Ylläolevassa kuvassa on vuosilta 2005-2015 volyymiltään isoimpien korkeakoulututkintojen suoritusmääriä sekä väestön koulutusrakennetta kuvaava indikaattori 30-34 vuotiaiden korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuudesta. Jälkimmäisen indikaattorin laskusuunnasta ovat erinäiset tahot olleet huolissaan, koska korkeaa koulutustasoa on totuttu pitämään suomalaisen yhteiskuntajärjestelmän yhtenä vahvuutena. Väestön koulutustasoindikaattorin laittaminen samaan kuvaan pikemminkin noususuunnassa olevien korkeakoulututkintojen määrän kanssa herättää kuitenkin tarkastelemaan ilmiötä tarkemmin.
Ensimmäisenä on syytä määritellä mitä väestön koulutustasoindikaattorissa lasketaan. Indikaattorissa olevalla käsiteellä ”väestö” tarkoitetaan Suomen alueella vakinaisesti asuvaa väestöä. Ne henkilöt, joilla väestötietojärjestelmän mukaan oli kotipaikka Suomessa vuodenvaihteessa 31.12., kuuluvat ko. vuoden väestöön kansalaisuudestaan riippumatta; samoin ne Suomen kansalaiset, jotka asuvat tilapäisesti ulkomailla. Ulkomaalaisella on kotipaikka Suomessa, jos hänen oleskelunsa on tarkoitettu kestämään tai on kestänyt vähintään yhden vuoden. ”Korkea-asteen tutkinto” sisältää yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen myöntämät korkeakoulututkinnot sekä lisäksi vanhat opistoasteen tutkinnot. Opistoasteen tutkintoja ei Suomessa enää myönnetä, niitä myöntäneet ammatilliset opistot korvautuivat ammattikorkeakouluilla 1990-luvun lopussa. Kansainvälisen vertailun kannalta on huomioitava, että useassa muussa maassa on vielä olemassa suomalaisia korkeakoulututkintoja suppeampia lyhyitä korkeakoulututkintoja. Tilastokeskuksen tutkintorekisterissä on aina henkilön ylin suoritettu tutkinto. Siitä syystä esim. yliopiston kandidaatin tutkinnon suorittaneiden osuus on suhteellisen pieni.
Kuten kuviosta 1 näkyy, vuodesta 2010 vuoteen 2015 korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuus on laskenut 2,9 prosenttiyksikköä. Kuviossa 2 on avattu miten muutos näkyy eri korkea-asteen tutkintojen suorittaneissa.
Kuviosta 2 näkyy että vuodesta 2010-2015 yliopistojen myöntämien ylempien korkeakoulututkintojen osuuksissa on pieni pudotus 15,0 prosentista 14,8 prosenttiin. Tätä kompensoi kandin tutkintojen osuuden nousu 1,9 prosentista 2,5 prosenttiin. Kandidaatin tutkinto on suurimmalle osalle yliopistossa välitutkinto, vuonna 2015 vain 20 %:n kandidaatin tutkinto oli lastentarhantarhaopettajan, farmaseutin tai oikeusnotaarin tutkinto. Joten ko. tutkinnon suorittaneiden osuuden nousu ja maisterin tutkinnon suorittaneiden osuuden pieni väheneminen kertoo siitä, että entistä useampi keskeyttää opinnot kandidaatin tutkinnon jälkeen (toiset tilastot kertovat ettei näin ole) tai että entistä useampi yliopisto-opiskelija ei ole ehtinyt suorittaa kuin kandidaatin tutkinnon 30-34 ikäryhmään mennessä. Ammattikorkeakoulututkintojen suorittaneiden osuus on aikajaksolla hiukan nousussa (20,7 % vuonna 2010 ja 20,9 % vuonna 2015), mutta toisaalta on huomattava että vuonna 2012 ammattikorkeakoulututkintojen suorittaneiden osuus oli 21,5 %.
Selkeimmin kuviosta 2 nousee esille suurin syy korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuuden pienentymiselle; opistoasteen tutkintojen suorittaneiden määrä on vähentynyt aikajaksolla 3,8 prosentista käytännössä nollaan (0,2 %). Tämä kehitys on luonnollista, koska opistoasteen koulutus lakkasi jo vuosituhannen vaihteessa. 2000-luvun aikana suoritetuiksi merkityt opistoasteen tutkinnot ovat pääosin jonkinasteisia tilastollisia virhemerkintöjä. Vuonna 2010 ikäluokka 30-34 vuotiaat koostui vuosina 1976-1980 syntyneistä henkilöistä, jotka olivat viimeisiä ikäluokkia jotka ehtivät opistotutkinnon suorittaa. Lukumääräisesti opistoasteen tutkinnon suorittaneita vuonna 2010 oli 12 700. Näistä suurin osa (45 %) oli merkonomin opistotutkinnon suorittaneita.
Ammattikorkeakoulututkinnot pääosin korvasivat koulutusjärjestelmässä opistotutkinnot. Lukujen perusteella näyttäisi siltä, että ammattikorkeakoulutus ei ole kuitenkaan täysin korvannut kaikkea opistoasteen koulutusta, erityisesti kaupallis-hallinnollisilla aloilla. Merkonomi -nimeke on säilynyt ammatillisen perustutkinnon nimikkeenä. Merkonomi-tutkinnon ammatillisena perustutkintokoulutuksena suorittaneiden osuus 30-34 vuotiaissa on noussut vuosina 2010-2015 lukumääräisesti yli 4000 henkilöllä. Näyttäisi siltä, että aiemmin opistoasteen tutkintona suoritettu merkonomikoulutus on siirtynyt ammattikorkeakoulujen tradenomitutkintojen lisäksi suoritettavaksi ammatillisena perustutkintokoulutuksena. Vuonna 2010 30-34 vuotiaiden kohortissa olleista opistoasteen merkonomeista 34 % työskenteli johtajan, erityisasiantuntijan tai asiantuntijan tehtävissä, eli ammateissa jotka ammattiluokituksen määritelmän mukaan vaativat korkea-asteen tutkintoa. Loput 66 %työskentelivät muissa tehtävissä. Ammattiluokitusprofiilin perusteella merkonomin opistotutkinnon suorittaneet ovat lähempänä ammattillisen perustutkinnon merkonomia (vuonna 2010 30-34 vuotiaiden kohortista 29 % johtajan, erityisasiantuntijan tai asiantuntijan tehtävissä) kuin ammattikorkeakoulujen kaupallisen alan tradenomin tutkinnon suorittaneita (vuonna 2010 56 % ko. tehtävissä). Sekin on huomioitava, että vuoden 2015 koulutustarve-ennakoinnin mukaan kaupan alan ammattikorkeakoulukoulutuksen tutkintotarpeissa on vähentämispaineita.
Suuremmassa mittakaavassa on kuitenkin huomioitava, että suurimmillaan ammattiopistoissa tehdyt tutkinnot muodostivat yli puolet kaikista korkea-asteen tutkinnoista 1990-luvun lopun väestön koulutusrakenteessa, joten kunnollinen selvitys tutkintojen siirtymisestä ammattikorkeakoulujärjestelmään vaatisi aikasarjojen tutkimisen 1990-luvulta saakka. Yllä on analysoitu vain pienen hännän siirtoa 2010 vuodesta lähtien.
Nyt on löydetty yksi selitys alun kysymykselle siitä, miksi 30-34 vuotiaiden korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuus pienenee, vaikka suoritettujen korkeakoulututkintojen määrät ovat pienoisella kasvutrendille. Toinen selitys löytyy kun kuvion 2 prosenttiosuudet korvataan absoluuttisilla määrillä korkea-asteen tutkinnon suorittaneista kuviossa 3.
Kuviosta 3 nähdään, että lukuunottamatta opistoasteen tutkintoja volyymiltaan suurimpien korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden määrä on selkeästi noussut aikavälillä 2010-2015. Mutta opistoasteen tutkinnon suorittaneiden määrän lasku (12 000) on niin suuri, että muiden tutkintojen määrän kasvu ei ole onnistunut sitä korvaamaan, vaan kokonaisuudessaan korkea-asteen tutkintojen määrän suorittaneiden määrä on vähentynyt 2 500 henkilöllä ikäluokassa 30-34 vuotiaat.
Mutta 2 500 korkea-asteen tutkinnon suorittaneen määrän väheneminen ei vielä laskisi korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuutta kuin 0,7 prosenttiyksikköä, kun kuviosta 1 nähdään että korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuus on laskenut 2,9 %-yksikköä. Muu muutos johtuu 30-34 vuotiaiden ikäluokan kasvusta vuodesta 2010 vuoteen 2015 yhteensä 17 655 hengellä (vuonna 2010:339 277 ja vuonna 2015: 356 932). Näyttäisi siis siltä, että korkeakoulujärjestelmä ei ole kyennyt vastaamaan kasvaneen ikäluokan tarpeeseen korkeakoulutuksesta. Miksi korkeakoulutusta ei sitten aikanaan laajennettu vastaamaan kasvavaa ikäluokkaa?
Vuonna 2015 30-34 vuotiaiden ikäryhmä koostuu vuosina 1981-1985 syntyneiden kohortista. Tämän kohortin kehittymistä on seurattu kuviossa 4.
Kuviosta 4. pystyy huomaamaan, että vuosina 1981-1985 syntyneiden kohortti oli vuonna 2005 (jolloin he olivat 20-24 vuotiaita) huomattavasti pienempi (23 000 henkeä) kuin kymmenen vuotta myöhemmin vuonna 2015. Tuon ikäisten kohorteissa väestömäärän muutokset tulevat pääosin muuttoliikkeestä, tässä tapauksessa Suomen kansalaisten osuus on pysynyt koko ajan samassa suuruusluokassa (322 000- 324 000), muuttuva tekijä on ollut ulkomaalaisten määrän lisäys 24 000 ihmisellä (vuonna 2005 ulkomaalaisia oli 9200 ja vuonna 2015 heitä oli jo 33 480 henkeä). Vuonna 2015 Suomeen väestöön kuuluvista 30-34 vuotiaista ulkomaalaisista siis 73 % on saapunut Suomeen edellisen kymmenen vuoden aikana. Suomen väestön kansainvälistyminen on kasvanut viime vuosina. Vuonna 2010 vastaavassa 30-34 vuotiaiden kohortissa ulkomaalaisia oli 10 000 vähemmän, eli 23 300.
Jos katsoo vuonna 2015 Suomen väestöön kuuluvien 30-34 vuotiaiden ulkomaalaisten koulutustasoja, huomaa että heistä korkeakoulutettuja on ainoastaan 22 %. Tosin koulutustasoltaan ryhmään ”tuntematon” heistä menee peräti 64 prosenttia. Aiemmassa Tilastoneuvos kirjoituksessa on ollut puhe Tilastokeskuksen tutkintorekisterin alipeitosta ulkomailla suoritettujen tutkintojen osalta. Tässä on todennäköisesti kyse samasta ilmiöstä, suuresta osasta tänne muuttaneista ulkomaalaisia emme tiedä mikä on heidän tutkintotasonsa. EU-maiden kansalaisia heistä on vajaat 40 %, muiden maiden kansalaisia loput. Ryhmässä jonka tutkinto on tuntematon, suhteet menevät samalla lailla.
Tilastokeskuksen oma arvio alipeitosta perustuu heidän tekemään UTH-tutkimukseen. ”UTH-tutkimuksen tietojen perusteella voi todeta, että toisen asteen ja korkea-asteen tutkintojen määrässä ja osuudessa on voimakasta alipeittoa tutkintorekisterissä. Toisen asteen tutkinnon suorittaneiden (75 000) ja korkea-asteen koulutuksen saaneiden (71 000) 25–54-vuotiaiden ulkomaalaistaustaisten osuudet ja lukumäärät lähes kaksikertaistuvat, kun tutkintorekisterin tietoja täydennetään haastattelutiedoilla”.
https://www.stat.fi/tup/maahanmuutto/art_2015-11-02_002.html#_ga=1.247513671.1129143481.1473864675
Ulkomailla suoritettujen tutkintojen alipeitto Tilastokeskuksen tutkintorekisterissä herättää tietysti kysymyksen myös ulottuuko alipeitto Suomen kansalaisten ulkomailla suoritettuihin tutkintoihin. Suomen kansalaisten osalta tutkinto-tieto on tuntematon tai henkilöillä ei ole perusasteen jälkeistä tutkintoa yhteensä 38 000 ikäryhmään 30-34 vuotiaat kuuluvalla henkilöllä. Tämän ryhmän osuus on pienoisessa nousussa vuodesta 2010, jolloin heitä oli 35 500. Osa ryhmään kuuluvista on henkilöitä joilla ei ole perusasteen jälkeistä tutkintoa, mutta kun katsoo tuoreimpia saatavilla olevia työssäkäyntitietoja vuodelta 2013, niin tutkinto tuntematon- ryhmään kuuluvista yli 3000 henkilöä tekee johtajan, asiantuntijan tai erityisasiantuntijan töitä. On mahdollista että näistä monella olisi jokin perusasteen jälkeinen tutkinto, jota ei kuitenkaan ole merkitty Tilastokeskuksen tutkintorekisteriin. Mittakaavaa tälle antaa se, että 3000 henkilön lisäys korkeakoulutettujen joukkoon 30-34 vuotiaiden populaatiossa tarkoittaisi vajaan 1 prosenttiyksikön lisäystä korkeakoulutettujen osuuteen.
Yhteenveto
Tässä kirjoituksessa on tarkasteltu mitä tilastollisia erityispiirteitä on otettava huomioon 30-34 vuotiaiden korkeakoulutettujen osuuden pienentymisessä viime vuosina. Vuodesta 2010 vuoteen 2015 korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuus on pienentynyt 2,9 prosenttiyksikköä 42,7 prosentista 39,8 prosenttiin. Lukujen tulkinnassa tarkasteltiin opistoasteen koulutuksen muuttumista ammattikorkeakoulutukseksi sekä ulkomaalaisten ja ulkomailla suoritettujen tutkintojen vaikutusta osuuden pienenemisessä.
Ensimmäinen havainto on, että ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen tutkintomäärät ovat olleet nousutrendillä jo usean vuoden ajan. Samoin 30-34 vuotiaiden kohortissa yliopisto- ja ammattikorkeakoulututkintojen suorittaneiden absoluuttiset määrät ovat olleet nousussa. Kuitenkin 30-34 vuotiaiden kohortissa oli vielä vuonna 2010 suuri määrä henkilöitä (12 700), jotka olivat ehtineet 1990-luvun loppuvuosina suorittaa opistotutkintoja. Ammattikorkeakoulukoulutuksen volyymin kasvu ei ole täysin kyennyt paikkaamaan opistoasteen tutkintojen määrän vähenemistä 30-34 vuotiaiden ikäryhmässä. Vuonna 2010 30-34 vuotiaiden kohortissa lukumääräisesti suurin opistoasteen tutkinto oli merkonomin tutkinto. Vuosina 2010-2015 tradenomin tutkinnon suorittaneiden määrä ei ole 30-34 vuotiaiden kohortissa kasvanut vastaavalla määrällä kuin opistoasteen merkonomitutkintojen määrä on vähentynyt. Toisaalta vastaavalla aikajaksolla ammatillisena perustutkintona suoritettujen merkonomin tutkintojen määrä on kutakuinkin korvannut opistoasteen merkonomin tutkintojen määrän.
Edellä kuvattu opistoasteen tutkintojen suorittaneiden määrän väheneminen absoluuttisesti enemmän kuin korkeakoulututkintojen suorittaneiden määrä on kasvanut ei kuitenkaan selitä vuosien 2010-2015 välistä 30-34 vuotiaiden korkea-asteen suorittaneiden osuuden vähenemistä kuin neljänneksen. Valtaosa vähenemisestä selittyy sillä, että 30-34 vuotiaiden kohortti on lukumääräisesti yli 17 000 ihmistä suurempi vuonna 2015 kuin 30-34 vuotiaiden kohortti vuonna 2010. Kohorttien eroista yli puolet (10 000) johtuu ulkomaalaisten kasvaneesta muuttamisesta Suomeen. Väestön koulutusrakenteen kuvaamisen suhteen tällä on merkitystä, koska Tilastokeskuksen tutkintorekisterissä on alipeittoa ulkomaalaisten suorittamien tutkintojen osalta. Ulkomaalaisista 64 %:n osalta ei ole tietoa heidän suorittamistaan tutkinnoista, vain 22 %:lla on tieto korkea-asteen tutkinnon suorittamisesta. Tilastokeskuksen arvio on, että todellisuudessa korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuus voisi olla lähes kaksinkertainen tutkintorekisterin tietoihin nähden. Mikäli korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuus laskettaisiin vain Suomen kansalaisista joiden osalta tutkintorekisterin tiedot pitävät varmemmin paikkaansa, niin osuus olisi vuonna 2015 41,7 %. Pienemmässä mittakaavassa sama ilmiö ulkomailla suoritettujen tutkintojen alipeitosta tutkintorekisterissä koskee tosin myös suomalaisia.
Vaikka kattavat rekisteritiedot ovat syystäkin yksi suomalaisten ylpeydenaiheista, koulutusrakenteen tilastoinnissa näyttäisi olevan viitteitä siitä, että kansainvälistyminen ja muualla kuin Suomessa suoritetut tutkinnot asettavat haasteita Suomen väestön koulutusrakenteen kuvaamiselle. Euroopan unionin puitteissa korkeakoulutettujen osuutta mitataan survey-tutkimuksena kaikkien maiden osalta johtuen juuri siitä, että kaikissa maissa ei ole kattavia rekisteriaineistoja. Survey-tutkimuksiin liittyy omat epäkohtansa ja alipeittonsa, mutta on huomattavaa että korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuus on tällä mittaustavalla pysynyt Suomen osalta stabiilina koko 2010-luvun (vuonna 2010 45,7 % ja 2015 45,4 %).
Summa summarum, huolimatta 30-34 vuotiaiden korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden indikaattorissa nähtävillä olevasta laskutrendistä, yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa koulutettujen nuorten absoluuttinen määrä on hienoisella nousutrendillä. Vuonna 2016 ammattikorkeakouluissa suoritettiin toisena vuotena peräkkäin yli 23 000 amk-tutkintoa, taso jonne ei ole ennen päästy. Yliopistoissa puolestaan suoritettiin toisena vuotena peräkkäin yli 15 000 ylempää korkeakoulututkintoa, taso jonne ei ole ennen päästy lukuunottamatta vuoden 2008 tutkintorakenneuudistuksesta johtunutta piikkiä. Myös suoritettujen tohtorin tutkintojen määrät ovat lyöneet ennätyksiä viime vuosina. Se onko tämä taso riittävä/sopiva on tietysti oma keskustelunsa. Siihen voit osallistua mm. opetus- ja kulttuuriministeriön käynnistämän korkeakoulutuksen visiotyön yhteydessä. Korkeakoulujen visiotyön verkkoaivoriihi
Tilastoneuvos 