Erilaisia yliopisto-opiskelijoiden ryhmiä

Yliopistojen opiskelijat ovat heterogeeninen joukko. Valtaosa opiskelijoista menee yliopistoon toisen asteen tutkinnon (yleensä ylioppilastutkinto) suorittamisen jälkeen, suorittaa tutkintonsa yliopistossa tietyssä ajassa ja siirtyy tämän jälkeen työelämään. Heidän opintopolkunsa vaihtelevat toisen asteen ja yliopiston välisen ajan suhteen sekä opintojen keston suhteen. Näiden ”normaalilla” opintopolulla olevien lisäksi yliopistojen opiskelijoista löytyy ainakin kaksi hiukan erityyppistä opiskelijaryhmää. Toista ryhmää määrittää se, että he ovat ennen yliopistoon menoa joko opiskelleet jossain korkeakoulussa tai sitten suorittaneet jo toisen korkeakoulututkinnon. Toista erityisryhmää määrittää se, että heidän opintojensa alusta on kulunut jo hyvinkin pitkä aika. Tässä kirjoituksessa tarkastellaan sitä kuinka suuria nämä kaksi edellä mainittua ryhmää ovat ja miten he eroavat muista opiskelijoista opintojen etenemisen suhteen.

Ensikertaisia korkeakouluopiskelijoiden ja ei-ensikertaisia korkeakouluopiskelijoiden määriä on jo tarkasteltu aiemmissa blogi-kirjoituksissa. Kuviossa 1 nähdään että noin 30 %:lla opiskelijavalinnoissa paikan vastaanottaneilla opiskelijoilla on aiempia korkeakouluopintoja taustalla. Noin 4 %:lla on aiempi ylempi korkeakoulututkinto, 7 %:lla aiempi muu korkeakoulututkinto ja 20 %:lla aiempi opiskeluoikeus korkeakouluissa. Kun katsotaan yliopistojen kaikkia perustutkinto-opiskelijoita, niin heistä 8 %:lla on aiempi ylempi korkeakoulututkinto, eli kaksinkertainen osuus suhteessa sisään menijöihin.

kuvio-1

Kuviossa 2 tarkastellaan opiskelijoiden opintomenestystä heidän aiemman korkeimman tutkintonsa mukaan jaoteltuna. Kuviosta nähdään että vanhan laskentatavan mukaan lasketulla 55 opintopistettä ed. lukuvuonna suorittaneiden tarkastelussa aiemman korkeakoulututkinnon suorittaneet menestyvät huomattavasti huonommin kuin toisen asteen tutkinnon suorittaneet

kuvio-2_

Toisen erityisryhmän muodostavat ne opiskelijat, joiden opintojen alusta on kulunut jo huomattavasti enemmän kuin opintojen tavoitteellinen suoritusaika on. Kuviossa 3 on opiskelijat jaoteltu sen mukaan kuinka pitkä aika on kulunut heidän kirjautumisestaan yliopistoon ensimmäistä kertaa. Kuviosta nähdään muutama asia. Ensinäkin, yliopistojen opiskelijamäärä on jatkanut tasaista pienenemistään myös tutkintorakenneuudistuksen määräajan (vuonna 2008) jälkeen. Yliopistojen opiskelijamäärän pienenemisen myötä 0-5 vuotta opiskelleiden osuus on noussut, ollen vuonna 2016 yhteensä 72 %. Mutta kuviosta huomataan myös, että yli 11 v. opiskelleiden absoluuttinen ei ole vähentynyt samassa tahdissa, vaan heidän osuutensa on jopa kasvanut ollen vuonna 2016 yhteensä 12 % perustutkinto-opiskelijoista. Vuonna 2005 tuli voimaan lainsäädäntö opintoaikojen rajauksesta, mutta tämä ei koske ennen 1.8.2005 alkaneita opinto-oikeuksia.

kuvio-3

Opintoprofiililtaan nämä yli 11 v. opiskelleet eroavat merkittävästi tuoreemmasta opiskelijapopulaatiosta kuten kuviosta 4 nähdään. Heistä 64 % ei suorittanut edellisenä lukuvuotena yhtään opintopistettä. Tämä tarkoittaa yli 10 000 opiskelijaa.

kuvio-4

Yllä on kuvattu kahta opintoprofiililtaan erilaista yliopisto-opiskelijoiden ryhmää. Toinen ryhmä koostuu opiskelijoista joilla on jo aiempia korkeakoulututkintoja suoritettuna ja toinen ryhmä koostuu opiskelijoista joiden opintojen aloittamisesta on kulunut kauan aikaa. Aiempi ylempi korkeakoulututkinto on suoritettuna 8 %:lla opiskelijoista ja yli 11 v. opiskelleita on 12 % perustutkinto-opiskelijoista. Puolitoista prosenttia kuuluu molempiin ryhmiin, mutta yhdessä nämä ryhmät muodostavat lähes 20 % kaikista yliopistojen opiskelijoista. Näiden ryhmien olemassaololla on oma korkeakoulupoliittinen mielenkiintonsa, mutta lisäksi ryhmillä on vaikutus tiettyihin indikaattoreihin, joilla kuvataan korkeakoulujärjestelmää. Opiskelijoiden suhde opetus- ja tutkimushenkilökuntaan oli vuonna 2015 yhteensä 7,7 (136 900 7/ 17 740). Jos opiskelijamäärästä poistetaan yli 11 v. opiskelleet (jotka lukujen perusteella eivät osallistu kovinkaan aktiivisesti opiskeluun), suhdeluku putoaa 6,8 opiskelijaan per opetus- ja tutkimushenkilökunnan henkilötyövuosi. Myös opintonsa keskeyttäneiden osuuden suoraviivainen laskenta koko opiskelijavolyymista tuottaa osin harhaisia lukuja, koska suhteuttavana tekijänä toimiva kokonaisopiskelijamäärä muuttuu hitaasti johtuen edellä kuvatuista ikiopiskelijoista. Toisaalta aiemman korkeakoulututkinnon suorittaneilla on suurempi todennäköisyys keskeyttää opintonsa. Vuonna 2011 aloittaneista aiemman ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneista 20 % oli keskeyttänyt opintonsa 3,5 vuoden kuluttua aloittamisesta. Vastaava luku pelkän ylioppilastutkinnon suorittaneilla oli 3, 5 %.

Tässä kirjoituksessa on tarkasteltu erilaisia yliopisto-opiskelijoiden ryhmiä. Opiskelijoiden joukosta nostettiin esille kaksi profiililtaan erilaista ryhmää. Toinen koostui aiemman ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneista opiskelijoista ja toinen yli 11 v. opiskelleista opiskelijoista. Yhdessä nämä ryhmät muodostavat lähes 20 % yliopistojen perustutkinto-opiskelijoista. Näiden ryhmien opintoprofiilit poikkeavat muista opiskelijoista opintoaktiivisuuden osalta. Ryhmillä on vaikutus yliopistojärjestelmää kuvaaviin indikaattoreihin, kuten opiskelja/opetus- ja tutkimushenkilöstösuhde sekä keskeyttäneiden osuus.

 

Korkeakoulujen opiskelijavalinnat – hakijoiden taustoista

Opiskelijavalintojen uudistusta käsiteltiin aiemmassa kirjoituksessa ensimmäisen tavoitteen eli korkeakouluopintojen aloitusiän alentamisen kannalta. Toinen merkittävä tavoite uudistuksella oli lisätä aidosti uusien opiskelijoiden määrää korkeakouluissa. Tällä tarkoitetaan siis niitä opiskelijoita, joilla ei ole aiempaa korkeakoulututkintoa. Ensimmäistä opiskelupaikkaansa hakeville varattiin osa ensimmäisen syklin aloituspaikoista vuoden 2016 kevään valinnoissa. Hakijat, joilla ei ole aiempaa tutkintoa taikka vuoden 2014 jälkeen vastaanotettua opiskelupaikkaa korkeakoulussa, voidaan valita näille varatuille aloituspaikoille. Vipusen tilastoinnissa näihin yliopisto- ja ammattikorkeakoululaissa määritellyille ryhmille viitataan termillä ”ensikertaisena kohdeltava hakija”. Hallituksen varsinainen tavoite luonnollisesti kohdistuu tätä hiukan laajempaan ryhmään, jota voidaan nimittää termillä ”aidosti ensikertainen hakija”, jonka määrittelyssä otetaan huomioon myös ennen syksyä 2014 vastaanotetut opiskelupaikat. Vuonna 2016 aidosti ensikertaisia hakijoita oli noin 73 % hakijoista ja ensikertaisena kohdeltavia hakijoita on noin 84 %. Tulevaisuudessa entistä harvemmalla potentiaalisella hakijalla on ollut ennen 2014 vastaanotettua opiskelupaikkaa, mutta ei suoritettua tutkintoa, joten näiden ryhmien osuudet tulevat lähestymään toisiaan.

Ammattikorkeakoulu- ja yliopistosektorit eroavat ensikertaisten hakijoiden osuuksien suhteen toisistaan. Ensikertaisena kohdeltavien hakijoiden osuus on yliopistokoulutuksissa 79 % (aidosti ensikertaisten osuus 68 %). Ammattikorkeakoulutuksissa ensikertaisena kohdeltavien osuus on 88 % (aidosti ensikertaisten osuus 79 %). Toisin sanoen, yliopistoihin hakeneista noin kolmasosalla on aiempi korkeakoulututkinto tai opiskelupaikka. Ensikertaisten hakijoiden määrät eroavat koulutusaloittain varsinkin yliopistosektorilla. Kauppatieteissä ensikertaisia hakijoita on paljon, kun taas esim. lääketieteissä vain 60 %:lla hakijoista ei ole aiempaa korkeakoulututkintoa tai opinto-oikeutta (eli hakijat ovat aidosti ensikertaisia hakijoita).

Korkeakoulut varasivat kevään 2016 valinnoissa tarjolla olleista I syklin paikoista noin 23 000 ensimmäistä paikkaa hakeville. I syklistä alkavista koulutuksista otettiin vastaan 48 000 paikkaa (sisältää yhteishaun tiedot). Ensimmäistä paikkaa hakeville varattujen paikkojen määrä oli siis 48 % paikan vastaanottaneiden määrästä. Varattujen paikkojen määrä vaihteli hakukohteittain yleisesti ollen 50 ja 80 % välillä, toisaalta pienissä hakukohteissa paikkoja ei varattu ollenkaan. Kokonaisuudessaan paikan vastaanottaneista ensikertaisina kohdeltavia oli 41 000 (85 % kaikista paikan vastaanottaneista, eli hiukan enemmän kuin oli ensikertaisina kohdeltavien hakijoiden määrä). Vuonna 2015 hakukiintiöt olivat käytössä vain kahdessa korkeakoulussa. Tuolloin määritelmällisesti ensikertaisina kohdeltavien hakijoiden osuus paikan vastaanottaneista oli 86 %.

Edellä kuvatusta voi päätellä muutaman asian. Ensinäkin ensikertaisille hakijoille määritetyt kiintiöt muodostavat vain noin puolet niistä paikoista mihin ensikertaiset hakijat päätyvät opiskelemaan. Toisekseen, ensikertaisina kohdeltavien hakijoiden osuus kaikista hakijoista ja ensikertaisina kohdeltavien osuus kaikista paikan vastaanottaneista on suurin piirtein saman suuruinen, eli heidän todennäköisyytensä saada opiskelupaikka on yhtä hyvä kuin ei-ensikertaisilla. Kolmanneksi, kiintiöiden käyttöönotto vuonna 2016 ei juurikaan muuttanut ensikertaisten hakijoiden osuuksia paikan vastaanottaneista. Kiintiöiden todellinen vaikutus tulee selviämään vasta tulevina vuosina. Vuonna 2016 kiintiöt todennäköisesti vaikuttivat hakijoiden käyttäytymiseen kahdella erilaisilla tavalla, joiden vaikutukset olivat toisilleen vastakkaisia. Toisaalta kiintiöt nostivat joitain ensikertaisia hakijoita valittujen ja paikan vastaanottaneiden joukkoon, joka kohotti ensikertaisten osuutta paikan vastaanottaneissa. Toisaalta kiintiöiden käyttöönotto vaikutti mahdollisesti siihen, että hakijat ottivat paikkoja varovaisemmin vastaan peläten ensikertaisuusasemansa menettämistä. Tämä mahdollisesti hiukan vähensi ensikertaisten osuutta paikan vastaanottaneissa.

Entä ketä ovat ne hakijat jotka eivät kuulu ensikertaisina hakijoihin. Ihmiset päätyvät hakemaan korkeakouluun opiskelemaan useista eri syistä. Monilla on jo yksi tutkinto takanaan ja he haluavat joko laajentaa osaamistaan tai vaihtaa kokonaan opintoalaansa. Toista tutkintoa suorittavien profiili vaihtelee eri aloilla. Terveysalalla hakijoiden aiempi korkeakoulututkinto löytyy useimmiten samalta alalta. Kasvatustieteiden ja psykologian opintoalalle hakeutuu paljon hakijoita joilla on muun alan tutkinto, yleisin aiempi tutkinto ko. opintoalla on liiketalouden ja kaupan alalta. Aiemman korkeakoulututkinnon tehneitä hakijoita voi alla olevasta kaaviosta tarkastella vielä lähemmin. Mukana ovat syksyllä 2015 ja 2016 alkaviin ensimmäisen syklin hakukohteisiin yhteis- tai erillishaussa hakeneet poislukien siirtohaun kohteet.

 

kaavio1

Jo tutkinnon omaavien hakijoiden taustoja (Kaavio aukeaa uuteen ikkunaan)

 

Tässä blogissa käsiteltyjä asioita on tarkasteltu 4.11.2016 opetus ja kulttuuriministeriölle luovutetussa raportissa Valmiina valintoihin

Tarkemmin tilastoihin voi perehtyä mm. näillä Vipusen raporteilla:

Korkeakouluihin hakeneet ja paikan vastaanottaneet 

Ammattikoreakoulujen haku- ja valintatilastot 

Yliopistojen haku- ja valintatilastot