Korkeakoulujen opiskelijavalinnat

Korkeakoulujen opiskelijavalintoihin valmisteltiin pääministerin Kataisen ja Stubbin hallituskausilla muutoksia, jotka tulivat kaikilta osin voimaan kevään 2016 valintoihin mennessä. Taustalla on ollut halu alentaa korkeakouluopintojen aloittamisikää, saamaan korkeakoulutukseen enemmän aidosti uusia opiskelijoita sekä kohdentamaan opiskelupaikat nykyistä paremmin. Uudistus toteutettiin kahdessa vaiheessa.

Ensimmäisessä vaiheessa siirryttiin ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen yhteiseen hakumenettelyyn. Aiemmin opiskelija hakiessaan korkeakouluun saattoi joutua täyttämään useita eri hakulomakkeita. Erilaisia yhteishakuja oli neljä ja lisäksi suuri määrä näistä irrallaan olevia erillishakuja. Opiskelija saatettiin hyväksyä aiemmin useaan korkeakouluun opiskelemaan ja hän valitsi näistä vapaasti haluamansa. Tämä toi mukanaan haasteita korkeakouluille opiskelupaikkojen suunnittelussa. Osaltaan näitä ongelmia ratkottiin ylivalinnalla tietyillä opintoaloilla. Toisaalta paikat eivät välttämättä tavoittaneet niitä oikeasti haluavia. Nykyisessä opintopolku.fi -palvelussa toteutettavassa yhteishaussa opiskelija hakee korkeintaan kuuteen hakukohteeseen ja asettaa ne toivomaansa järjestykseen. Iso muutos tuli yhteisen hakujärjestelmän lisäksi siinä, että hakijalle tarjotaan vain yhtä opiskelupaikkaa. Vaikka hakija voitaisiin hyväksyä useampaan opiskelupaikkaan pääsykokeiden tai todistuksen perusteella, hänelle tarjotaan toiveidensa mukaisesti korkeinta mahdollista paikkaa. Vuoden 2016 yhteishaussa paikan vastaanottaneista ensimmäiseltä hakutoivesijalta paikan otti vastaan 70 % ja kahdelta ensimmäiseltä sijalta jopa 86 %. Voidaan siis sanoa, että hyvin monessa tilanteessa toiveet tosiaan toteutuvat. Toisaalta valintaperusteet ohjaavat sitä millaisiin kohteisiin voi käytännössä samaan aikaan hakeutua, ja millaisen hakutoivelista hakija siis esittää.

kuva-1

Korkeakoulujen valinnat perustuvat Suomessa pitkälti pääsykokeisiin, eikä hakija useinkaan voi kunnolla valmistautua moneen eri kokeeseen ja tästä syystä ensimmäinen ja myös toinen toive ovat valmistautumisenkin kannalta tärkeimmät. Joillakin aloilla on käytössä myös tapa järjestää pääsykokeet samana päivänä useissa eri korkeakouluissa, jolloin opiskelija joutuu päättämään mihin hän hakee.

Toisaalta joillain aloilla etenkin ammattikorkeakouluissa samalla kokeella voi hakea useampaan kohteeseen, jolloin muillakin toiveilla on merkitystä.

Uudistusten toisen vaiheen suurin muutos hakijoille oli ensimmäistä paikkaa hakeville varattavat paikat kevään 2016 yhteishaussa. Korkeakoulujen oli mahdollista varata paikkoja jo ensimmäisessäkin vaiheessa, mutta tähän ei kovin moni tarttunut. Lisäksi toisessa vaiheessa tuli lakiin määritelmä siirto-opiskelijasta, siis tutkintoa tai korkeakoulua vaihtava hakija, jonka opinto-oikeus siirtyy. Siirtyminen on tapahtunut aiemmin pääosin erillishaun tai yhteishaun kautta. Tavoitteena on kohdentaa yhteishaun paikat kattavammin ensikertalaisille kun siirtyminen tapahtuu siirtohaun kautta.

Seuraavassa perehdytään tarkemmin muutosten ensimmäiseen tavoitteeseen, eli korkeakouluopintojen aloitusiän alentamiseen.  Muutoksiin toiselta asteelta korkeakouluihin siirtymisen osalta on perehdytty tarkemmin opetus- ja kulttuuriministeriölle luovutetussa Valmiina valintoihin -raportissa. Aloitusiän alentamista voidaan tarkastella vuoden 2015 ja 2016 aloittaneiden ikäjakaumalla. Alle 21-vuotiaiden osuus paikan vastaanottaneista pieneni ammattikorkeakouluissa neljällä prosenttiyksiköllä, mutta yliopistoissa vastaavaa muutosta ei ollut. Korkeakoulukohtaisia eroja oli positiiviseen suuntaan kolmessa yliopistossa (HY, Aalto ja TTY) sekä Lapin ammattikorkeakoulussa. Ikäjakauman muutosta voi osaltaan selittää myös ylioppilasikäluokkien koon pienentyminen. Yli 21-vuotiaissa on paikan vastaanottaneiden määrä etenkin ammattikorkeakouluissa kasvanut. Paremman kuvan saamiseksi olisi tarkasteltava pidempää aikasarjaa, mutta tällä hetkellä Vipusessa ei ole sellaista saatavilla. Toinen tapa tarkastella samaa ilmiötä, on tarkastella lukion päättäneiden sijoittumista korkeakouluopintoihin välittömästi tai vuoden kuluttua lukion suoritettuaan. Tilastokeskuksen julkaisun mukaan vuosina 2005–2015 välittömästi opintoihin jatkaneiden osuus on laskenut 10 prosenttiyksikköä. Viime vuonna opiskelupaikan ulkopuolelle jäi 68 % ylioppilaslakin saavuttaneista. Vuoden kuluttua tutkintotavoitteisessa koulutuksessa on jo kuitenkin 60 % valmistuneista, joista noin 80 % korkeakouluopinnoissa.  Muutos välittömästi jatkavien osuudessa on tapahtunut pääosin ennen muutoksia korkeakoulujen opiskelijavalintoihin, sillä laskua on tapahtunut jo vuodesta 2007.

Kuva 2.png

Ulkomailla tutkintoa suorittamaan lähtevien määrä osaltaan vaikuttaa välittömästi korkeakouluopintoihin siirtyneiden määrään. Kymmenessä vuodessa ulkomailla suoritettavaan korkeakoulututkintoon myönnettävien opintotukien määrä on KELAn tilastojen mukaan alle 21-vuotiaissa lähes kolminkertaistunut. Lukuvuonna 2014-15 luku oli jo 950. Valmiina valintoihin -raportissa syyksi epäillään pääasiallisesti yleistä kansainvälistymiskehitystä, sitä että ulkomailla tutkinnon suorittaminen koetaan aiempaa mahdollisemmaksi, mutta myös osaltaan Suomen pääsykoepainotteista valintajärjestelmää.Vaikka aloittaneiden ikäjakaumassa ei ole tapahtunut halutun kaltaista muutosta ja välittömästi lukion jälkeen korkeakouluissa opintoja jatkavien määrät ovat laskeneet, niin ylioppilaiden välitön hakeutuminen on kuitenkin lisääntynyt. Valitettavasti näistä hakijoista ei ilmeisesti kovin moni ole saanut tavoittelemaansa paikkaa. Hakematta jättäminen on kuitenkin laskenut. Korkeakoulujen pääsykokeita painottavilla valintaperusteilla lienee osuutensa välitöntä korkeakoulutukseen siirtymistä hidastavana tekijänä.

kuva-3

Nuorimpien hakijoiden hakukäyttäytyminen on ollut muutoksessa jo ennen opiskelijavalintojen muutoksia. Nyt hakijat saattavat miettiä tarkemmin mihin koulutukseen hakevat ja mistä ottavat paikan vastaan, sillä paikan vastaanottaessa he menettävät asemansa ensimmäistä paikkaa hakevana. Opiskelupaikkaa ei oteta välttämättä vastaan, jos sitä ei aiota suorittaa loppuun. Osaltaan tämä saattaa näkyä siinä miten aikaisin korkeakouluopinnot aloitetaan. Toisaalta opiskelupaikat kohdentuvat entistä paremmin niitä haluaville.

Opiskelijavalintojen uudistuksesta jatketaan Tilastoneuvoksen tulevissa kirjoituksissa keskittyen toiseen tavoitteeseen, eli pyrkimykseen lisätä aidosti uusien opiskelijoiden määrää korkeakouluissa. Kevään 2016 yhteishaussa oli ensimmäistä kertaa käytössä ensikertaisille hakijoille omat kiintiöt. Näkyikö tämä paikkoja vastaanottaneiden keskuudessa?

Tässä blogissa käsiteltyjä asioita on tarkasteltu 4.11.2016 opetus ja kulttuuriministeriölle luovutetussa raportissa Valmiina valintoihin

Tarkemmin tilastoihin voi perehtyä mm. näillä raporteilla:
Lukion jälkeen välitön jatkokoulutukseen sijoittuminen
Korkeakouluihin hakeneet ja paikan vastaanottaneet

Opiskelijavalintojen vaikutuksia ja muun muassa valmennuskursseihin osallistumista selvitetään myös tutkimushankkeessa valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan hankkeessa ”Opiskelijavalinnat ja korkeakouluopintojen nopeuttaminen” 

ks. myös erikoistutkija Sakari Aholan blogi hankkeeseen liittyen:

http://tietokayttoon.fi/ajankohtaista/blogi/-/blogs/miksi-korkeakouluihin-sijoittuminen-on-niin-hidasta-

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s