Kuukauden tilasto: Yli puolet ammattiopinnot aloittavista on jo suorittanut jonkin tutkinnon

Ammatillisten tutkintojen opinnot aloittavista yli puolella on jo suoritettuna jokin perusasteen jälkeinen tutkinto. Tilasto osoittaa, että ammatillinen koulutus toimii osana elinikäistä oppimista.

Vuonna 2016 ammatilliseen perustutkintoon johtavat opinnot aloittaneista opiskelijoista 37 % oli jo suorittanut jonkin tutkinnon. Yleisimpiä olivat toinen ammatillinen perustutkinto (20 %) tai ylioppilastutkinto (8 %).

Ammattitutkintojen uusista opiskelijoista 78 % oli suorittanut tutkinnon, useimmiten ammatillisen perustutkinnon (39 %). Näillä opiskelijoilla tavallisempaa oli alemman korkea-asteen tai ammatillisen korkea-asteen tutkinto (11 %) kuin ylioppilastutkinto.

Erikoisammattitutkinto-opinnot aloittaneista vain 6 %:lla ei ollut aikaisempaa tutkintoa. Niistä joilla tutkinto oli, 37 % oli suorittanut korkeakoulututkinnon (alemman korkea-asteen tai ammatillisen korkea-asteen tutkinto 20% ja ylemmän korkea-asteen tutkinto tai tutkijakoulutus 17%).

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuvio 1: Ammatillisen koulutuksen uusien opiskelijoiden korkein aikaisempi koulutus vuonna 2016

Aiemman tutkinnon suorittaneiden osuudet vaihtelivat tutkinnoittain. Aikaisempaa tutkintoa ei esimerkiksi ollut 70 %:lla hiusalan, sähkö- ja automaatioalan, hotelli-, ravintola- ja catering-alan, rakennusalan, autoalan sekä tieto- ja tietoliikennetekniikan perustutkinnon opiskelun aloittaneista. Toisaalta vähintään 30 %:lla opastuspalvelujen ammattitutkinnon tai tuotekehitystyön, johtamisen, maaseudun kehittämisen sekä oikeustulkkauksen erikoisammattitutkinnon opinnot aloittaneilla oli ylemmän korkeakouluasteen tutkinto tai tutkijakoulutus.

Kirjoitus kuuluu Opetushallituksen kuukauden tilasto -sarjaan ja julkaistu Opetushallituksen sivuilla:

Kuukauden tilasto: Yli puolet ammattiopinnot aloittavista on jo suorittanut jonkin tutkinnon.

Kuukauden tilasto: Toisen asteen opiskelijoiden ulkomaanjaksojen määrä on vähenemään päin

Ammattiin opiskelevien tekemien ulkomaanjaksojen määrä on laskenut muutaman viimeisen vuoden aikana: vuonna 2017 pudotusta edelliseen vuoteen oli 11 %. Myös lukiolaisten kansainvälinen liikkuvuus näyttää vähentyneen. Toisella asteella opiskelevat suuntaavat jaksoilleen muihin Euroopan maihin ja EU:n Erasmus+ -ohjelman merkitys liikkuvuuden rahoittajana kasvaa vuosi vuodelta.

Vuonna 2017 Suomesta lähti ulkomaille 5 551 ammattiin opiskelevaa ja tänne tuli 2 582 opiskelijaa ulkomailta. Lähtijöistä 60 % osallistui yli 2 viikkoa kestävälle pitkälle ulkomaanjaksolle. Suurin osa opiskelijoista oli oppimassa ulkomaisella työpaikalla.

Lukioista raportoitiin lukuvuonna 2017─2018 kaikkiaan 1041 liikkuvuushanketta, joissa ulkomaanjaksolle lähti yhteensä 4 657 lukiolaista. Lisäksi 493 opiskelijaa oli lukukauden tai -vuoden vaihto-oppilaana. Suomalaisiin lukioihin tuli 1 963 opiskelijaa ulkomailta.

Ammattiin opiskelevien ulkomaanjaksojen määrä laski selvästi, lukiolaisten trendiä on hankalampi seurata

Kuva: Ammattiin opiskelevien ja lukiolaisten kansainvälinen liikkuvuus suhteessa samana vuonna opintonsa aloittaneisiin

Ammattiin opiskelevien ulkomaanjaksot vähenivät selvästi edelliseen vuoteen verrattuna. Erityisen paljon laskua oli lyhyissä alle 2 viikkoa kestävissä jaksoissa, joita tehtiin nyt lähes 15 % vähemmän kuin vuotta aiemmin. Tämä heijastelee ammatilliseen koulutukseen kohdistettuja säästöjä, sillä lyhyitä ulkomaanjaksoja on tyypillisesti rahoitettu oppilaitosten omilla varoilla.

Lukiolaisten kansainvälisen liikkuvuuden trendiä on hankala seurata, koska tilastoinnin vastausprosentti on yleensä ollut matala ja myös vaihdellut vuosittain. Luotettavamman kuvan opiskelijaliikkuvuuden kehityksestä saa, kun vastausprosentti huomioidaan laskelmissa. Tämän laskutavan mukaan ulkomaanjaksolle lähti 29,3 % samana vuonna lukio-opintonsa aloittaneiden määrästä, mikä on hieman vähemmän kuin aikaisempina lukuvuosina.

Toisen asteen opiskelijaliikkuvuus on Eurooppa-keskeistä

Kuva: Yleisimmät kohde- ja lähtömaat toisen asteen oppilaitoksissa

Lukiolaisten ja ammattiin opiskelevien kansainvälinen liikkuvuus on ollut erittäin Eurooppa-keskeistä koko sen ajan, kun liikkuvuustilastoja on kerätty. Kymmenen suosituimman kohdemaan joukossa ei nytkään ollut muita kuin Euroopan maita. Espanja, Saksa, Ruotsi, Britannia ja Viro kuuluivat suosikkikohdemaihin koko toisella asteella. Myös Suomeen tulleet opiskelijat olivat miltei kaikki eurooppalaisia. Varsinkin Saksasta tuli Suomeen paljon opiskelijoita sekä lukioihin että ammattioppilaitoksiin. Viime vuosina myös Aasian maista tulevien opiskelijoiden määrä on ollut kasvamaan päin.

EU:n Erasmus+ -ohjelma on opiskelijaliikkuvuuden merkittävin ulkopuolinen rahoittaja

Tilastoinnissa mukana olevien lukioiden liikkuvuushankkeista 65 % toteutettiin muulla kuin oppilaitoksen omalla rahoituksella. Tärkein ulkopuolinen rahoittaja oli Erasmus+ -ohjelma, joka rahoitti kolmanneksen kaikista liikkuvuushankkeista. Ohjelman osuus kasvoi edellisestä vuodesta 7 %.

Erasmus+ -ohjelman rooli on kasvanut myös ammatillisen koulutuksen opiskelijaliikkuvuudessa. Sen tuella tehtiin 71 % Suomesta lähtevien ja 77 % tänne tulevien opiskelijoiden ulkomaanjaksoista. Ohjelman rahoitusosuus oli nyt 5 prosenttiyksikköä suurempi kuin vuotta aiemmin.

Opetushallitus kerää vuosittain tilastot sekä ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelevien että lukiolaisten ulkomaanjaksoista. Tiedonkeruu tehtiin kyselyllä, joka lähetettiin kaikkiin Suomen lukioihin (412 kpl) ja kaikille ammatilliseen tutkintoon johtavan koulutuksen järjestäjille (135 kpl), mukana myös oppisopimuskoulutus sekä ammatillinen aikuiskoulutus. Ammatillista oppilaitoksista vastasi 91 % ja lukioista vastasi 51 %.

Lisätiedot

Faktaa Express 7A/2018: Vierailulla, vaihto-oppilaana ja oppimassa ulkomaisella työpaikalla. Tilastoja lukiolaisten ja ammattiin opiskelevien kansainvälisestä liikkuvuudesta 2017.

 

Kirjoitus kuuluu Opetushallituksen kuukauden tilasto -sarjaan ja julkaistu Opetushallituksen sivuilla:

Kuukauden tilasto: Toisen asteen opiskelijoiden ulkomaanjaksojen määrä on vähenemään päin

Kuukauden tilasto: Naiset ja miehet menestyvät ylioppilaskirjoituksissa melko tasaväkisesti

Toisin kuin monesti ajatellaan, ylioppilaskirjoituksissa menestymisessä ei sukupuolten välillä ole suuria eroja. Esimerkiksi kevään 2017 ylioppilaskirjoituksissa laudatureita kirjoittaneiden osuudessa oli naisten ja miesten välillä eroa vain parin prosenttiyksikön verran. Naiset kirjoittavat ylioppilaskokeessa enemmän aineita kuin miehet ja menestyvät lähes kaikissa reaaliaineissa miehiä paremmin, mutta miehillä näyttää olevan omat vahvuutensa, kuten pitkä matematiikka ja pitkät vieraat kielet.

Miehet tyytyvät pelkästään pakollisten aineiden kirjoittamiseen naisia useammin. Kevään 2017 ylioppilaskirjoituksissa vain pakolliset 4 ainetta kirjoitti 20 % miehistä ja 16 % naisista. Vastaavasti kaksi ylimääräistä ainetta kirjoitti 29 % naisista ja 25 % miehistä. Ylioppilastutkintolautakunnan tilastojen arvosanajakaumat muutamalta tuoreimmalta kevään tutkintokerralta osoittavat myös, että naiset ovat saaneet suhteellisesti enemmän laudatureja sekä äidinkielessä, toisessa kotimaisessa kielessä että useimmissa reaaliaineissa.

Tilastojen mukaan erot sukupuolten menestymisessä jäävät kuitenkin vähäisiksi. Kevään 2017 kirjoituksissa laudatureja sai 21 % naisista ja 19 % miehistä. Laudatureja kirjoittaneista yhden laudaturin sai miehistä 63 % ja naisista 61 %, kaksi laudaturia 19 % miehistä ja 21 % naisista, kuusi laudaturia 1 % molemmista sukupuolista. Sukupuolten osuudet vaihtelevat eri tutkintokerroilla, mutta kevään 2017 esimerkki vastaa hyvin viimeisimpien keväiden tilannetta.Kuva

Menestymistä sukupuolten välillä tasoittaa esimerkiksi se, että miehet suoriutuvat naisia paremmin pitkässä englannissa ja pitkässä matematiikassa. Englannin kielessä miesten menestyksen uskotaan ainakin osittain pohjautuvan englanninkielisten tietokonepelien pelaamiseen. Keväällä 2017 miehistä 8 % ja naisista 5 % kirjoitti laudaturin pitkän englannin kokeessa; toisiksi parhaaseen arvosanaan eximiaan ylsi miehistä 22 % ja naisista 15 %. Pitkässä matematiikassa 9 % miehistä ja 6 % naisista kirjoitti laudaturin. Kemiassa ja fysiikassa miesten ja naisten menestys on melko tasaväkistä eli miehet ja naiset näyttävät saavan vuorotellen suuremman osuuden laudatureja.

Lisäksi yksi selitys melko vähäisiin eroihin näyttäisi olevan myös se, että miehet pärjäävät hyvin vähemmän kirjoitetuissa vieraissa kielissä, kuten pitkässä saksassa ja venäjän kielessä.

Vertailua on tehty keväiden 2016─2018 tutkintokertojen välillä ja prosentit on laskettu suhteessa keväällä 2017 hyväksyttyjen tutkintojen määrään. Syksyn tutkintokertoja ei tässä käsitellä, sillä kokelaista suurin osa kirjoittaa keväällä.

Lisää tilastotietoa lukioon pääsemisestä, lukiolaisten ainevalinnoista ja jatko-opintoihin sijoittumisesta sekä siitä, miten sukupuolten erot näkyvät: Key figures on general upper secondary education in Finland-julkaisu

 

Korkeakoulujen aloittajien ikäjakauma

Tässä kirjoituksessa tarkastellaan korkeakouluissa aloittaneiden ikäjakauman kehittymistä ja siirtymää lukiosta korkeakouluun 2010-luvulla. Tarkastelusta nousee esille muutamia keskeisiä havaintoja.

Ensinäkin, yliopisto- ja ammattikorkeakoulusektorit ovat erilaisia aloittaneiden ikäjakauman suhteen. Ammattikorkeakouluissa aloitetaan opiskelut huomattavasti vanhempana kuin yliopistoissa. Ikäjakauma on myös kehittynyt sektoreittain eri tavoin. Molemmilla sektoreilla alle 20-vuotiaana aloittaneiden osuus on laskenut, mutta yliopistoissa aloitus on siirtynyt vuodella tai kahdella. Ammattikorkeakouluissa sen sijaan eniten kasvanut aloittamisikäluokka ovat 25–29-vuotiaat.

Viivästynyt aloittamisikä on näkynyt myös korkeakoulutuksen kumulatiivisessa nettoaloittamisasteessa ikäryhmittäin. Vertailtaessa vuosia 2010 ja 2016 ikäluokissa 19–20 nettoaloittamisaste on vuonna 2010 suurempi kuin vuonna 2016. Vanhemmissa ikäryhmissä aloittamisaste on kuitenkin noussut, joten nettoaloittamisaste on kokonaisuudessa pienoisessa nousussa.

Korkeakoulutuksen ja tutkimuksen visiossa 2030 tulevaisuuden tavoitteeksi on asetettu, että 25-34 vuotiailla 50 %:lla olisi korkeakoulututkinto. Tällä hetkellä 50 % ikäluokasta on ylipäätään aloittanut korkeakouluopinnot vasta 26-vuotiaana ja kokonaisaloittamisaste on vain 59 %. Vision tavoitteen kannalta onkin olennaista saada huomattavasti suurempi osa ikäluokasta korkeakoulutukseen paljon nykyistä aikaisemmin.

Ammattikorkeakoulutuksen suosio on vähentynyt merkittävästi viime vuosina lukion suorittaneiden keskuudessa. Ammattikorkeakouluun hakijoiden määrä on vähentynyt merkittävästi viime vuosina lukion suorittaneista. Tämä on näkynyt myös lukiosta ammattikorkeakouluihin 0-1 vuodessa siirtyneiden osuuden vähenemisenä. Tämä saattaa liittyä korkeakoulujen ensikertaisuuskiintiöiden käyttöönottoon, eli opiskelijat ovat ottaneet varovaisemmin vastaan sellaisia korkeakoulupaikkoja, joista heillä ei ole tarkoitus valmistua.

Yliopistojen osalta välittömästi siirtyneiden osuus on hiukan vähentynyt, mutta 1 vuodessa siirtyneiden osuus on pysynyt stabiilina 2010-luvulla. Yliopistoihin hakeneiden määrä on ollut kasvussa, eli käytännössä yliopistoihin pääsy on vaikeutunut.

Reilut 80 % kaikista lukion päättäneistä päätyy opiskelemaan korkeakouluihin, kun tarkastelujakso venytetään viiteen vuoteen. Vielä vuonna 2011 lukion suorittaneista suurempi osa päätyi ammattikorkeakouluihin, mutta on mielenkiintoista nähdä, miten ammattikorkeakoulujen suosion lasku tulee näkymään pidemmän aikavälin siirtymissä.

 

Aloittajien iät vaihtelevat sektoreittain

Ammattikorkeakoulu- ja yliopistosektori eroavat huomattavasti aloittajien ikäjakaumien suhteen. Yliopistoissa alle 20-vuotiaiden aloittaneiden osuus on laskussa, mutta edelleenkin kolmasosa aloittajista on alle 20-vuotiaita. Ammattikorkeakoulujen aloittajista vain 14 % on alle 20-vuotiaita.

Valtaosa valmistuu ylioppilaaksi samana vuonna, kun täyttää 19 vuotta, eli alle 20-vuotiaana korkeakoulutuksen aloittaneet tarkoittavat pääosin suoraan ylioppilaskirjoitusten jälkeen aloittaneita.

Kuviossa 1a ja 1b tarkastellaan aloittajien ikäjakaumien kehitystä vuosina 2010-2017 ensikertaisten aloittajien osalta. Ensikertaisilla aloittajilla tarkoitetaan tässä ensimmäistä kertaa korkeakoulusektorilla aloittaneita opiskelijoita. Mikäli he ovat aloittaneet AMK-sektorilla näkyvät he AMK-kuviossa ja mikäli he ovat aloittaneet yliopistosektorilla näkyvät he yliopistokuviossa. Aloittamiseksi lasketaan myös se, jos on ottanut opiskelupaikan vastaan, mutta kirjautunut ensimmäiseksi vuodeksi poissaolijaksi.

Mukana tarkastelussa on vain Suomen kansalaiset. Ikäryhmien osuudet summautuvat 100 prosenttiin per vuosi.

kuvio 1a

kuvio 1b

Myös 2010-luvun kehitys eroaa hiukan sektoreittain. Molemmilla sektoreilla alle 20-vuotiaina aloittaneiden osuus laskee selvästi vuoden 2010 tilanteesta. Edes vuosina 2015-2016 käyttöönotetut ensikertaisia hakijoita suosivat kiintiöt eivät ole muuttaneet kehitystä. Yliopistoissa alle 20-vuotiaana aloittavien ryhmästä suurin osa näyttäisi ”siirtyneen” aloittamaan 20- tai 21-vuotiaana. Yli 29-vuotiaana ensikertaa korkeakouluopinnot yliopistossa aloittavien osuus on kuitenkin puolittunut 9 prosentista 4,5 prosenttiin.

Sen sijaan ensikertaa korkeakouluopinnot ammattikorkeakoulupuolella aloittavien osalta myös 20-vuotiaana aloittavien osuus on laskenut 2010-luvulla. Kuviossa eniten on noussut ikäryhmässä 25–29-vuotiaana aloittaneiden osuus. Yli 29-vuotiaana aloittaa edelleen yli 17 % kaikista ammattikorkeakoulujen ensikertaisista aloittajista.

Juuri valmistuneista vuoden 2018 hakutilastoista pystyy näkemään, että vuoden 2018 aloittajien osalta kuvioissa 1a ja 1b näkyvät kehityskulut tulevat jatkumana vielä 2018. Yliopistoisssa ikäjakauma pysyy lähellä 2017 tasoa, mutta ammattikorkeakoulutuksessa alle 20-v. aloittaneiden osuus tulee laskemaan.

Koulutusohjelmakohtaisesti katsottuna vanhimpina opintiensä aloittaa vähemmän yllättäen geronomit (yli 70 % aloittaneista yli 29-vuotiaita), mutta isommista koulutusohjelmista esille nousevat esimerkiksi rakennusmestarit ja sosionomit, joissa molemmissa aloittaneista reilut kolmasosa on yli 29-vuotiaita.

Sektorien välillä on mielenkiintoista verrata esim. tietotekniikan opinnot aloittaneita. Yliopistoissa ensikertaisista aloittaneista 70 % on alle 20-vuotiaita, kun ammattikorkeakouluissa tietotekniikan insinööriopinnot aloittaa alle 20-vuotiaana vain 24 % kaikista ensikertaisista aloittajista.

Nettoaloittamisaste noussut 2010-luvulla

Korkeakoulutuksen aloittamisiän myöhentyminen näkyy myös, kun katsotaan korkeakoulutuksen nettoaloittamisastetta ikäryhmittäin. Nettoaloittamisaste ikäryhmittäin lasketaan suhteuttamalla kunkin ikäryhmän ensikertaiset aloittajat ikäluokan kokonaiskokoon. OECD:n Education at the Glance -julkaisusta tutun tunnusluvun avulla saadaan jonkinlainen kuva siitä, kuinka suuri osa väestöstä tulee aloittamaan korkeakouluopinnot.

Kun nettoaloittamisastetta tarkastellaan ikäryhmittäin (kuvio 2), huomataan, että vuonna 2010 19-vuotiaiden ikäluokasta 18 % aloitti korkeakouluopinnot, kun taas vuonna 2016 vain 14 % ikäluokasta aloitti korkeakouluopinnot. Laskettaessa kumulatiivisesti ikäluokkien osuuksia yhteen, huomataan, että ero säilyy samana 20-vuotiaiden ikäluokassa, mutta alkaa sitten kaventua. 24-vuotiaiden ikäluokkaan päästäessä vuoden 2016 kohortin kumulatiivinen aloittamisaste on jo noussut hieman yli vuoden 2010 vastaavan kohortin. Kyseessä on samasta ilmiöstä, joka näkyy kuvioissa 1a ja 1b. 2010-luvulla alle 20-vuotiaana aloittavien osuus on vähentynyt, mutta osuuksien nousu yli 20-vuotiaissa on riittänyt nostamaan hiukan nettoaloittamisastetta kokonaisuudessaan.

Kuvio 2. Nettoaloittamisaste ikäryhmittäin

Kuvio 2

https://tinyurl.com/y83hqusr

 

Siirtymät lukiosta korkeakoulutukseen

Mikä on taustalla korkeakoulutuksen aloittamisiän nousussa 2010-luvulla? Yksi näkökulma saadaan, kun katsotaan opiskelijoiden siirtymiä lukiosta korkeakoulutukseen. Vipuseen on äskettäin lisätty visuaaleja, joiden avulla voidaan tarkastella lukion päättäneiden opiskelijoiden sijoittumista jatkokoulutukseen joko välittömästi lukion jälkeen (0-1 vuotta lukion jälkeen) tai keskipitkällä aikavälillä (0-5 vuotta lukion jälkeen). Selkeyden vuoksi raportteihin on rajattu vain lukion keväällä päättäneet.

https://vipunen.fi/fi-fi/kkyhteiset/Sivut/Haku-ja-valinta.aspx

Lukion jälkeen korkeakouluun välittömästi hakeneiden määrä on hiukan vaihdellut vuosien 2009 ja 2016 välillä, mutta varsinkin 1 vuosi lukion jälkeen vähintään kerran hakeneiden määrä on pysynyt hyvinkin samalla tasolla 90 %:n tienoilla (kuvio 3a). Pidemmällä aikavälillä tarkasteltaessa hakijoiden osuus nousee 95 %:iin viisi vuotta lukion jälkeen, eli viisi vuotta lukion päättämisen jälkeen 95 % yo-tutkinnon tehneistä on hakenut vähintään kerran korkeakouluun.

Yliopistoon ja ammattikorkeakouluihin hakeneissa on nähtävissä erilaista kehitystä. Yliopistoon välittömästi hakeneiden osuus on noussut 52 %:sta 61 %:in. Vuoden 2015 pudotus liittyy todennäköisesti raportin tausta-aineiston virheeseen, joten siihen ei kannata kiinnittää huomiota. Vastaavaa pudotusta ei näy Tilastokeskuksen vastaavissa tilastoissa. Trendi on kuitenkin ylöspäin sekä välittömässä hakemisessa että 1 v. hakemisessa.

Ammattikorkeakouluissa suunta on toisinpäin. Välittömän hakeutuvien luvut ovat laskeneet vuoden 2013 piikistä (48 %) muutamassa vuodessa 33 %:in. Huomioitavaa on, että Uudeltamaalta haetaan manner-Suomesta selkeästi vähiten ammattikorkeakouluihin, vuonna 2016 välittömästi haki 26 % (valtakunnallisesti 33 %).

Kuvio 3a. Korkeakouluun hakeneet yhteensä

kuvio 3a

Kuvio 3b. Yliopistoihin hakeneet

kuvio 3b

Kuvio 3c. Ammattikorkeakouluihin hakeneet

kuvio 3c

Kuviot 4a-c kuvaavat korkeakouluihin sijoittumista. Ilmiönä ne kuvaavat samaa asiaa kuin kuviot 1a ja 1b, jossa asiaa katsottiin korkeakoulussa aloittamisen kannalta. Välittömästi lukion jälkeen korkeakouluissa aloittaneiden osuudet ovat vähentyneet vuosina 2009-2016. Välittömästi yliopistossa jatkaneiden osuus on hiukan laskussa, mutta 1-vuoden jälkeen yliopistossa jatkaneiden osuus on pysynyt hyvinkin stabiilina 2009-2016. Ammattikorkeakouluissa sekä välittömästi että 1 vuoden jälkeen jatkaneiden osuus on laskussa.

On mahdollista, että ammattikorkeakouluissa aloittavien osuuden väheneminen liittyy ensikertaisuuskiintiöiden käyttöönottoon. Eli mikäli opiskelijan lopullinen tavoite ei ole ollut ammattikorkeakoulussa, eivät he ole ottaneet amk-paikkaa vastaan, etteivät he menettäisi ensikertaisuusstatustaan. Tämä taas saattaa olla taustalla kuviossa 1b havaittuun kehitykseen, jossa ammattikorkeakoulujen aloittajista eniten on noussut vanhempien ikäluokkien osuudet. Vastaava ilmiö on havaittavissa kun esim. tarkastelleen lukiosta luonnontieteitä opiskelemaan meneviä. Vuonna 2010 yhteensä 2,3 % lukion päättäneistä jatkoi opiskelemaan luonnontieteitä yliopistoon heti kirjoituksia seuraavana syksynä. Vuonna 2016 vastaava osuus oli 1,5 %.

 

Kuvio 4a. Korkeakoulussa opiskelleet yhteensä

kuvio 4a

Kuvio 4b. Yliopistossa opiskelleet

kuvio 4b

Kuvio 4c. Ammattikorkeakoulussa opiskelleet

kuvio 4c

Yliopistoihin hakemista ja yliopistoissa opiskelua kuvaavista kuvioista 3b ja 4b asian jo pystyy päättelemään, mutta kuviosta 5a nähdään, kuinka yliopistoihin pääsy on vaikeutunut viime vuosina erityisesti välittömästi lukion suorittamisen jälkeen. Ammattikorkeakouluissa kehitys on ollut päinvastaista. Hakeneiden, mutta ei-sisäänpäässeiden osuus on laskenut.

Kuvio 5a. Yliopistoon hakeneet, mutta ei-yliopistossa opiskelleet

kuvio 5a

Kuvio 5b. Ammattikorkeakouluihin hakeneet, mutta ei-ammattikorkeakoulussa opiskelleet

kuvio 5b

Kuvioissa 6a-c on tarkasteltu vuonna 2011 yo-tutkinnon suorittaneiden jatkokoulutukseen sijoittumista. Yhteensä viiden vuoden sisällä korkeakouluun päätyy 82 % kaikista vuoden 2011 keväällä ylioppilaaksi kirjoittaneista (alle 20-vuotiaana kirjoittaneet). Viive korkeakouluun siirtymisessä on pitkä, vielä neljän ja viiden vuoden välillä osuus kasvaa kahdella prosenttiyksiköllä (600-700 opiskelijaa).

Siirtymä kestää kauemmin AMK-puolella (välittömästi 18 %, viiden vuoden jälkeen 48 %). Mutta myös yliopistoissa aloittaneiden osuus kasvaa neljännen ja viidennen vuoden välillä kaksi prosenttiyksikköä. Toki on huomattava, että lähes kaikki kuviossa 6b näkyvät yliopistossa 3-5 vuotta lukion jälkeen yliopisto-opinnot aloittavat opiskelijat ovat sellaisia opiskelijoita, jotka ovat välissä opiskelleet ammattikorkeakoulussa (ks. kuvio 6d).

Kuvio 6a. Vuonna 2011 ylioppilastutkinnon suorittaneista korkeakoulussa opiskelleet

kuvio 6a

Kuvio 6b. Vuonna 2011 ylioppilastutkinnon suorittaneista yliopistossa opiskelleet

kuvio 6b

Kuvio 6c. Vuonna 2011 ylioppilastutkinnon suorittaneista ammattikorkeakoulussa opiskelleet

kuvio 6c

Kuvio 6d. Vuonna 2011 ylioppilastutkinnon suorittaneista yliopistossa opiskelleet (eivät ole opiskelleet amk:ssa)

kuvio 6d

Varhaiskasvatus tavoittaa yhä useamman suomalaislapsen

Varhaiskasvatukseen osallistuvien lasten osuus on Suomessa kasvanut tasaisesti 2000-luvun edetessä. Silti osallistumisaste on meillä edelleen OECD-maiden keskiarvon alapuolella ja myös selvästi alempi kuin muissa Pohjoismaissa.

Vuonna 2016 varhaiskasvatukseen osallistui noin 68 % kaikista 1─6 vuotiaista suomalaislapsista. Selkeä enemmistö eli yli 76 % heistä oli kuntien päiväkodeissa. Kuntien päiväkodeissa varhaiskasvatusta saavien lasten määrä on viime vuosina kasvanut, kun taas kunnallisen perhepäivähoidon osuus on vähentynyt. Vuonna 2000 kunnallisen perhepäivähoidon osuus oli 32 %, vuonna 2016 enää vajaat 10 %.

Myös yksityisen varhaiskasvatuksen osuus on ollut kasvussa. Tähän on osaltaan vaikuttanut kuntien vuonna 2015 käyttöönottama varhaiskasvatuksen palveluseteli, jolla asiakas voi valita kunnan hyväksymistä yksityisistä varhaiskasvatuksen tarjoajista mieleisensä. Seteli kattaa kunnan osuuden kustannuksista. Yksityistä varhaiskasvatusta toteutetaan palvelusetelimallin lisäksi myös yksityisen hoidon tuella ja ostopalveluina. Vuonna 2016 yksityisen varhaiskasvatuksessa oli kaikkiaan noin 14 % varhaiskasvatukseen osallistuneista lapsista.

2-vuotiaiden ja sitä vanhempien lasten osallistuminen varhaiskasvatukseen on lisääntynyt 2000-luvulla, mutta ihan pienimpien lasten kohdalla ei olennaisia muutoksia ole tapahtunut. Aikavälillä 2000─2016 nousi 2-vuotiaiden lasten osallistumisaste 11 ja 4-vuotiaiden 7 prosenttiyksikköä. Kasvusta huolimatta 4-vuotiaistakin lapsista jää edelleen merkittävä osa varhaiskasvatusjärjestelmän ulkopuolelle.

Varhaiskasvatuksen osallistumisasteessa parannettavaa

Suomessa varhaiskasvatuksen osallistumisaste on olennaisesti heikompi kuin muissa Pohjoismaissa. Ruotsissa, Norjassa, Islannissa ja Tanskassa 3─5-vuotiaista lapsista varhaiskasvatukseen osallistuu reilusti yli 90 %, kun Suomessa vastaava osuus on 79. Vaikka varhaiskasvatukseen osallistuminen on noussut Suomessa merkittävästi 2000-luvun alusta lähtien, se on edelleen selkeästi myös OECD-maiden keskiarvon alapuolella.

Kuva 2. Varhaiskasvatukseen osallistuminen. Lähde: Education at a glance 2018

Euroopan unioni on ET 2020 -ohjelmassa asettanut tavoitteeksi sen, että EU-maissa 95 % 4-vuotta täyttäneistä lapsista osallistuisi varhaiskasvatukseen. Suomessa oppivelvollisuutta edeltävä esiopetus muuttui velvoittavaksi elokuussa 2015. EU:n tavoitteeseen on tästäkin huolimatta matkaa, sillä 4─6-vuotiaiden ikäryhmässä varhaiskasvatuksen osallistumisaste on Suomessa edelleen tavoitteiden alapuolella.

Luvut perustuvat Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen keräämiin tietoihin Sotkanet – tietokannassa sekä OECD:n 11.9.2018 julkaiseman Education at a Glance 2018:n tilastoihin.

Jatkossa uusi varhaiskasvatuslaki takaa nykyistä laajemmat seurantatilastot. Lainmuutoksen myötä otetaan käyttöön opetushallinnon varhaiskasvatuksen tietovaranto Varda, johon tallennetaan tietoja varhaiskasvatuksen järjestäjistä, henkilöstöstä, perheistä ja lapsista. Uusi varhaiskasvatuslaki astui voimaan 1.9.2018 ja tilastollisten tietojen tallentaminen Vardaan aloitetaan vuoden 2019 alusta.

 

 Kirjoitus kuuluu Opetushallituksen kuukauden tilasto -sarjaan ja julkaistu Opetushallituksen sivuilla: Kuukauden tilasto: Varhaiskasvatus tavoittaa yhä useamman suomalaislapsen

Eurostudent VI – tutkimustietoa korkeakoulutuksen kehittämiseen

Kansainvälinen korkeakouluopiskelijoita koskeva kyselytutkimus Eurostudent VI saatiin päätökseen tänä keväänä. Eurostudent-tutkimuksissa selvitetään mm. korkeakoulutukseen pääsyä, korkeakouluopiskelun olosuhteita sekä opiskelijoiden sosiaalista taustaa. Suomessa tutkimus toteutettiin keväällä 2016 internetkyselynä otokseen valikoituneelle 24 000 korkeakouluopiskelijalle, joista 7 300 vastasi kyselyyn.

Eurostudent VI -aineisto tarjoaa mainion tietolähteen korkeakoulutuksen kehittämisen avuksi. Se mahdollistaa Suomen korkeakouluopiskelijoiden vertaamisen 27 muun Euroopan maan opiskelijoihin useilla mittareilla ja indikaattoreilla kansainvälisen liikkuvuuden määrästä opiskelijoiden ajankäyttöön. Myös kansalliset tulokset ovat aiempaa paremmin hyödynnettävissä opetus- ja kulttuuriministeriön Eurostudent VI -julkaisusarjan kautta (http://minedu.fi/raportit-ja-tutkimukset), jossa suomalaiset korkeakoulutuksen tutkijat tarkastelevat Eurostudent-aineistoa kahdeksassa tutkimusartikkelissa. Artikkelien teemoihin kuuluvat mm. opintojen eteneminen, kansainvälinen liikkuvuus ja koulutuksellinen tasa-arvo, ja ne ovat suoraan hyödynnettävissä esimerkiksi opiskelijavaihdon, opiskelijavalintojen tai aiemmin hankitun osaamisen tunnistamisen käytäntöjen kehittämisessä.

Eurostudent VI -aineisto on ladattavissa osoitteessa: http://database.eurostudent.eu/. Aineistosta voi poimia kätevästi Eurostudent VI -indikaattorien tietoja omia analyyseja varten. Esimerkiksi seuraavien kuvaajien tiedot löytyvät kohdasta A. Demographics → Students’ age ja Students’ age at entry into HE. Kuvaajat kertovat, että Suomessa korkeakouluopinnot aloitetaan muita verrokkimaita myöhemmin, ja opiskelijat ovat ylipäätään keskimäärin vanhempia kuin muissa Eurostudent VI -tutkimuksen maissa.

Kuva 1. Korkeakouluopiskelijoiden iän keskiarvo opintojen alkaessa.

 

Kuva 2. Korkeakouluopiskelijoiden iän keskiarvo.

 

Aineisto tarjoaa mahdollisuuden vastaaviin tarkasteluihin kymmenessä eri tutkimuskategoriassa, jotka jakautuvat edelleen useisiin alakategorioihin indikaattorien mukaan. Aineisto tuo lisää ulottuvuuksia esimerkiksi Vipusen tietojen tarkasteluun mahdollistamalla Suomen korkeakoulujärjestelmän vertailun muihin Euroopan maihin.

 

Linkit ja lähteet:

Eurostudent VI -database: http://database.eurostudent.eu/

Eurostudent VI -loppuraportti: http://www.eurostudent.eu/download_files/documents/EUROSTUDENT_VI_Synopsis_of_Indicators.pdf

OKM:n Eurostudent VI -julkaisusarja: http://minedu.fi/raportit-ja-tutkimukset

TK:n ja OKM:n Eurostudent VI -julkaisu, Suomen kannalta keskeisimmät määrälliset tulokset: http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/80534/okm37.pdf

Oppivelvollisuuden kestossa jopa 4 vuoden eroja Euroopan maiden välillä

Kirjoitus kuuluu Opetushallituksen Kuukauden tilasto -sarjaan.

Euroopan maiden välillä on suuria eroja sinä, kuinka pitkään oppivelvollisuus kestää ja kuinka paljon kouluissa annetaan pakollisia oppitunteja oppivelvollisuuden aikana. Tämä käy ilmi uusimmasta EU:n koulutustiedonvaihtoverkoston Eurydicen vuosittain julkaisemasta selvityksestä.

Oppivelvollisuuden kesto Euroopan maissa vaihtelee 8 ja 12 vuoden välillä. 12 maassa oppivelvollisuuteen kuuluu perusopetuksen lisäksi ainakin yksi vuosi esiopetusta ja 15 maassa ainakin yksi vuosi ylemmällä toisella asteella, jota Suomessa vastaa lukio tai ammatillinen koulutus.

Suomalaisissa kouluissa vähemmän oppitunteja kuin Euroopan maissa keskimäärin

Suomalaisissa kouluissa on eurooppalaista keskiarvoa vähemmän oppitunteja. Esimerkiksi eurooppalaisissa yläkouluissa on eri luokka-asteilla keskimäärin 857 tuntia lukuvuodessa, Suomessa keskimäärin 808 tuntia.

Pakollisten 60 min oppituntien määrä keskimäärin perusopetuksen yläluokilla 2017-18

Lähde: Recommended Annual Instruction Time in Full-time Compulsory Education 2017/2018

Maiden väliset erot oppituntien määrässä yläkouluissa ovat hyvin suuria. Ääripäinä ovat Tanska ja Kroatia: tanskalaiset yläkoululaiset saavat lähes kaksinkertaisen määrän oppitunteja kroatialaisiin verrattuna.

Kun ero suomalaisen ja eurooppalaisen keskiarvon välillä muutetaan 45 minuutin oppitunneiksi, se tarkoittaa noin 1,5 oppituntia lyhyempiä koulupäiviä suomalaisille yläkoululaisille. Pelkkien oppituntien määrän ja koulupäivien pituuden vertailu maiden välillä on kuitenkin hankalaa, sillä numerot eivät kerro kaikkea. Joissain maissa oppitunteihin ja koulupäivään voi sisältyä myös sellaisia tehtäviä, jotka jossain toisessa maassa annetaan oppilaille kotitehtäviksi.

Monessa maassa koululaisten päivä ei myöskään lopu virallisen koulupäivän päättyessä. Erityisesti maissa, joissa vanhemmat eivät luota julkisten koulujen laatuun, lapset laitetaan herkästi yksityisopetukseen koulupäivän jälkeen.

 

Lisätietoja:

Raportti: Eurydicen selvityksestä:  Recommended Annual Instruction Time in Full-time Compulsory Education 2017/2018

https://eacea.ec.europa.eu/national-policies/eurydice/sites/eurydice/files/it_2017_2018_internet_0.pdf

Hanna Laakso  (hanna.laakso(at)oph.fi