Erilaisia yliopisto-opiskelijoiden ryhmiä

Yliopistojen opiskelijat ovat heterogeeninen joukko. Valtaosa opiskelijoista menee yliopistoon toisen asteen tutkinnon (yleensä ylioppilastutkinto) suorittamisen jälkeen, suorittaa tutkintonsa yliopistossa tietyssä ajassa ja siirtyy tämän jälkeen työelämään. Heidän opintopolkunsa vaihtelevat toisen asteen ja yliopiston välisen ajan suhteen sekä opintojen keston suhteen. Näiden ”normaalilla” opintopolulla olevien lisäksi yliopistojen opiskelijoista löytyy ainakin kaksi hiukan erityyppistä opiskelijaryhmää. Toista ryhmää määrittää se, että he ovat ennen yliopistoon menoa joko opiskelleet jossain korkeakoulussa tai sitten suorittaneet jo toisen korkeakoulututkinnon. Toista erityisryhmää määrittää se, että heidän opintojensa alusta on kulunut jo hyvinkin pitkä aika. Tässä kirjoituksessa tarkastellaan sitä kuinka suuria nämä kaksi edellä mainittua ryhmää ovat ja miten he eroavat muista opiskelijoista opintojen etenemisen suhteen.

Ensikertaisia korkeakouluopiskelijoiden ja ei-ensikertaisia korkeakouluopiskelijoiden määriä on jo tarkasteltu aiemmissa blogi-kirjoituksissa. Kuviossa 1 nähdään että noin 30 %:lla opiskelijavalinnoissa paikan vastaanottaneilla opiskelijoilla on aiempia korkeakouluopintoja taustalla. Noin 4 %:lla on aiempi ylempi korkeakoulututkinto, 7 %:lla aiempi muu korkeakoulututkinto ja 20 %:lla aiempi opiskeluoikeus korkeakouluissa. Kun katsotaan yliopistojen kaikkia perustutkinto-opiskelijoita, niin heistä 8 %:lla on aiempi ylempi korkeakoulututkinto, eli kaksinkertainen osuus suhteessa sisään menijöihin.

kuvio-1

Kuviossa 2 tarkastellaan opiskelijoiden opintomenestystä heidän aiemman korkeimman tutkintonsa mukaan jaoteltuna. Kuviosta nähdään että vanhan laskentatavan mukaan lasketulla 55 opintopistettä ed. lukuvuonna suorittaneiden tarkastelussa aiemman korkeakoulututkinnon suorittaneet menestyvät huomattavasti huonommin kuin toisen asteen tutkinnon suorittaneet

kuvio-2_

Toisen erityisryhmän muodostavat ne opiskelijat, joiden opintojen alusta on kulunut jo huomattavasti enemmän kuin opintojen tavoitteellinen suoritusaika on. Kuviossa 3 on opiskelijat jaoteltu sen mukaan kuinka pitkä aika on kulunut heidän kirjautumisestaan yliopistoon ensimmäistä kertaa. Kuviosta nähdään muutama asia. Ensinäkin, yliopistojen opiskelijamäärä on jatkanut tasaista pienenemistään myös tutkintorakenneuudistuksen määräajan (vuonna 2008) jälkeen. Yliopistojen opiskelijamäärän pienenemisen myötä 0-5 vuotta opiskelleiden osuus on noussut, ollen vuonna 2016 yhteensä 72 %. Mutta kuviosta huomataan myös, että yli 11 v. opiskelleiden absoluuttinen ei ole vähentynyt samassa tahdissa, vaan heidän osuutensa on jopa kasvanut ollen vuonna 2016 yhteensä 12 % perustutkinto-opiskelijoista. Vuonna 2005 tuli voimaan lainsäädäntö opintoaikojen rajauksesta, mutta tämä ei koske ennen 1.8.2005 alkaneita opinto-oikeuksia.

kuvio-3

Opintoprofiililtaan nämä yli 11 v. opiskelleet eroavat merkittävästi tuoreemmasta opiskelijapopulaatiosta kuten kuviosta 4 nähdään. Heistä 64 % ei suorittanut edellisenä lukuvuotena yhtään opintopistettä. Tämä tarkoittaa yli 10 000 opiskelijaa.

kuvio-4

Yllä on kuvattu kahta opintoprofiililtaan erilaista yliopisto-opiskelijoiden ryhmää. Toinen ryhmä koostuu opiskelijoista joilla on jo aiempia korkeakoulututkintoja suoritettuna ja toinen ryhmä koostuu opiskelijoista joiden opintojen aloittamisesta on kulunut kauan aikaa. Aiempi ylempi korkeakoulututkinto on suoritettuna 8 %:lla opiskelijoista ja yli 11 v. opiskelleita on 12 % perustutkinto-opiskelijoista. Puolitoista prosenttia kuuluu molempiin ryhmiin, mutta yhdessä nämä ryhmät muodostavat lähes 20 % kaikista yliopistojen opiskelijoista. Näiden ryhmien olemassaololla on oma korkeakoulupoliittinen mielenkiintonsa, mutta lisäksi ryhmillä on vaikutus tiettyihin indikaattoreihin, joilla kuvataan korkeakoulujärjestelmää. Opiskelijoiden suhde opetus- ja tutkimushenkilökuntaan oli vuonna 2015 yhteensä 7,7 (136 900 7/ 17 740). Jos opiskelijamäärästä poistetaan yli 11 v. opiskelleet (jotka lukujen perusteella eivät osallistu kovinkaan aktiivisesti opiskeluun), suhdeluku putoaa 6,8 opiskelijaan per opetus- ja tutkimushenkilökunnan henkilötyövuosi. Myös opintonsa keskeyttäneiden osuuden suoraviivainen laskenta koko opiskelijavolyymista tuottaa osin harhaisia lukuja, koska suhteuttavana tekijänä toimiva kokonaisopiskelijamäärä muuttuu hitaasti johtuen edellä kuvatuista ikiopiskelijoista. Toisaalta aiemman korkeakoulututkinnon suorittaneilla on suurempi todennäköisyys keskeyttää opintonsa. Vuonna 2011 aloittaneista aiemman ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneista 20 % oli keskeyttänyt opintonsa 3,5 vuoden kuluttua aloittamisesta. Vastaava luku pelkän ylioppilastutkinnon suorittaneilla oli 3, 5 %.

Tässä kirjoituksessa on tarkasteltu erilaisia yliopisto-opiskelijoiden ryhmiä. Opiskelijoiden joukosta nostettiin esille kaksi profiililtaan erilaista ryhmää. Toinen koostui aiemman ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneista opiskelijoista ja toinen yli 11 v. opiskelleista opiskelijoista. Yhdessä nämä ryhmät muodostavat lähes 20 % yliopistojen perustutkinto-opiskelijoista. Näiden ryhmien opintoprofiilit poikkeavat muista opiskelijoista opintoaktiivisuuden osalta. Ryhmillä on vaikutus yliopistojärjestelmää kuvaaviin indikaattoreihin, kuten opiskelja/opetus- ja tutkimushenkilöstösuhde sekä keskeyttäneiden osuus.

 

2 vastausta artikkeliin “Erilaisia yliopisto-opiskelijoiden ryhmiä

  1. Eräät yliopistot ovat ottaneet käyttöönsä passiivirekistereitä. Eroavatko niiden opiskelijapopulaatiot muista? Onko niissä ns. nollaopiskelijoita olisi vähemmän? Ja mille aloille nuo nollaopiskelijat ovat kertyneet? Onko kyseessä vain luonnontieteiden ja tekniikan alojen ongelma?

    Tykkää

  2. Passiivirekisteriä ei ole huomioitu Tilastokeskuksen tiedonkeruissa, eikä käsittääkseni korkeakoulujen Virta-tietovarannonkaan tiedoissakaan. Passiivirekisteri helpottaa yliopistojen sisäisiä käytänteitä ei-aktiivisten opiskelijoiden kohtelussa. Tämän kirjoituksen tarkoitus oli tuoda esille kuinka paljon ei-aktiiviset opiskelijat vaikuttavat yliopistojen järjestelmätason tilastointiin.

    Aloittain kaikilla aloilla (pl. lääketieteet ja liikuntatieteet) yli 11 v. opiskelleita on yli 8 %, humanistisella alalla eniten, 18 %. Näistä yli 11 v. opiskelijoista kaikilla aloilla suurin osa on suorittanut 0 opintopistettä edellisellä lukukaudella. Eli ei ole vain luonnontieteiden ja tekniikan alojen ongelma.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s