, Suomen toiseksi suurimman korkeakoulun vuonna 2016.  Tampereen yliopistokonsernissa opiskelee hieman reilu 10% kaikista Suomen korkeakouluopiskelijoista, yksittäisillä ohjauksen aloilla osuus on huomattavasti suurempi – esim. yhteiskunnallisilla aloilla yli 20%.  Samaten tekniikan alalla opiskelijoiden osuus valtakunnallisesta opiskelijamäärästä (17%) on huomattava.  Luvuissa ovat mukana vain tutkintoon johtavan koulutuksen opiskelijat.

Tampereen uusi liikkuvuus 2

Kuva 3: Korkeakouluopiskelijoiden liikkuvuusjaksot 2016.

Kuvassa 3 on nähtävissä korkeakouluopiskelijoiden tutkintoon liittyvät opiskelu- ja harjoitteluvaihdot, joiden kesto on yli kolme kuukautta. Vuonna 2016 Tampereen kolme korkeakoulua on toiminut joko lähtö- tai saapumiskohteena lähes 2200:lle korkeakouluopiskelijan liikkuvuusjaksolle.

Yllä olevissa graafeissa lyhyesti esitellyt aineistot löytyvät Vipusesta korkeakoulusektorirajat ylittävältä ”korkeakoulutus ja tk-toiminta”- sivustolta. Sivukokonaisuutta rakennetaan parhaimmillaan, tällä hetkellä korkeakoulujen yhteisilta sivuilta löytyy tietoja korkeakoulujen aloittaneista, opiskelijoista ja tutkinnoista sekä opiskelijaliikkuvuudesta. Mitä korkeakoulusektoria yhdistäviä tietoja sinä haluaisit tarkastella yhteisiltä raporteilta?

Lue lisää:

OKM: Tampereen korkeakoulusäätiö perustettiin: http://minedu.fi/artikkeli/-/asset_publisher/tampereen-korkeakoulusaatio-perustettiin

Vipunen: Korkeakoulutuksen yhteiset ja tk-toiminta- sivusto: https://vipunen.fi/fi-fi/korkeakoulutuksen-yhteiset-ja-tk-toiminta

Editoitu 26.4.2017 klo 11.25 lisäämällä tiedot korkeakoulukonsernista

Missä kasvavat korkeasti koulutetut yrittäjät?

Kirjoittanut Vesa Taatila

Suomen korkeakouluissa on vaikuttanut jo vuosikymmenen verran vahva tahto yrittäjyyden synnyttämiseen. Tavoitteeseen on myös päästy ainakin osittain. Nykyään opiskelijoiden kiinnostus yrittäjyyteen ja yrittäminen uravaihtoehtona on aivan toisella tasolla kuin vuosituhannen alussa. Kiinnostava jatkokysymys on, näkyykö se myös teoissa, eli ryhtyvätkö opiskelijat nykyään yrittäjiksi entistä suuremmissa määrin.

Apuun tulee Vipunen. Järjestelmästä on mahdollista löytää tietoja opiskelijoiden sijoittumisesta työelämään vuosi valmistumisen jälkeen esimerkiksi opinahjoittain ja koulutusaloittain.

Vuosina 2009–2013 valmistui vuosittain keskimäärin noin 36 000 opiskelijaa korkeakouluista. Näistä noin 180 000 valmistuneesta noin 150 000 oli palkansaajia ja 5 000 yrittäjiä vuosi valmistumisen jälkeen. Tämä tarkoittaa, että keskimäärin työllisistä 97 % oli palkansaajia ja 3 % yrittäjiä. Yrittäjien suhde palkkatyöläisiin oli varsin samalla tasolla ammattikorkeakouluissa ja yliopistoissa.

Koulutusaloittain suurimmat yrittäjämäärät tulevat luonnonvara- ja ympäristöaloilta (n. 12 %) sekä kulttuurialoilta (n. 7 %). Pienimmät määrät löytyvät sosiaali- ja terveysalalta (n. 1,6 %) ja matkailu-, ravitsemus- ja palvelualoilta (n. 1,8 %). Enemmän julkisuudessa keskustelluilla yrittäjyysaloilla, kuten tekniikassa ja liiketaloudessa yrittäjyysaktiviteetti on myös suhteellisen matalaa (n. 2,3 % ja 2,7 %). Tarkastelujaksolla kasvua näyttäisi olleen etenkin liiketaloudessa. Samaan aikaan kuitenkin monilla koulutusaloilla yrittäjyystrendi oli laskeva tai enintään stabiili.

yrittajien-osuus2

Kuvio: Yrittäjien osuus kaikista työllisistä korkeakouluista valmistuneista vuosi valmistumisen jälkeen.

Yksittäisten korkeakoulujen yrittäjyystulokset heijastelevat alakohtaisia lukuja; paljon luonnonvara-alan ja kulttuurialan valmistuneita tuottavat korkeakoulut ovat kärkisijoilla. Korkeimmat osuudet vuosi valmistumisen jälkeen 2009–2013 yrittäjinä toimivia tuottivat Seinäjoen AMK sekä Taideyliopisto (4,8 % ja 4,4 %). Seuraavina listalla ovat Lahden AMK (4,5 %), Karelia AMK (4,3 %), Hämeen AMK (4,2 %), ja Savonia-ammattikorkeakoulu (3,7 %). Listan hännillä ovat Diakonia AMK (0,5 %), Vaasan AMK (1,3 %), Humak (1,4 %) ja Laurea-ammattikorkeakoulu (1,5 %).

Tarkasteluvälillä 2009–2013 keskimäärin yli 10 yrittäjää vuodessa tuottaneista korkeakouluista parhaimpiin kasvulukuihin ylsi Novia AMK(250 %, +15), Laurea AMK (150 %, +18) ja Centria AMK (150 % +9). Suurinta kasvu yrittäjien määrässä oli Metropolia AMK:ssa (+21). Eniten yrittäjyysaktiviteetti väheni Taideyliopistossa (-90 %, -27) ja Tampereen yliopistossa (-62,5 %,  -45).

Listasin yläpuolelle tuloksista vain muutamia ääripäitä. Jos asia kiinnosta, suosittelen lämpimästi tutustumaan tarkemmin Vipusen tarjontaan, josta voit tutustua vaikka oman Alma Materisi tai koulutusohjelmasi yrittäjyysaktiivisuuden kehittämiseen, mutta loppuun vielä yksinkertainen kysymys: mitä tästä kaikesta voidaan päätellä?

Olemme korkeakouluissa selvästi onnistuneet synnyttämään positiivista yrittäjyystunnetta ja pöhinää asian ympärille – mutta sen tulokset eivät näy vielä vuosi valmistumisen jälkeen niin paljoa, kuin joskus lööppejä lukiessa tulee mieleen. Yrittäjyys saattaa hyvinkin lisääntyä myöhäisemmällä iällä, joten liikaa näille pikaotoksille ei painoarvoa kannata laittaa, mutta silti: olisipa kiva nähdä luvuissa jotain korrellaatiota toiminnan kanssa.

 

Valmistuneiden työllistymiseen ja yrittäjyyteen liittyviin lukuihin pääsee tutustumaan mm. näillä raporteilla:

 

Kirjoittaja Vesa Taatila on Turun ammattikorkeakoulun rehtori