Ensikertalaiskiintiöt ja ensimmäistä paikkaa hakevien asema korkeakoulujen opiskelijavalinnoissa: havaintoja vuosilta 2015-2018

Keväällä 2016 järjestetystä yhteishausta alkaen korkeakouluilla on ollut velvollisuus varata osa opiskelupaikoista ensimmäistä korkekaoulupaikkaa hakeville. Paikkojen varaamisella, eli ”ensikertalaiskiintiöillä” on pyritty kohdentamaan suurempi osa paikoista niille, joilla ei vielä ole korkeakoulupaikkaa. Tässä kirjoituksessa tarkastellaan ensimmäistä paikkaa hakevien asemaa korkeakoulujen valinnoissa 2015-2018.

Lokakuussa Vipusen blogissa  kerrottiin yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa aloittaneiden ikärakenteen kehityksestä. Ensimmäisen paikkansa opiskelijavalinnassa vastaanottanut, ensimmäisenä lukukautenaan läsnä- tai poissaolevaksi ilmoittautunut opiskelija näkyy tilastoissa edellisessä blogissa tarkoitettuna aloittajana. Opiskelijavalinnassa paikkoja saavat kuitenkin myös hakijat, joilla on, tai on ollut opiskelupaikka suomalaisessa korkeakoulussa.

Aloittajien ikärakenteen kehitys on viime vuosina ollut politiikkatavoitteeseen nähden pikemminkin päinvastaista, kuten edellä mainitussa lokakuun blogissa nähtiin. Toisaalta samassa blogissa nähtiin, että kokonaisuudessaan nettoaloittamisaste on nousussa – ennen pitkää korkeakoulutukseen päätyy aiempaa suurempi osuus ikäluokista. Ei ole selvää, millainen rooli ensikertalaiskiintiöiden käyttöönotolla on tässä kehityksessä ollut aivan viime vuosien osalta.

Korkeakouluilla on velvollisuus käyttää kiintiöitä yhteishaussa, mutta ei erillishauissa. Kokonaiskuvan saamiseksi tässä kirjoituksessa tarkastellaan kumpiakin. Erityisesti ammattikorkeakouluissa paikkoja on siirretty yhteishausta erillishauissa täytettäväksi. Samoin tarkastellaan sekä syksyllä että keväällä alkavan koulutuksen valintaa. Ammattikorkeakouluissa aloituspaikkoja on siirretty syksyllä alkavasta keväällä alkavaan koulutukseen. Vipusessa on käytettävissä tietoja vasta syksyllä 2015 alkaneen koulutuksen valinnoista alkaen, joten esitetyt aikasarjat ovat valitettavan lyhyitä.

Lain mukaan korkeakoulut  varaavat paikkoja niille, jotka eivät ole aikaisemmin suorittaneet Suomen koulutusjärjestelmän mukaista korkeakoulututkintoa eivätkä vastaanottaneet korkeakoulututkintoon johtavaa opiskelupaikkaa tai ovat ottaneet opiskelupaikan vastaan kevätlukukaudella 2014 tai sitä ennen alkaneesta koulutuksesta, mutta eivät ole suorittaneet korkeakoulututkintoa (ks. Yliopistolaki 36a § ja Ammattikorkekaoululaki 28 b §. Näiden lain mukaan ensikertalaisena kohdeltavien hakijoiden lisäksi on syytä tarkastella myös ns. aidosti ensikertalaisia hakijoita, eli hakijoita, jotka eivät ole vastaanottaneet korkeakoulupaikkaa myöskään keväällä 2014 tai aiemmin alkaneesta koulutuksesta.

Päähuomioita tässä kirjoituksessa

  • Vaikuttavien ensikertalaiskiintiöiden käyttöä on vaikeuttanut ensikertalaisena  kohdeltavien hyvin suuri osuus hakijoista.

 

  • Aidosti ensikertalaisten paikan vastaanottaneiden määrä on kasvanut erityisesti yliopistoissa:
    • Yliopistoissa määrä on kasvanut syksystä 2015 syksyyn 2018 noin 1400:lla (12% kasvu). Aidosti ensikertalaisten hakijoiden osuus kaikista paikan vastaanottaneista on kasvanut 10 prosenttiyksiköllä syksyn 2015 65,3 prosentista 75,3 prosenttiin 2018.
    • Ammattikorkeakouluissa muutokset ovat pieniä. Aidosti ensikertalaisten osuus paikan vastaanottaneista on kasvanut vuodesta 2016 kahdella prosenttiyksiköllä, ja oli vuonna 2018 78,6 %.

 

  • Ensikertalaisten hakeutumisessa ja paikan vastaanottajien ikärakenteessa on tapahtunut muutoksia 2015-2018 samaan aikaan kuin 19–21 vuotiaiden ikäluokka on pienentynyt:
    • Nuorten aidosti ensikertalaisten hakevien hakeutuminen ammattikorkeakouluihin on vähentynyt ja hakeutuminen yliopistoihin lisääntynyt.
    • Yliopistoissa 19-vuotiaiden ja nuorempien aidosti ensikertalaisten paikan vastaanottajien määrä laski 2015 jälkeen, mutta on noussut 2018 lähes 2015 tasolle ikäluokkien pienenemisestä huolimatta. 20–22-vuotiaiden määrä on kasvanut selvästi, ja myös 23–29-vuotiaissa on kasvua.
    • Ammattikorkeakouluissa 20-vuotiaiden ja nuorempien aidosti ensikertalaisten paikat ovat vähentyneet ja 21–24-vuotiaiden tilanne suhteellisen tasainen. 25–39-vuotiaiden saamat ja vastaanottamat paikat ovat lisääntyneet.

Ensikertalaisena kohdeltavat ja aidosti ensikertalaiset hakijat

Ensikertalaiskiintiöiden tavoitteena on alentaa korkeakouluopintojen aloittamisikää ja parantaa opiskelupaikkojen kohdentumista. Paikkojen varaamisen vaikutusmekanismia kuvattiin hallituksen esityksessä muun muassa seuraavasti (ks. HE 244/2014 s.17):

  • Kun ensikertalaisille varataan paikkoja riittävästi, heitä valitaan enemmän. Siirtymävaiheessa tämä hyöty kohdistuu myös ennen 2014 paikan vastaanottaneille tutkintoa suorittamattomille.
  • Hakijoiden käyttäytyminen muuttuu, kun paikan vastaanottamisella on vaikutusta hakijan asemaan tulevissa hauissa. Paikkoja ei todennäköisesti oteta nykyiseen tapaan vastaan koulutuksista, joissa hakijat eivät aio opiskella tutkintoon asti. Tästä seuraa paikkojen kohdentuminen motivoituneemmille henkilöille. Koulutusjärjestelmän kannalta paikat kohdentuvat siis paremmin. Matalan kysynnän hakukohteissa vaikutus voi olla myös se, ettei kaikkia aloituspaikkoja saada täytettyä.

Paikkojen varaamisesta on kokemusta kolmelta vuodelta. Paikkojen varaaminen on ollut mahdollista vuodesta 2014 alkaen, mutta käytännössä se alkoi vasta sen tultua pakolliseksi keväällä 2016 järjestetyssä syksyllä 2016 alkaneen koulutuksen yhteishaussa.

Viime keväänä julkaistiin valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan tilaama tutkimus opiskelijavalinnoista ja korkeakouluopintojen nopeuttamisesta. Tuloksena oli, ettei paikkojen varaamisella ole vielä ollut juuri vaikutusta ensimmäistä paikkaa hakevien asemaan valinnoissa.

Ensikertalaisten määrän kehityksen seuraamisen kannalta on tärkeää seurata sekä aidosti ensikertalaisten hakijoiden, että ensikertalaisina kohdeltavien hakijoiden osuutta ja määrää. Edellinen on politiikkatavoitteen kannalta olennaisempi, mutta jälkimmäinenkin on olennainen pohdittaessa korkeakouluissa sellaista varattavien paikkojen määrää, joka kohtuudella vaikuttaisi valinnan lopputulokseen.

Ajan kuluessa vuodesta 2014 ensikertalaisena kohdeltavien mutta ei aidosti ensikertalaisten hakijoiden (ja edelleen opiskelupaikan saavien ja paikan vastaanottavien) määrä luonnollisesti vähenee ja käsitteet lähenevät toisiaan. Syksyllä 2015 alkaneen koulutuksen yhteishaussa ensikertalaisina kohdeltavia, mutta ei aidosti ensikertalaisia hakijoita oli vielä 21439, mutta syksyllä 2018 alkaneessa koulutuksessa paikkaa hakeneista enää 8270. Paikan vastaanottaneiden osalta vastaavat luvut ovat 7027 ja 2031.

Syksyllä 2018 alkaneen koulutuksen valinnoissa käsitteet käytännössä yhtenevät alle 23-vuotiaiden hakijoiden osalta: he olivat keväällä 2014 niin nuoria, etteivät juuri korkeakoulupaikkoja vastaanottaneet. Tätä on vielä havainnollistettu kaaviossa 1 alla: syksyllä 2015 alkaneen koulutuksen hauissa sinisen (ensikertalaisena kohdeltavat) ja harmaan (aidosti ensikertalaiset) viivan väliin jää vielä runsaasti tilaa, mutta 2018 ”vetoketju” (oranssi ja keltainen viiva) on mennyt umpeen jo 22-vuotiaiden osalta. Esimerkiksi syksyllä 2015 alkavaan koulutukseen hakeneista 22-vuotiaista 74% aidosti ensikertalaisia ja 94% ensikertalaisena kohdeltavia. Syksyllä 2018 kumpiakin (samat henkilöt) oli 82% hakijoista. Aikaa myöden vetoketju umpeutuu kokonaan. Paikan saavien ja vastaanottavien osalta tilanne kehittyy vastaavasti.

Kaavio 1: Ensikertalaisena kohdeltavat ja aidosti ensikertalaiset ikäryhmittäin syksyllä 2015 ja syksyllä 2018 alkaneen koulutuksen hauissa (yhteishaku ja erillishaut, I syklin koulutukseen hakeneet)

Ensimmäistä paikkaa hakevat hakijoissa ja paikan vastaanottaneissa 2015-2018

Ensimmäisen syklin korkeakoulutukseen hakeneiden ja paikan vastaanottaneiden määriä on koottu kaavioihin 2-4 alla. Ensimmäisen syklin koulutuksella tarkoitetaan toisen asteen koulutuksen jälkeen suoritettavia ammattikorkeakoulututkintoon johtavia, yliopistojen alemmasta tutkinnosta alkavia ja sellaiseen yliopistojen ylempään tutkintoon johtavaan koulutuksia, jotka järjestetään ilman alempaa tutkintoa (lääketiede ja hammaslääketiede).

Kuten kaaviosta 2 nähdään, aidosti ensikertalaisia hakijoita on vuosittain yli kaksinkertaisesti tarjolla olevaan paikkamäärään verrattuna. Aidosti ensikertalaisten hakijoiden määrä kevään ja syksyn hakijoissa on vuosittain yli 120 000 (2018). Näistä alle 25-vuotiaita on noin 85 000 ja alle 21 vuotiaita 46 000. Paikkoja (paikan vastaanottaneita) on viime vuosina ollut syksyllä ja keväällä alkavissa ensimmäisen syklin koulutuksissa yhteensä noin 50000.

Hakijoiden ja paikkojen määriä vertailemalla nähdään, että vaikka kaikki paikat annettaisiin aidosti ensimmäistä paikkaa hakeville, yli puolet jäisi ilman. Tähän ns. hakijasumaan liittyen jo mainitussa, keväällä 2018 julkaistussa tutkimuksessa (s.7) todettiin, että ”Ensikertalaisten osuus hakijajoukosta tulee säilymään pitkään korkeana, koska suurin osa hakijoista jää paikatta ja seuraavana vuonna hakukisoihin tulevat mukaan uudet ensikertalaishakijat.”

Hakijoiden kokonaismäärä ja myös aidosti ensikertalaisten hakijoiden määrä on hieman kasvanut 2016–2018 (kaavio 2).

Yliopistoihin hakeneiden aidosti ensikertalaisten hakijoiden määrä ja myös osuus on kasvanut. Aidosti ensikertalaisten paikan vastaanottaneiden määrä on kasvanut syksystä 2015 vuoteen 2018 noin 1400:lla ja osuus on kasvanut vuodesta 2015 alkaen 10 prosenttiyksiköllä 65,3 prosentista 75,6 prosenttiin (kaavio 4). Yliopistojen tarkastelussa rajauduttu syksyllä alkavan koulutuksen hakuun, koska yliopistoissa on keväällä alkavassa koulutuksessa vain hyvin vähän paikkoja, esim. 75 paikan vastaanottanutta 2018. Näin on saatu vuotta pidempi aikasarja.)

Ammattikorkeakouluihin hakeneiden kokonaismäärä ja myös aidosti ensikertalaisten hakijoiden määrä on pysynyt melko tasaisena. Aidosti ensikertalaisten paikan vastaanottaneiden määrä laski hieman vuodesta 2016 vuoteen 2017 ja nousi jälleen  (kaavio 3). Aidosti ensikertalaisten osuus paikan vastaanottaneissa on kasvanut parilla prosenttiyksiköllä, ja oli vuonna 2018 78,6 %.

Ensikertalaiskiintiöiden ”mekaaninen” vaikutus, eli tilanteet, joissa ensikertalaisena kohdeltava hakija nousee valintakriteereissä paremmin menestyneen ei-ensikertalaisen hakijan ohi, on jäänyt toistaiseksi vähäiseksi. Syksyjen 2016 ja 2017 valinnoissa kiintiöistä hyötyi Opetushallituksen tietojen mukaan tällä tavalla vain reilu 250 ensikertalaisena kohdeltavaa hakijaa. Syksyllä 2018 alkaneen koulutuksen valinnasta vastaavaa tietoa ei ole vielä saatavilla, mutta mahdollista on, että määrä on jo kasvanut.

Korkeakoulut varaavat paikoista yleisesti 60-80% ensimmäistä paikkaa hakeville. Vaikka tällaiset prosentit saattavat kuulostaa isoilta, valinnan lopputulos on useimmiten ollut sama kuin se olisi ollut ilman paikkojen varaamista. Kiintiöiden vaikuttavuuden kannalta olennaiset Ensikertalaisina kohdeltavien osuudet olivat vielä syksyllä 2018 alkavan koulutuksen valinnoissa ammattikorkeakouluissa 87,8% ja yliopistoissa 75,8% hakijoista, ja 87,5% ja 80,6% paikan vastaanottaneista. Osuudet kuitenkin vaihtelevat aloittain.

Lain mukaan ensikertalaisena kohdeltavien hakijoiden hyvin suuri osuus hakijoista on siis vielä viime vuosina vaikeuttanut vaikuttavien kiintiöiden käyttöä. Koska hakijoista valtaosa on ensikertalaisina kohdeltavia ja korkeakoulut ovat asettaneet kiintiöt tasolle, jolla ne eivät useimmiten vaikuta valinnan lopputulokseen, eivät kiintiöt toistaiseksi ole olleet kovin tehokas keino parantaa heidän asemiaan.

Kokonaisuudessaan ensikertalaisille kohdentuvien paikkojen määrä oli kuitenkin vuonna 2018 noin 1200 suurempi kuin 2016 (kaavio 2). Ensikertalaisille on siis kohdentunut aiempaa enemmän paikkoja. Aikasarja on kuitenkin lyhyt ja vuonna 2017 käväistiin vuotta 2016 pienemmissä luvuissa. Mahdollisiin syihin palataan kirjoituksen lopussa.

Ammattikorkeakoulut järjestävät myös vieraskielistä I syklin koulutusta. Ulkomaalaiset (ei Suomen kansalaisuutta) hakijat ovat mukana kaavioiden luvuissa. Lukuvuosimaksujen käyttöönotto tiputti ammattikorkeakouluissa ulkomaalaisten paikan vastaanottajien määrää parilla sadalla vuodesta 2016 vuoteen 2017, mutta määrä nousi lähes 2016 tasolle vuonna 2018. Vuonna 2018 ulkomaalaisia paikan vastaanottaneita ammattikorkeakoulujen I syklin koulutuksessa oli 2371. Yliopistoissa vieraskielistä koulutusta on lähinnä toisen syklin eli maisterivaiheesta alkavassa koulutuksessa:  ensimmäisen syklin koulutuksesta yliopistoista vastaanottaa vuosittain pari saataa ulkomaalaista.

Kaavio 2: Hakijat ja paikan vastaanottaneet ensimmäisen syklin syksyllä ja keväällä alkaneeseen korkeakoulutukseen yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa 2016-2018. Sekä keväällä että syksyllä hakeneet laskettu vain kerran.

 

Kaavio 3: Hakijat ja paikan vastaanottaneet ensimmäisen syklin syksyllä alkaneen koulutuksen valinnoissa yliopistoissa 2015-2018

 

Kaavio 4: Hakijat ja paikan vastaanottaneet ensimmäisen syklin syksyllä ja keväällä alkaneeseen korkeakoulutukseen ammattikorkeakouluissa 2016-2018

Ensimmäistä paikkaa hakevien ja ensimmäisen paikan vastaanottavien ikärakenne

Aidosti ensikertalaisten paikan vastaanottaneiden ikärakenteessa on tapahtunut muutoksia 2015-2018. 19-vuoden iän saavuttavien ikäluokka on pienentynyt samaan aikaan ja muutoksia on tarkasteltava suhteessa tähän. Vuonna 2015 19-21 vuotiaiden keskimääräinen ikäluokka oli noin 65000 ja vuonna 2017 noin 61500 (lähde: Tilastokeskus). Kaavioihin 5 ja 6 on koottu aidosti ensikertalaiset paikan vastaanottaneet 1 syklin koulutuksissa ikäryhmän mukaan. Kaavioissa rajaudutaan syksyllä alkaneeseen koulutukseen, jotta voidaan tarkastella muutosta 2015 lähtien.

Kaaviosta 5 alla nähdään, että yliopistoissa suurimman ikäryhmän, korkeintaan 19-vuotiaiden paikan vastaanottajien määrä laski 2015 jälkeen, mutta on noussut 2018 lähes 2015 tasolle, vaikka ikäluokka on pienentynyt samaan aikaan. 20–22-vuotiaiden määrä on kasvanut, ja myös 23–29-vuotiaissa on kasvua, joskin määrät pienempiä. Yliopistoissa ensikertalaisille kohdentuneet ”lisäpaikat” (paikat jotka aiempina vuosina kohdentuivat ei-ensikertalaisille) ovat siis kohdentuneet valinnoissa 20-vuotiaille ja tätä hieman vanhemmille.

kaavio5
Kaavio 5: Yliopistoista syksyllä alkavasta koulutuksesta paikan vastaanottaneet aidosti ensikertalaiset ikäryhmän mukaan

Kaaviosta 6 alla nähdään, että ammattikorkeakouluissa 20-vuotiaiden ja nuorempien aidosti ensikertalaisten saamat paikat ovat vähentyneet ja 21–24-vuotiaiden tilanne suhteellisen tasainen, ja 25–39-vuotiaiden saamat ja vastaanottamat paikat ovat lisääntyneet.

kaavio6
Kaavio 6: Ammattikorkeakoulujen syksyllä alkavasta koulutuksesta paikan vastaanottaneet aidosti ensikertalaiset ikäryhmän mukaan

Kaavioihin 7 ja 8 on koottu aidosti ensikertalaiset hakijat edellisiä kaavioita vastaavasti. Hakeutumisessa tapahtuneet muutokset ovat samansuuntaisia kuin paikan vastaanottaneissa ja selittänevät siis osaltaan tapahtunutta muutosta.

kaavio7
Kaavio 7: Yliopistojen syksyllä alkavaan I syklin koulutukseen hakeneet aidosti ensikertalaiset ikäryhmittäin 2015-2018

 

kaavio8
Kaavio 8: Ammattikorkeakoulujen syksyllä alkavaan I syklin koulutukseen hakeneet aidosti ensikertalaiset ikäryhmittäin 2015-2018

Pohdintaa

Kysymykseksi jää, missä määrin kiintiömekanismin käyttöönotto on aiheuttanut edellä kuvattuja ikäjakauman muutoksia ikäluokkien pienenemisen lisäksi. Koska kiintiöillä on ollut vain pieni edellä kuvattu mekaaninen vaikutus valinnan lopputulokseen, suurimmaksi vaikutukseksi lienee jäänyt hakijoiden suurempi harkinta hakeutumisessa itselle vähemmän mieluisiin opiskelupaikkoihin. (On tosin hyvä huomata, että pelkkä hakeutuminen ei vaikuta asemaan ensikertalaisena, eikä edes valituksi tuleminen, vaan vasta paikan vastaanotto.) Voi olla, että osalle nuorista hakijoista tämä on tarkoittanut hakeutumista nimenomaan yliopistoihin ammattikorkeakoulujen sijasta.

Yliopistoihin hakevien ensimmäistä paikkaa hakevien määrän kasvun myötä yliopistojen paikat ovat enenevässä määrin kohdentuneet aidosti ensikertalaisille hakijoille, ja nämä ensikertalaisille kohdentuneet ”lisäpaikat” ovat kohdentuneet pääosin yli 20-vuotiaille (kaaviot 3, 6 ja 7). Ammattikorkeakoulujen ensikertalaisille kohdentuvien paikkojen määrässä ei ole juuri muutosta, mutta 20-vuotiaiden ja nuorempien vastaanottamat paikat ovat vähentyneet, ja yli 20- vuotiaiden lisääntyneet  ja tätä selittää hakeutumisen muutos (kaaviot 4, 6 ja 8). Taustalla on koko ajan myös ikäluokkien pieneminen tarkastellulla aikavälillä.

On hyvä huomata, että opiskelijavalinnat ovat nykymuotoisina nollasummapeliä: yhden hakijan saama paikka on toiselta pois. Voidaankin kysyä, onko tärkeämpää, että 20-vuotias ilman paikkaa oleva saa paikan vai että tätä pari vuotta vanhempi ilman paikkaa oleva saa paikan? Pääosin on niin, että kummankin olisi hyvä saada paikka ennen pitkää.

Toinen kysymys on, missä määrin hakijalle vähemmän mieluisiin koulutuksiin päätyminen on hakukäyttäytymisen muutoksen myötä vähentynyt ja mieluisampiin päätyminen kasvanut. Tästä voidaan saada tietoa ajan myötä, kun nähdään miten opintojen eteneminen ja toisaalta tutkintojen suorittaminen kehittyvät. Toisaalta mm. yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen rahoitusmallit ovat kannustaneet samaan aikaan opintojen etenemistä tukeviin uudistuksiin korkeakouluissa, joten vaikutuksia on vaikea erotella. Vähintään 55 opintopistettä lukuvuodessa suorittaneiden osuudet ovat viime vuosina kasvaneet sekä yliopistoissa että ammattikorkeakouluissa, ja on epäselvää, onko opiskelijavalintojenkin muutoksilla ollut vaikutusta tähän. On varhaista sanoa, mikä kehityksen vaikutus on lopulta siihen, kuinka paljon tutkintoja suoritetaan ja minkä ikäisenä.

Kiintiömekanismi tulevaisuudessa ja todistusvalintojen käyttöönotto

Kun vuodesta 2014 etäännytään, vaikuttavien kiintiöiden käyttö on aiempaa helpompaa.

Korkeakoulujen opiskelijavalintoja ollaan kehittämässä suuntaan, jossa todistuksesta ja valintakokeesta saataviin yhteispisteisiin perustuvasta valinnasta luovutaan ja yli puolet hakijoista valitaan todistusten perusteella. On hyvä huomata, että todistusvalinnassa ensikertalaiskiintiöllä on hieman erilainen rooli kuin sillä tähän asti on ollut. Todistusvalinnan tilanteessa potentiaalinen hyvin menestyvä hakijajoukko (esim. menneinä vuosina ylioppilaskirjoituksissa hyvin menestyneet) on suurempi kuin tilanteessa, jossa hakijan on käytävä pääsykokeessa.

Tulevia blogikirjoituksia

Lähikuukausien aikana Vipusen blogeissa on tarkoitus tarkastella mm. kauppatieteen valintaa, jossa aiemmasta poiketen 60% paikoista täytettiin 2018 valinnassa ylioppilastodistuksen perusteella, sekä yleisemmin valintapojen (todistusvalinta, yhteispistevalinta, pelkkään pääsykokeeseen perustuva valinta) osuuksien kehitystä.

 

 

Muokattu 28.11.2018 klo 15:42: Lause ”Esimerkiksi syksyllä 2015 alkavaan koulutukseen hakeneista 22-vuotiaista 94% aidosti ensikertalaisia ja 74% ensikertalaisena kohdeltavia.” korjattu muotoon ”Esimerkiksi syksyllä 2015 alkavaan koulutukseen hakeneista 22-vuotiaista 74% aidosti ensikertalaisia ja 94% ensikertalaisena kohdeltavia.”

Kuukauden tilasto: Toisen asteen opiskelijoiden ulkomaanjaksojen määrä on vähenemään päin

Ammattiin opiskelevien tekemien ulkomaanjaksojen määrä on laskenut muutaman viimeisen vuoden aikana: vuonna 2017 pudotusta edelliseen vuoteen oli 11 %. Myös lukiolaisten kansainvälinen liikkuvuus näyttää vähentyneen. Toisella asteella opiskelevat suuntaavat jaksoilleen muihin Euroopan maihin ja EU:n Erasmus+ -ohjelman merkitys liikkuvuuden rahoittajana kasvaa vuosi vuodelta.

Vuonna 2017 Suomesta lähti ulkomaille 5 551 ammattiin opiskelevaa ja tänne tuli 2 582 opiskelijaa ulkomailta. Lähtijöistä 60 % osallistui yli 2 viikkoa kestävälle pitkälle ulkomaanjaksolle. Suurin osa opiskelijoista oli oppimassa ulkomaisella työpaikalla.

Lukioista raportoitiin lukuvuonna 2017─2018 kaikkiaan 1041 liikkuvuushanketta, joissa ulkomaanjaksolle lähti yhteensä 4 657 lukiolaista. Lisäksi 493 opiskelijaa oli lukukauden tai -vuoden vaihto-oppilaana. Suomalaisiin lukioihin tuli 1 963 opiskelijaa ulkomailta.

Ammattiin opiskelevien ulkomaanjaksojen määrä laski selvästi, lukiolaisten trendiä on hankalampi seurata

Kuva: Ammattiin opiskelevien ja lukiolaisten kansainvälinen liikkuvuus suhteessa samana vuonna opintonsa aloittaneisiin

Ammattiin opiskelevien ulkomaanjaksot vähenivät selvästi edelliseen vuoteen verrattuna. Erityisen paljon laskua oli lyhyissä alle 2 viikkoa kestävissä jaksoissa, joita tehtiin nyt lähes 15 % vähemmän kuin vuotta aiemmin. Tämä heijastelee ammatilliseen koulutukseen kohdistettuja säästöjä, sillä lyhyitä ulkomaanjaksoja on tyypillisesti rahoitettu oppilaitosten omilla varoilla.

Lukiolaisten kansainvälisen liikkuvuuden trendiä on hankala seurata, koska tilastoinnin vastausprosentti on yleensä ollut matala ja myös vaihdellut vuosittain. Luotettavamman kuvan opiskelijaliikkuvuuden kehityksestä saa, kun vastausprosentti huomioidaan laskelmissa. Tämän laskutavan mukaan ulkomaanjaksolle lähti 29,3 % samana vuonna lukio-opintonsa aloittaneiden määrästä, mikä on hieman vähemmän kuin aikaisempina lukuvuosina.

Toisen asteen opiskelijaliikkuvuus on Eurooppa-keskeistä

Kuva: Yleisimmät kohde- ja lähtömaat toisen asteen oppilaitoksissa

Lukiolaisten ja ammattiin opiskelevien kansainvälinen liikkuvuus on ollut erittäin Eurooppa-keskeistä koko sen ajan, kun liikkuvuustilastoja on kerätty. Kymmenen suosituimman kohdemaan joukossa ei nytkään ollut muita kuin Euroopan maita. Espanja, Saksa, Ruotsi, Britannia ja Viro kuuluivat suosikkikohdemaihin koko toisella asteella. Myös Suomeen tulleet opiskelijat olivat miltei kaikki eurooppalaisia. Varsinkin Saksasta tuli Suomeen paljon opiskelijoita sekä lukioihin että ammattioppilaitoksiin. Viime vuosina myös Aasian maista tulevien opiskelijoiden määrä on ollut kasvamaan päin.

EU:n Erasmus+ -ohjelma on opiskelijaliikkuvuuden merkittävin ulkopuolinen rahoittaja

Tilastoinnissa mukana olevien lukioiden liikkuvuushankkeista 65 % toteutettiin muulla kuin oppilaitoksen omalla rahoituksella. Tärkein ulkopuolinen rahoittaja oli Erasmus+ -ohjelma, joka rahoitti kolmanneksen kaikista liikkuvuushankkeista. Ohjelman osuus kasvoi edellisestä vuodesta 7 %.

Erasmus+ -ohjelman rooli on kasvanut myös ammatillisen koulutuksen opiskelijaliikkuvuudessa. Sen tuella tehtiin 71 % Suomesta lähtevien ja 77 % tänne tulevien opiskelijoiden ulkomaanjaksoista. Ohjelman rahoitusosuus oli nyt 5 prosenttiyksikköä suurempi kuin vuotta aiemmin.

Opetushallitus kerää vuosittain tilastot sekä ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelevien että lukiolaisten ulkomaanjaksoista. Tiedonkeruu tehtiin kyselyllä, joka lähetettiin kaikkiin Suomen lukioihin (412 kpl) ja kaikille ammatilliseen tutkintoon johtavan koulutuksen järjestäjille (135 kpl), mukana myös oppisopimuskoulutus sekä ammatillinen aikuiskoulutus. Ammatillista oppilaitoksista vastasi 91 % ja lukioista vastasi 51 %.

Lisätiedot

Faktaa Express 7A/2018: Vierailulla, vaihto-oppilaana ja oppimassa ulkomaisella työpaikalla. Tilastoja lukiolaisten ja ammattiin opiskelevien kansainvälisestä liikkuvuudesta 2017.

 

Kirjoitus kuuluu Opetushallituksen kuukauden tilasto -sarjaan ja julkaistu Opetushallituksen sivuilla:

Kuukauden tilasto: Toisen asteen opiskelijoiden ulkomaanjaksojen määrä on vähenemään päin

Kuukauden tilasto: Naiset ja miehet menestyvät ylioppilaskirjoituksissa melko tasaväkisesti

Toisin kuin monesti ajatellaan, ylioppilaskirjoituksissa menestymisessä ei sukupuolten välillä ole suuria eroja. Esimerkiksi kevään 2017 ylioppilaskirjoituksissa laudatureita kirjoittaneiden osuudessa oli naisten ja miesten välillä eroa vain parin prosenttiyksikön verran. Naiset kirjoittavat ylioppilaskokeessa enemmän aineita kuin miehet ja menestyvät lähes kaikissa reaaliaineissa miehiä paremmin, mutta miehillä näyttää olevan omat vahvuutensa, kuten pitkä matematiikka ja pitkät vieraat kielet.

Miehet tyytyvät pelkästään pakollisten aineiden kirjoittamiseen naisia useammin. Kevään 2017 ylioppilaskirjoituksissa vain pakolliset 4 ainetta kirjoitti 20 % miehistä ja 16 % naisista. Vastaavasti kaksi ylimääräistä ainetta kirjoitti 29 % naisista ja 25 % miehistä. Ylioppilastutkintolautakunnan tilastojen arvosanajakaumat muutamalta tuoreimmalta kevään tutkintokerralta osoittavat myös, että naiset ovat saaneet suhteellisesti enemmän laudatureja sekä äidinkielessä, toisessa kotimaisessa kielessä että useimmissa reaaliaineissa.

Tilastojen mukaan erot sukupuolten menestymisessä jäävät kuitenkin vähäisiksi. Kevään 2017 kirjoituksissa laudatureja sai 21 % naisista ja 19 % miehistä. Laudatureja kirjoittaneista yhden laudaturin sai miehistä 63 % ja naisista 61 %, kaksi laudaturia 19 % miehistä ja 21 % naisista, kuusi laudaturia 1 % molemmista sukupuolista. Sukupuolten osuudet vaihtelevat eri tutkintokerroilla, mutta kevään 2017 esimerkki vastaa hyvin viimeisimpien keväiden tilannetta.Kuva

Menestymistä sukupuolten välillä tasoittaa esimerkiksi se, että miehet suoriutuvat naisia paremmin pitkässä englannissa ja pitkässä matematiikassa. Englannin kielessä miesten menestyksen uskotaan ainakin osittain pohjautuvan englanninkielisten tietokonepelien pelaamiseen. Keväällä 2017 miehistä 8 % ja naisista 5 % kirjoitti laudaturin pitkän englannin kokeessa; toisiksi parhaaseen arvosanaan eximiaan ylsi miehistä 22 % ja naisista 15 %. Pitkässä matematiikassa 9 % miehistä ja 6 % naisista kirjoitti laudaturin. Kemiassa ja fysiikassa miesten ja naisten menestys on melko tasaväkistä eli miehet ja naiset näyttävät saavan vuorotellen suuremman osuuden laudatureja.

Lisäksi yksi selitys melko vähäisiin eroihin näyttäisi olevan myös se, että miehet pärjäävät hyvin vähemmän kirjoitetuissa vieraissa kielissä, kuten pitkässä saksassa ja venäjän kielessä.

Vertailua on tehty keväiden 2016─2018 tutkintokertojen välillä ja prosentit on laskettu suhteessa keväällä 2017 hyväksyttyjen tutkintojen määrään. Syksyn tutkintokertoja ei tässä käsitellä, sillä kokelaista suurin osa kirjoittaa keväällä.

Lisää tilastotietoa lukioon pääsemisestä, lukiolaisten ainevalinnoista ja jatko-opintoihin sijoittumisesta sekä siitä, miten sukupuolten erot näkyvät: Key figures on general upper secondary education in Finland-julkaisu

 

Korkeakoulujen aloittajien ikäjakauma

Tässä kirjoituksessa tarkastellaan korkeakouluissa aloittaneiden ikäjakauman kehittymistä ja siirtymää lukiosta korkeakouluun 2010-luvulla. Tarkastelusta nousee esille muutamia keskeisiä havaintoja.

Ensinäkin, yliopisto- ja ammattikorkeakoulusektorit ovat erilaisia aloittaneiden ikäjakauman suhteen. Ammattikorkeakouluissa aloitetaan opiskelut huomattavasti vanhempana kuin yliopistoissa. Ikäjakauma on myös kehittynyt sektoreittain eri tavoin. Molemmilla sektoreilla alle 20-vuotiaana aloittaneiden osuus on laskenut, mutta yliopistoissa aloitus on siirtynyt vuodella tai kahdella. Ammattikorkeakouluissa sen sijaan eniten kasvanut aloittamisikäluokka ovat 25–29-vuotiaat.

Viivästynyt aloittamisikä on näkynyt myös korkeakoulutuksen kumulatiivisessa nettoaloittamisasteessa ikäryhmittäin. Vertailtaessa vuosia 2010 ja 2016 ikäluokissa 19–20 nettoaloittamisaste on vuonna 2010 suurempi kuin vuonna 2016. Vanhemmissa ikäryhmissä aloittamisaste on kuitenkin noussut, joten nettoaloittamisaste on kokonaisuudessa pienoisessa nousussa.

Korkeakoulutuksen ja tutkimuksen visiossa 2030 tulevaisuuden tavoitteeksi on asetettu, että 25-34 vuotiailla 50 %:lla olisi korkeakoulututkinto. Tällä hetkellä 50 % ikäluokasta on ylipäätään aloittanut korkeakouluopinnot vasta 26-vuotiaana ja kokonaisaloittamisaste on vain 59 %. Vision tavoitteen kannalta onkin olennaista saada huomattavasti suurempi osa ikäluokasta korkeakoulutukseen paljon nykyistä aikaisemmin.

Ammattikorkeakoulutuksen suosio on vähentynyt merkittävästi viime vuosina lukion suorittaneiden keskuudessa. Ammattikorkeakouluun hakijoiden määrä on vähentynyt merkittävästi viime vuosina lukion suorittaneista. Tämä on näkynyt myös lukiosta ammattikorkeakouluihin 0-1 vuodessa siirtyneiden osuuden vähenemisenä. Tämä saattaa liittyä korkeakoulujen ensikertaisuuskiintiöiden käyttöönottoon, eli opiskelijat ovat ottaneet varovaisemmin vastaan sellaisia korkeakoulupaikkoja, joista heillä ei ole tarkoitus valmistua.

Yliopistojen osalta välittömästi siirtyneiden osuus on hiukan vähentynyt, mutta 1 vuodessa siirtyneiden osuus on pysynyt stabiilina 2010-luvulla. Yliopistoihin hakeneiden määrä on ollut kasvussa, eli käytännössä yliopistoihin pääsy on vaikeutunut.

Reilut 80 % kaikista lukion päättäneistä päätyy opiskelemaan korkeakouluihin, kun tarkastelujakso venytetään viiteen vuoteen. Vielä vuonna 2011 lukion suorittaneista suurempi osa päätyi ammattikorkeakouluihin, mutta on mielenkiintoista nähdä, miten ammattikorkeakoulujen suosion lasku tulee näkymään pidemmän aikavälin siirtymissä.

 

Aloittajien iät vaihtelevat sektoreittain

Ammattikorkeakoulu- ja yliopistosektori eroavat huomattavasti aloittajien ikäjakaumien suhteen. Yliopistoissa alle 20-vuotiaiden aloittaneiden osuus on laskussa, mutta edelleenkin kolmasosa aloittajista on alle 20-vuotiaita. Ammattikorkeakoulujen aloittajista vain 14 % on alle 20-vuotiaita.

Valtaosa valmistuu ylioppilaaksi samana vuonna, kun täyttää 19 vuotta, eli alle 20-vuotiaana korkeakoulutuksen aloittaneet tarkoittavat pääosin suoraan ylioppilaskirjoitusten jälkeen aloittaneita.

Kuviossa 1a ja 1b tarkastellaan aloittajien ikäjakaumien kehitystä vuosina 2010-2017 ensikertaisten aloittajien osalta. Ensikertaisilla aloittajilla tarkoitetaan tässä ensimmäistä kertaa korkeakoulusektorilla aloittaneita opiskelijoita. Mikäli he ovat aloittaneet AMK-sektorilla näkyvät he AMK-kuviossa ja mikäli he ovat aloittaneet yliopistosektorilla näkyvät he yliopistokuviossa. Aloittamiseksi lasketaan myös se, jos on ottanut opiskelupaikan vastaan, mutta kirjautunut ensimmäiseksi vuodeksi poissaolijaksi.

Mukana tarkastelussa on vain Suomen kansalaiset. Ikäryhmien osuudet summautuvat 100 prosenttiin per vuosi.

kuvio 1a

kuvio 1b

Myös 2010-luvun kehitys eroaa hiukan sektoreittain. Molemmilla sektoreilla alle 20-vuotiaina aloittaneiden osuus laskee selvästi vuoden 2010 tilanteesta. Edes vuosina 2015-2016 käyttöönotetut ensikertaisia hakijoita suosivat kiintiöt eivät ole muuttaneet kehitystä. Yliopistoissa alle 20-vuotiaana aloittavien ryhmästä suurin osa näyttäisi ”siirtyneen” aloittamaan 20- tai 21-vuotiaana. Yli 29-vuotiaana ensikertaa korkeakouluopinnot yliopistossa aloittavien osuus on kuitenkin puolittunut 9 prosentista 4,5 prosenttiin.

Sen sijaan ensikertaa korkeakouluopinnot ammattikorkeakoulupuolella aloittavien osalta myös 20-vuotiaana aloittavien osuus on laskenut 2010-luvulla. Kuviossa eniten on noussut ikäryhmässä 25–29-vuotiaana aloittaneiden osuus. Yli 29-vuotiaana aloittaa edelleen yli 17 % kaikista ammattikorkeakoulujen ensikertaisista aloittajista.

Juuri valmistuneista vuoden 2018 hakutilastoista pystyy näkemään, että vuoden 2018 aloittajien osalta kuvioissa 1a ja 1b näkyvät kehityskulut tulevat jatkumana vielä 2018. Yliopistoisssa ikäjakauma pysyy lähellä 2017 tasoa, mutta ammattikorkeakoulutuksessa alle 20-v. aloittaneiden osuus tulee laskemaan.

Koulutusohjelmakohtaisesti katsottuna vanhimpina opintiensä aloittaa vähemmän yllättäen geronomit (yli 70 % aloittaneista yli 29-vuotiaita), mutta isommista koulutusohjelmista esille nousevat esimerkiksi rakennusmestarit ja sosionomit, joissa molemmissa aloittaneista reilut kolmasosa on yli 29-vuotiaita.

Sektorien välillä on mielenkiintoista verrata esim. tietotekniikan opinnot aloittaneita. Yliopistoissa ensikertaisista aloittaneista 70 % on alle 20-vuotiaita, kun ammattikorkeakouluissa tietotekniikan insinööriopinnot aloittaa alle 20-vuotiaana vain 24 % kaikista ensikertaisista aloittajista.

Nettoaloittamisaste noussut 2010-luvulla

Korkeakoulutuksen aloittamisiän myöhentyminen näkyy myös, kun katsotaan korkeakoulutuksen nettoaloittamisastetta ikäryhmittäin. Nettoaloittamisaste ikäryhmittäin lasketaan suhteuttamalla kunkin ikäryhmän ensikertaiset aloittajat ikäluokan kokonaiskokoon. OECD:n Education at the Glance -julkaisusta tutun tunnusluvun avulla saadaan jonkinlainen kuva siitä, kuinka suuri osa väestöstä tulee aloittamaan korkeakouluopinnot.

Kun nettoaloittamisastetta tarkastellaan ikäryhmittäin (kuvio 2), huomataan, että vuonna 2010 19-vuotiaiden ikäluokasta 18 % aloitti korkeakouluopinnot, kun taas vuonna 2016 vain 14 % ikäluokasta aloitti korkeakouluopinnot. Laskettaessa kumulatiivisesti ikäluokkien osuuksia yhteen, huomataan, että ero säilyy samana 20-vuotiaiden ikäluokassa, mutta alkaa sitten kaventua. 24-vuotiaiden ikäluokkaan päästäessä vuoden 2016 kohortin kumulatiivinen aloittamisaste on jo noussut hieman yli vuoden 2010 vastaavan kohortin. Kyseessä on samasta ilmiöstä, joka näkyy kuvioissa 1a ja 1b. 2010-luvulla alle 20-vuotiaana aloittavien osuus on vähentynyt, mutta osuuksien nousu yli 20-vuotiaissa on riittänyt nostamaan hiukan nettoaloittamisastetta kokonaisuudessaan.

Kuvio 2. Nettoaloittamisaste ikäryhmittäin

Kuvio 2

https://tinyurl.com/y83hqusr

 

Siirtymät lukiosta korkeakoulutukseen

Mikä on taustalla korkeakoulutuksen aloittamisiän nousussa 2010-luvulla? Yksi näkökulma saadaan, kun katsotaan opiskelijoiden siirtymiä lukiosta korkeakoulutukseen. Vipuseen on äskettäin lisätty visuaaleja, joiden avulla voidaan tarkastella lukion päättäneiden opiskelijoiden sijoittumista jatkokoulutukseen joko välittömästi lukion jälkeen (0-1 vuotta lukion jälkeen) tai keskipitkällä aikavälillä (0-5 vuotta lukion jälkeen). Selkeyden vuoksi raportteihin on rajattu vain lukion keväällä päättäneet.

https://vipunen.fi/fi-fi/kkyhteiset/Sivut/Haku-ja-valinta.aspx

Lukion jälkeen korkeakouluun välittömästi hakeneiden määrä on hiukan vaihdellut vuosien 2009 ja 2016 välillä, mutta varsinkin 1 vuosi lukion jälkeen vähintään kerran hakeneiden määrä on pysynyt hyvinkin samalla tasolla 90 %:n tienoilla (kuvio 3a). Pidemmällä aikavälillä tarkasteltaessa hakijoiden osuus nousee 95 %:iin viisi vuotta lukion jälkeen, eli viisi vuotta lukion päättämisen jälkeen 95 % yo-tutkinnon tehneistä on hakenut vähintään kerran korkeakouluun.

Yliopistoon ja ammattikorkeakouluihin hakeneissa on nähtävissä erilaista kehitystä. Yliopistoon välittömästi hakeneiden osuus on noussut 52 %:sta 61 %:in. Vuoden 2015 pudotus liittyy todennäköisesti raportin tausta-aineiston virheeseen, joten siihen ei kannata kiinnittää huomiota. Vastaavaa pudotusta ei näy Tilastokeskuksen vastaavissa tilastoissa. Trendi on kuitenkin ylöspäin sekä välittömässä hakemisessa että 1 v. hakemisessa.

Ammattikorkeakouluissa suunta on toisinpäin. Välittömän hakeutuvien luvut ovat laskeneet vuoden 2013 piikistä (48 %) muutamassa vuodessa 33 %:in. Huomioitavaa on, että Uudeltamaalta haetaan manner-Suomesta selkeästi vähiten ammattikorkeakouluihin, vuonna 2016 välittömästi haki 26 % (valtakunnallisesti 33 %).

Kuvio 3a. Korkeakouluun hakeneet yhteensä

kuvio 3a

Kuvio 3b. Yliopistoihin hakeneet

kuvio 3b

Kuvio 3c. Ammattikorkeakouluihin hakeneet

kuvio 3c

Kuviot 4a-c kuvaavat korkeakouluihin sijoittumista. Ilmiönä ne kuvaavat samaa asiaa kuin kuviot 1a ja 1b, jossa asiaa katsottiin korkeakoulussa aloittamisen kannalta. Välittömästi lukion jälkeen korkeakouluissa aloittaneiden osuudet ovat vähentyneet vuosina 2009-2016. Välittömästi yliopistossa jatkaneiden osuus on hiukan laskussa, mutta 1-vuoden jälkeen yliopistossa jatkaneiden osuus on pysynyt hyvinkin stabiilina 2009-2016. Ammattikorkeakouluissa sekä välittömästi että 1 vuoden jälkeen jatkaneiden osuus on laskussa.

On mahdollista, että ammattikorkeakouluissa aloittavien osuuden väheneminen liittyy ensikertaisuuskiintiöiden käyttöönottoon. Eli mikäli opiskelijan lopullinen tavoite ei ole ollut ammattikorkeakoulussa, eivät he ole ottaneet amk-paikkaa vastaan, etteivät he menettäisi ensikertaisuusstatustaan. Tämä taas saattaa olla taustalla kuviossa 1b havaittuun kehitykseen, jossa ammattikorkeakoulujen aloittajista eniten on noussut vanhempien ikäluokkien osuudet. Vastaava ilmiö on havaittavissa kun esim. tarkastelleen lukiosta luonnontieteitä opiskelemaan meneviä. Vuonna 2010 yhteensä 2,3 % lukion päättäneistä jatkoi opiskelemaan luonnontieteitä yliopistoon heti kirjoituksia seuraavana syksynä. Vuonna 2016 vastaava osuus oli 1,5 %.

 

Kuvio 4a. Korkeakoulussa opiskelleet yhteensä

kuvio 4a

Kuvio 4b. Yliopistossa opiskelleet

kuvio 4b

Kuvio 4c. Ammattikorkeakoulussa opiskelleet

kuvio 4c

Yliopistoihin hakemista ja yliopistoissa opiskelua kuvaavista kuvioista 3b ja 4b asian jo pystyy päättelemään, mutta kuviosta 5a nähdään, kuinka yliopistoihin pääsy on vaikeutunut viime vuosina erityisesti välittömästi lukion suorittamisen jälkeen. Ammattikorkeakouluissa kehitys on ollut päinvastaista. Hakeneiden, mutta ei-sisäänpäässeiden osuus on laskenut.

Kuvio 5a. Yliopistoon hakeneet, mutta ei-yliopistossa opiskelleet

kuvio 5a

Kuvio 5b. Ammattikorkeakouluihin hakeneet, mutta ei-ammattikorkeakoulussa opiskelleet

kuvio 5b

Kuvioissa 6a-c on tarkasteltu vuonna 2011 yo-tutkinnon suorittaneiden jatkokoulutukseen sijoittumista. Yhteensä viiden vuoden sisällä korkeakouluun päätyy 82 % kaikista vuoden 2011 keväällä ylioppilaaksi kirjoittaneista (alle 20-vuotiaana kirjoittaneet). Viive korkeakouluun siirtymisessä on pitkä, vielä neljän ja viiden vuoden välillä osuus kasvaa kahdella prosenttiyksiköllä (600-700 opiskelijaa).

Siirtymä kestää kauemmin AMK-puolella (välittömästi 18 %, viiden vuoden jälkeen 48 %). Mutta myös yliopistoissa aloittaneiden osuus kasvaa neljännen ja viidennen vuoden välillä kaksi prosenttiyksikköä. Toki on huomattava, että lähes kaikki kuviossa 6b näkyvät yliopistossa 3-5 vuotta lukion jälkeen yliopisto-opinnot aloittavat opiskelijat ovat sellaisia opiskelijoita, jotka ovat välissä opiskelleet ammattikorkeakoulussa (ks. kuvio 6d).

Kuvio 6a. Vuonna 2011 ylioppilastutkinnon suorittaneista korkeakoulussa opiskelleet

kuvio 6a

Kuvio 6b. Vuonna 2011 ylioppilastutkinnon suorittaneista yliopistossa opiskelleet

kuvio 6b

Kuvio 6c. Vuonna 2011 ylioppilastutkinnon suorittaneista ammattikorkeakoulussa opiskelleet

kuvio 6c

Kuvio 6d. Vuonna 2011 ylioppilastutkinnon suorittaneista yliopistossa opiskelleet (eivät ole opiskelleet amk:ssa)

kuvio 6d

Varhaiskasvatus tavoittaa yhä useamman suomalaislapsen

Varhaiskasvatukseen osallistuvien lasten osuus on Suomessa kasvanut tasaisesti 2000-luvun edetessä. Silti osallistumisaste on meillä edelleen OECD-maiden keskiarvon alapuolella ja myös selvästi alempi kuin muissa Pohjoismaissa.

Vuonna 2016 varhaiskasvatukseen osallistui noin 68 % kaikista 1─6 vuotiaista suomalaislapsista. Selkeä enemmistö eli yli 76 % heistä oli kuntien päiväkodeissa. Kuntien päiväkodeissa varhaiskasvatusta saavien lasten määrä on viime vuosina kasvanut, kun taas kunnallisen perhepäivähoidon osuus on vähentynyt. Vuonna 2000 kunnallisen perhepäivähoidon osuus oli 32 %, vuonna 2016 enää vajaat 10 %.

Myös yksityisen varhaiskasvatuksen osuus on ollut kasvussa. Tähän on osaltaan vaikuttanut kuntien vuonna 2015 käyttöönottama varhaiskasvatuksen palveluseteli, jolla asiakas voi valita kunnan hyväksymistä yksityisistä varhaiskasvatuksen tarjoajista mieleisensä. Seteli kattaa kunnan osuuden kustannuksista. Yksityistä varhaiskasvatusta toteutetaan palvelusetelimallin lisäksi myös yksityisen hoidon tuella ja ostopalveluina. Vuonna 2016 yksityisen varhaiskasvatuksessa oli kaikkiaan noin 14 % varhaiskasvatukseen osallistuneista lapsista.

2-vuotiaiden ja sitä vanhempien lasten osallistuminen varhaiskasvatukseen on lisääntynyt 2000-luvulla, mutta ihan pienimpien lasten kohdalla ei olennaisia muutoksia ole tapahtunut. Aikavälillä 2000─2016 nousi 2-vuotiaiden lasten osallistumisaste 11 ja 4-vuotiaiden 7 prosenttiyksikköä. Kasvusta huolimatta 4-vuotiaistakin lapsista jää edelleen merkittävä osa varhaiskasvatusjärjestelmän ulkopuolelle.

Varhaiskasvatuksen osallistumisasteessa parannettavaa

Suomessa varhaiskasvatuksen osallistumisaste on olennaisesti heikompi kuin muissa Pohjoismaissa. Ruotsissa, Norjassa, Islannissa ja Tanskassa 3─5-vuotiaista lapsista varhaiskasvatukseen osallistuu reilusti yli 90 %, kun Suomessa vastaava osuus on 79. Vaikka varhaiskasvatukseen osallistuminen on noussut Suomessa merkittävästi 2000-luvun alusta lähtien, se on edelleen selkeästi myös OECD-maiden keskiarvon alapuolella.

Kuva 2. Varhaiskasvatukseen osallistuminen. Lähde: Education at a glance 2018

Euroopan unioni on ET 2020 -ohjelmassa asettanut tavoitteeksi sen, että EU-maissa 95 % 4-vuotta täyttäneistä lapsista osallistuisi varhaiskasvatukseen. Suomessa oppivelvollisuutta edeltävä esiopetus muuttui velvoittavaksi elokuussa 2015. EU:n tavoitteeseen on tästäkin huolimatta matkaa, sillä 4─6-vuotiaiden ikäryhmässä varhaiskasvatuksen osallistumisaste on Suomessa edelleen tavoitteiden alapuolella.

Luvut perustuvat Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen keräämiin tietoihin Sotkanet – tietokannassa sekä OECD:n 11.9.2018 julkaiseman Education at a Glance 2018:n tilastoihin.

Jatkossa uusi varhaiskasvatuslaki takaa nykyistä laajemmat seurantatilastot. Lainmuutoksen myötä otetaan käyttöön opetushallinnon varhaiskasvatuksen tietovaranto Varda, johon tallennetaan tietoja varhaiskasvatuksen järjestäjistä, henkilöstöstä, perheistä ja lapsista. Uusi varhaiskasvatuslaki astui voimaan 1.9.2018 ja tilastollisten tietojen tallentaminen Vardaan aloitetaan vuoden 2019 alusta.

 

 Kirjoitus kuuluu Opetushallituksen kuukauden tilasto -sarjaan ja julkaistu Opetushallituksen sivuilla: Kuukauden tilasto: Varhaiskasvatus tavoittaa yhä useamman suomalaislapsen

Eurostudent VI – tutkimustietoa korkeakoulutuksen kehittämiseen

Kansainvälinen korkeakouluopiskelijoita koskeva kyselytutkimus Eurostudent VI saatiin päätökseen tänä keväänä. Eurostudent-tutkimuksissa selvitetään mm. korkeakoulutukseen pääsyä, korkeakouluopiskelun olosuhteita sekä opiskelijoiden sosiaalista taustaa. Suomessa tutkimus toteutettiin keväällä 2016 internetkyselynä otokseen valikoituneelle 24 000 korkeakouluopiskelijalle, joista 7 300 vastasi kyselyyn.

Eurostudent VI -aineisto tarjoaa mainion tietolähteen korkeakoulutuksen kehittämisen avuksi. Se mahdollistaa Suomen korkeakouluopiskelijoiden vertaamisen 27 muun Euroopan maan opiskelijoihin useilla mittareilla ja indikaattoreilla kansainvälisen liikkuvuuden määrästä opiskelijoiden ajankäyttöön. Myös kansalliset tulokset ovat aiempaa paremmin hyödynnettävissä opetus- ja kulttuuriministeriön Eurostudent VI -julkaisusarjan kautta (http://minedu.fi/raportit-ja-tutkimukset), jossa suomalaiset korkeakoulutuksen tutkijat tarkastelevat Eurostudent-aineistoa kahdeksassa tutkimusartikkelissa. Artikkelien teemoihin kuuluvat mm. opintojen eteneminen, kansainvälinen liikkuvuus ja koulutuksellinen tasa-arvo, ja ne ovat suoraan hyödynnettävissä esimerkiksi opiskelijavaihdon, opiskelijavalintojen tai aiemmin hankitun osaamisen tunnistamisen käytäntöjen kehittämisessä.

Eurostudent VI -aineisto on ladattavissa osoitteessa: http://database.eurostudent.eu/. Aineistosta voi poimia kätevästi Eurostudent VI -indikaattorien tietoja omia analyyseja varten. Esimerkiksi seuraavien kuvaajien tiedot löytyvät kohdasta A. Demographics → Students’ age ja Students’ age at entry into HE. Kuvaajat kertovat, että Suomessa korkeakouluopinnot aloitetaan muita verrokkimaita myöhemmin, ja opiskelijat ovat ylipäätään keskimäärin vanhempia kuin muissa Eurostudent VI -tutkimuksen maissa.

Kuva 1. Korkeakouluopiskelijoiden iän keskiarvo opintojen alkaessa.

 

Kuva 2. Korkeakouluopiskelijoiden iän keskiarvo.

 

Aineisto tarjoaa mahdollisuuden vastaaviin tarkasteluihin kymmenessä eri tutkimuskategoriassa, jotka jakautuvat edelleen useisiin alakategorioihin indikaattorien mukaan. Aineisto tuo lisää ulottuvuuksia esimerkiksi Vipusen tietojen tarkasteluun mahdollistamalla Suomen korkeakoulujärjestelmän vertailun muihin Euroopan maihin.

 

Linkit ja lähteet:

Eurostudent VI -database: http://database.eurostudent.eu/

Eurostudent VI -loppuraportti: http://www.eurostudent.eu/download_files/documents/EUROSTUDENT_VI_Synopsis_of_Indicators.pdf

OKM:n Eurostudent VI -julkaisusarja: http://minedu.fi/raportit-ja-tutkimukset

TK:n ja OKM:n Eurostudent VI -julkaisu, Suomen kannalta keskeisimmät määrälliset tulokset: http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/80534/okm37.pdf

Oppivelvollisuuden kestossa jopa 4 vuoden eroja Euroopan maiden välillä

Kirjoitus kuuluu Opetushallituksen Kuukauden tilasto -sarjaan.

Euroopan maiden välillä on suuria eroja sinä, kuinka pitkään oppivelvollisuus kestää ja kuinka paljon kouluissa annetaan pakollisia oppitunteja oppivelvollisuuden aikana. Tämä käy ilmi uusimmasta EU:n koulutustiedonvaihtoverkoston Eurydicen vuosittain julkaisemasta selvityksestä.

Oppivelvollisuuden kesto Euroopan maissa vaihtelee 8 ja 12 vuoden välillä. 12 maassa oppivelvollisuuteen kuuluu perusopetuksen lisäksi ainakin yksi vuosi esiopetusta ja 15 maassa ainakin yksi vuosi ylemmällä toisella asteella, jota Suomessa vastaa lukio tai ammatillinen koulutus.

Suomalaisissa kouluissa vähemmän oppitunteja kuin Euroopan maissa keskimäärin

Suomalaisissa kouluissa on eurooppalaista keskiarvoa vähemmän oppitunteja. Esimerkiksi eurooppalaisissa yläkouluissa on eri luokka-asteilla keskimäärin 857 tuntia lukuvuodessa, Suomessa keskimäärin 808 tuntia.

Pakollisten 60 min oppituntien määrä keskimäärin perusopetuksen yläluokilla 2017-18

Lähde: Recommended Annual Instruction Time in Full-time Compulsory Education 2017/2018

Maiden väliset erot oppituntien määrässä yläkouluissa ovat hyvin suuria. Ääripäinä ovat Tanska ja Kroatia: tanskalaiset yläkoululaiset saavat lähes kaksinkertaisen määrän oppitunteja kroatialaisiin verrattuna.

Kun ero suomalaisen ja eurooppalaisen keskiarvon välillä muutetaan 45 minuutin oppitunneiksi, se tarkoittaa noin 1,5 oppituntia lyhyempiä koulupäiviä suomalaisille yläkoululaisille. Pelkkien oppituntien määrän ja koulupäivien pituuden vertailu maiden välillä on kuitenkin hankalaa, sillä numerot eivät kerro kaikkea. Joissain maissa oppitunteihin ja koulupäivään voi sisältyä myös sellaisia tehtäviä, jotka jossain toisessa maassa annetaan oppilaille kotitehtäviksi.

Monessa maassa koululaisten päivä ei myöskään lopu virallisen koulupäivän päättyessä. Erityisesti maissa, joissa vanhemmat eivät luota julkisten koulujen laatuun, lapset laitetaan herkästi yksityisopetukseen koulupäivän jälkeen.

 

Lisätietoja:

Raportti: Eurydicen selvityksestä:  Recommended Annual Instruction Time in Full-time Compulsory Education 2017/2018

https://eacea.ec.europa.eu/national-policies/eurydice/sites/eurydice/files/it_2017_2018_internet_0.pdf

Hanna Laakso  (hanna.laakso(at)oph.fi