Opiskelijoita per opetus- ja tutkimushenkilö ja professori kansainvälisessä vertailussa

ETER eli European Tertiary Education Register on EU:n rahoittama tilastopalvelu, joka tarjoaa tilastoja eurooppalaisista korkeakouluista. ETER:in tilastot tarjoavat luotettavaa sekä monipuolista tietoa eri Euroopan maiden korkeakoulujärjestelmistä korkeakoulutasolla, mikä mahdollistaa korkeakoulujen välistä vertailua. Tietoa kerätään muun muassa korkeakoulujen opiskelijoista, tutkinnoista, henkilökunnasta ja taloudesta. Tietojen keruu tehdään yhteistyössä eri maiden tilastoviranomaisten kanssa, joten ETER-tiedot ovat vertailukelpoisempia kuin esim. monien korkeakouluranking –toimijoiden tiedot, jotka perustuvat korkeakoulujen itse ilmoittamiin tietoihin. Keskeisiä ETER:in julkaisemia tilastoja on tuotu Vipusen ”Korkeakoulutus ja t&k-toiminta” sivustolle.

Tämän blogikirjoituksen tarkoitus on vertailla Suomen korkeakoulujen opiskelijoita per opetus- ja tutkimushenkilö sekä opiskelijoita per professori-suhteita kansainvälisesti ETER:in tilastoja hyödyntäen. Opiskelijoita per henkilöstö-suhteeseen vaikuttavat esimerkiksi eri maiden korkeakoulujärjestelmät, koulutuksen rakenne, tarkoitus ja rahoitus sekä maakohtaiset resurssit. Henkilöstövertailua tehdään myös sukupuolijakauman perusteella. Vertailussa on hyödynnetty tuoreimpia saatavilla olevia ETER:in tietoja eli vuoden 2019 tietoja.

Kansainvälistä vertailua tehdessä on tärkeää huomioida korkeakoulujärjestelmien moninaisuus. Maiden välisten erojen lisäksi, myös maiden sisällä korkeakoulut saattavat olla keskenään hyvinkin erilaisia. Yksi eurooppalaisia korkeakoulujärjestelmiä erottava tekijä liittyy siihen, miten ammatillisesti orientoitunut korkeakoulutus on järjestetty. Suomessa korkeakoulujärjestelmä jakautuu yliopistoihin ja ammattikorkeakouluihin, jotka ovat koulutustarkoituksiltaan sekä henkilöstöprofiileiltaan erilaisia, kansainvälisessä henkilöstövertailussa niitä on myös järkevää vertailla kahtena eri kokonaisuutena.

Suomessa ammattikorkeakoulusektori on suhteellisen suuri. Profiililtaan vastaava amk-sektori löytyy esim. Alankomaista, mutta laajempi ammattikorkeakouluja koskeva vertailu vaati jonkin verran taustatietoja eri maiden korkeakoulujärjestelmistä. Eri maiden yliopistojärjestelmät ovat profiililtaan lähempänä toisiaan, josta syystä tässä kirjoituksessa keskitytään enimmäkseen vertailemaan keskeisten vertailumaiden yliopistojärjestelmiä.

Opiskelijoita per opetus- ja tutkimushenkilöstö

ETER:n tietojen määritelmät löytyvät sivulta https://www.eter-project.com/overview-data/methodology/. Määritelmät ovat pääosin yhdenmukaisia UNESCO/OECD/EUROSTAT:n yhteisten UOE-määritelmien kanssa. Opetus- ja tutkimushenkilöstö (academic staff) on määritelty korkeakoulutason henkilöstöksi, keiden ensisijainen työtehtävä liittyy opetukseen ja/tai tutkijatehtäviin. Opetus- ja tutkimushenkilöstöön kuuluu näin ollen koko korkeakouluhenkilöstö johtajista assistentteihin, jos heidän pääasiallinen tehtävänsä on joko opetus tai tutkimus. Korkeakouluopiskelijoiksi ETER määrittelee ne opiskelijat, ketkä ovat lukuvuoden alussa ilmoittautuneet kyseiselle lukuvuodelle. Jatkotutkinto-opiskelijat on luokiteltu erikseen. Yksi iso erottava tekijä eri maiden välillä on jatkotutkinto-opiskelijoiden luokittelu opetus- ja tutkimushenkilöstössä. ETER:ssä jatko-opiskelijat lasketaan mukaan opetus- ja tutkimushenkilöstöön, mikäli heillä on ollut tarkasteltavan vuoden aikana myös työsopimus yliopiston kanssa.

**Kuva 1**. Opiskelijoita per opetus- ja tutkimushenkilökunta yliopistoissa.

Kuvassa 1 vertaillaan yliopistojen (institution category on ”university”) opetus- ja tutkimushenkilöstön keskiarvoja useiden Euroopan maiden välillä. Vertailun maat ovat valikoituneet sen perusteella, että niiden korkeakoulujärjestelmät ovat jokseenkin samantyylisiä Suomen kanssa. Iso-Britannia on otettu mukaan, maan yliopistojärjestelmän tunnettavuuden takia. Yliopistojen vertailussa voidaan huomata, että Suomen opiskelijoita per opetus- ja tutkimushenkilöstö-suhteen keskiarvo yliopistoissa (7,59) on tarkkailtavien maiden keskiarvoa (11,92) pienempi. Vertailussa kuitenkin Sveitsi erottautuu joukosta kaikista matalimmalla keskiarvolla (4,3). Sveitsin keskiarvo säilyy alhaisimpana jopa silloin, kun tarkasteluun otetaan mukaan kaikki Euroopan maat. Sveitsin lukuja selittää maiden yliopistojen suuret tk-panostukset sekä yliopistojen opiskelijamäärällä mitattuna pienehkö koko. Kuvassa 2 on vertailtu Suomen, Ruotsin ja Sveitsin suurimpia yliopistoja. Vuonna 2019 Sveitsin suurimmassa yliopistossa eli Zurichin yliopistossa oli 21 843 opiskelijaa, Helsingin yliopistossa oli 26 957 ja Tukholman yliopistossa oli 49 343 opiskelijaa. Luvut osoittavat, että Ruotsin suurimmat yliopistot ovat opiskelijamäärältään huomattavasti Suomen ja Sveitsin yliopistoja suurempia. Ruotsin suurimpien yliopistojen oppilasmäärät voivat osittain myös selittää Ruotsin korkeaa keskiarvoa kuvassa 1.

**Kuva 2**. Yliopistojen vertailu opiskelijalukumäärän mukaan. Suorakulmioiden koot kuvastavat opiskelijoiden lukumäärää suhteessa toisiinsa. Tummemmalla värillä nostetut yliopistot ovat sveitsiläisiä yliopistoja.

Ruotsin lisäksi Itävallassa on opiskelijoita keskiarvolta (n. 16) lähes puolet enemmän per opetus- tai tutkimushenkilö kuin Suomessa. Korkeaa keskiarvoa Itävallan tapauksessa voi myöskin selittää sen todella suurien yliopistojen merkittävä osuus (28,4%) kaikista maan yliopistoista (kuva 3). Itävallan tapauksessa, Wienin yliopisto on ainoa todella suurten yliopistojen kokoluokkaan lukeutuva yliopisto. Vuonna 2019 Wienin yliopistossa oli lähes 74 000 opiskelijaa. Todella suurella korkeakoululla ETER:in määritelmän mukaan tarkoitetaan yli 50 000 opiskelijan kouluja.

**Kuva 3**. Eri kokoisten yliopistojen prosenttiosuudet koko maan yliopistoista. Turkoosi = pieni korkeakoulu (500-2 000 opiskelijaa), tumma vaaleanpunainen = keskikokoinen (2 000-20 000), haalea vaaleanpunainen = suuri (20 000-50 000) ja lila = todella suuri (yli 50 000).

Toinen näkökulma vertailuun saadaan ottamalla yliopistotasoisten opiskelijamäärien vertailujen rinnalle myös yliopistotasoisten opetus- ja tutkimushenkilöstömäärien vertailu. Kuvassa 4 vertaillaan pohjoismaiden oppilas- ja henkilöstömääriä kahden erillisen laatikko-janakuvion avulla. Visuaalissa näkyvät mustat pallot kuvastavat maan keskiarvoja. Jos tarkastellaan Ruotsin (SE) palkkien mustia pisteitä, voidaan huomata henkilöstöä mittaavasta kuvasta, että se on Pohjoismaista alimpana, kun taas opiskelijoita mittaavassa kuvassa se on selkeästi ylempänä.

**Kuva 4**. Vasemmalla puolella opetus- ja tutkimushenkilöstön määrä per yliopisto ja oikealla opiskelijoiden määrä per yliopisto. Musta piste määrittää maan kaikkien yliopistojen keskiarvon ja musta viiva määrittää niiden mediaanin.
DK = Tanska, FI = Suomi, NO = Norja, SE = Ruotsi

**Kuva 5**. Opiskelijoita per opetus- ja tutkimushenkilöstö ammattikorkeakouluissa.

Ammattikorkeakoulujen välissä vertailussa Suomen opiskelijoita per opetus- ja tutkimushenkilöstö-suhteen keskiarvo nousee huomattavasti yliopistoihin verrattuna. Kuvassa 5 ilmenee, että Suomen keskiarvo (21,8) on suurin tarkkailtavista maista. Kuvan 5 keskiarvoja tulkitessa on kuitenkin hyvä huomioida, että ammattikorkeakoulujärjestelmiltään maat ovat keskenään erilaisia.

Itävalta erottuu muista maista sillä, että sen opiskelijoita per henkilöstö-suhde on ammattikorkeakouluissa (11,5) matalampi kuin mitä se on yliopistoissa (16,3). Itävaltalaisten ammattikorkeakoulujen opiskelijoita per henkilöstö-suhteelle voi olla monia syitä. Esimerkiksi ammattikorkeakoulujen ja opiskelijoiden määrät sekä opetettavat aineet voivat vaikuttaa suhdelukuun. Vipusen ”Perustutkinto-opiskelijoiden määrät” raporttia tarkastelemalla (kuva 6) voidaan huomata, että ammattikorkeakoulut Itävallassa ovat pääosin Suomen ammattikorkeakouluja pienempiä opiskelijamääriltään, vaikka kokonaisopiskelijamäärältään Itävalta on Suomea suurempi.

**Kuva 6**. Oikealla Suomen ja Itävallan ammattikorkeakouluopiskelijoiden määrä vertailussa ja vasemmalla kaikkien korkeakouluopiskelijoiden määrä vertailussa.
Yhteensä ammattikorkeakouluja on 46, joista suomalaisia korkeakouluja on 25 ja itävaltalaisia 21. Suomessa ammattikorkeaopiskelijoita vuonna 2019 oli 142 157 ja Itävallassa niitä oli 59 503. Itävaltalaisten ammattikorkeakouluopiskelijoiden osuus yhteissummasta oli siis alle 30%.

Itävallassa ammattikorkeakoulut ovat siis huomattavasti pienemmässä roolissa kuin esimerkiksi Suomessa tai Alankomaissa. Kuvassa 7 vertaillaan eri korkeakoulutyyppejä ilmoittautuneiden opiskelijoiden mukaan. Lila väri vastaa tohtoriopiskelijoita, jotka eivät ole mukana muissa opiskelijavertailuissa. Kuvasta 7 käy myöskin ilmi, että ammattikorkeakoulujen osuus on huomattavasti pienempi Itävallassa kuin se on Suomessa tai Alankomaissa. Suomi ja Alankomaat ovat tästä johtuen vertailukelpoisempia keskenään ammattikorkeakouluja tarkkailtaessa.

**Kuva 7**. Vertailussa Itävallan, Alankomaiden ja Suomen korkeakoulutyypit. Vihreä väri kuvastaa kandidaatin tutkinto-opiskelijoita, vaaleanpunaiset sävyt kuvastavat maisterivaiheen opiskelijoita ja lila väri puolestaan tohtoriopiskelijoita. Itävallan sekä Alankomaiden luvut ovat miljoonissa, kun taas Suomen luvut tuhansissa.

Opiskelijoita per professori

Suomessa on käytössä neliportainen tutkijaurajärjestelmä, jonka ylimpään neljänteen uraportaaseen kuuluvat professorit sekä tutkimusjohtajat. Monissa muissa Euroopan maissa on vastaavanlainen uraporrasjärjestelmä, mutta kriteereissä sekä uraportaiden määrässä on vaihtelua. Kaikkia maita yhdistää kuitenkin se, että professorit kuuluvat yliopistohierarkian kärkeen eli ylimmälle uraportaalle. Ammattikorkeakoulujen osalta monen maan osalta näkyy tietoja professoreista, esim. Saksa ja Itävalta. Suomen osalta ammattikorkeakoulujen yliopettajia ei ole luokiteltu professoreiden kanssa samaan kategoriaan. Parhaillaan on käynnissä OECD-vetoinen työ, jossa uudistetaan em. UOE-ohjeistusta opetus- ja tutkimushenkilökunnan osalta. Tässä työssä tullaan ottamaan myös kantaa ammattikorkeakoulujen ylimmän opetus- ja tutkimushenkilökunnan luokitteluun UOE-tiedonkeruussa. Tälle tulee todennäköisesti olemaan jatkossa vaikutusta myös ETER-tietoihin.

Kuvan 8 vertailusta voidaan huomata, että Suomen keskiarvo (58,96) on tarkasteltavien maiden keskiarvoa (71,32) pienempi. Toisin kuin aiemmissa opiskelijoita per opetus- ja tutkimushenkilöstö-vertailuissa, opiskelijoita per professori-vertailussa maiden väliset erot ovat keskenään melko suuria. Esimerkiksi Ruotsi erottuu vertailussa merkittävästi suuremmalla suhdeluvullaan. Ruotsissa opiskelija per professori suhdeluvun hajonta yliopistoittain on huomattavasti suurempi kuin Suomessa. Isoista yliopistoista esim. Lundin ja Uppsalan yliopistojen suhdeluvut (60,7 ja 78,2) ovat vastaavalla tasolla kuin suomalaisten verrokkien, mutta ruotsissa on myös isohkoja yliopistoja joissa on yli 200 opiskelijaa yhtä professoria kohtia (esim. Malmön yliopisto). Sama hajonta on nähtävissä myös opiskelijamäärässä per opetus- ja tutkimushenkilökunta.

Kuten aiemmat vertailut jo osoittivat, monet Ruotsin yliopistot ovat suurempia kuin esimerkiksi Suomen yliopistot. Ruotsi onkin Britanniaa lukuun ottamatta opiskelijamäärältään suurin vertailluista maista. Kuvassa 9 tarkastellaan verrokkimaiden yliopisto-opiskelijoiden kokonaismääriä keskenään.

**Kuva 9.** Yliopisto-opiskelijoiden määrä vertailussa. Britannia 2 253 705, Ruotsi 485 625, Alankomaat 304 581, Itävalta 260 236, Tanska 147 618, Norja 147 560, Suomi 135 313, Sveitsi 128 319

Naishenkilöstön osuus kansainvälisessä vertailussa

Naisten osuus korkeakoulujen opetus- ja tutkimushenkilöstöstä sekä yliopistojen professoreista on yksi tapa tarkastella korkeakoulujen sukupuolitasa-arvoa kansainvälisesti. Sukupuolijakaumavertailun yksi keskeinen havainto on selkeä ero opetus- ja tutkimushenkilöstön ja professoreiden välillä. Vaikka yliopistoissa naisten osuus opetus- ja tutkimushenkilöstöstä kaikissa vertailumaissa on keskiarvolta yli 40% (kuva 10), professoreiden osuus tarkasteltavien maiden yliopistoissa on keskiarvolta alle 40% (kuva 12).

Kun tarkastellaan opetus- ja tutkimushenkilöstön sukupuolijakaumaa yliopistoissa (kuva 10) voidaan huomata, että Suomen tapauksessa naisten osuus on lähes 50% (47,0%), joka on hiukan alempi kuin esimerkiksi Ruotsissa (47,8) ja Britanniassa (48,4). Naisten osalta opetus- ja tutkimushenkilöstön mediaani (49,6) Suomessa on kuitenkin korkeampi kuin muissa vertailumaissa. Laatikko-janakuvion janojen pitkittäisyydestä voidaan Suomen tapauksessa päätellä, että yliopistojen sukupuolijakaumassa on selkeää hajontaa. Enimmillään naisia opetus- ja tutkimushenkilöstöstä on likimäärin 65% ja alhaisimmillaan noin 30%.

**Kuva 10**. Opetus- ja tutkimushenkilöstön naisten osuus yliopistoissa. AT = Itävalta, CH = Sveitsi, FI = Suomi, NL = Alankomaat, NO = Norja, SE = Ruotsi, UK = Britannia

Kun puolestaan vertaillaan opetus- ja tutkimushenkilöstön naisten osuutta ammattikorkeakouluissa, Suomi erottuu joukosta korkeammalla keskiarvolla (59,2) (kuva 11). Kiinnostavaa on huomata, että Sveitsissä (38,4) sekä Itävallassa (36,3) naisten osuuden keskiarvo on pienempi ammattikorkeakouluissa, kun mitä se on yliopistoissa, kun taas Suomessa, Alankomaissa (51,5) ja Norjassa (50,3) tilanne on käänteinen.

**Kuva 11**. Opetus- ja tutkimushenkilöstön naisten osuus ammattikorkeakouluissa.

**Kuva 12**. Naispuolisten professoreiden osuus yliopistoissa.

Vertaillessa professoreiden sukupuolijakaumaa yliopistoissa (kuva 12) huomataan, että naisia on suhteessa miehiin huomattavasti vähemmän. Suomen keskiarvo (33,1) on kuitenkin vertailumaista korkein. Itävalta ja Britannia erottuvat joukosta puolestaan suurella hajonnallaan, mikä viittaa siihen, että kyseisissä maissa yliopistojen välillä on selkeitä eroja. Eri yliopistojen tiedekuntien monimuotoisuus on yksi merkittävistä sukupuolijakaumaan vaikuttavista tekijöistä. Tyypillisesti teknisillä aloilla on enemmän miesprofessoreita kuin esimerkiksi humanistisilla ja terveys- ja hyvinvointialoilla.

Naisprofessorien osuus kansallisessa vertailussa Tiedejatutkimus.fi sivustolta löytyvän visuaalin (kuva 13) avulla voi tarkemmin tarkastella Suomen tutkijauran sukupuolijakaumaa uraporras kerrallaan. Vaikka naiset muodostavatkin selkeän enemmistön ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneista, neljännen uraportaan kohdalla he jäävät selkeästi vähemmistöksi. Kiinnostavaa on huomata, että sukupuolijakauma säilyy suhteellisen tasaisena kolmanteen uraportaaseen asti ja vasta neljännen kohdalla jakauma erkaantuu merkittävästi. Syitä neljännen uraportaan sukupuolijakaumalle ovat esimerkiksi perheenperustamiseen liittyvät syyt kuten vanhempainvapaille jääminen sekä sukupuoleen liittyvä rakenteellinen syrjintä. Professoreilla on usein vakituinen työsopimus, joten on todennäköistä, että he työskentelevät professorin virassa eläkeikään saakka. Näin ollen historiallisen sukupuolisyrjinnän vaikutukset ylettyvät myös nykypäivän sukupuolijakaumatilastoihin. Kuvaa 13 tarkasteltaessa on kuitenkin hyvä huomioida, että kaavio kuvastaa ainoastaan miesten ja naisten osuuksia eikä näin ollen ota huomioon muita olennaisia sukupuolitasa-arvoon liittyviä rakenteellisia epäkohtia, kuten esimerkiksi miesten ja naisten välisiä palkkaeroja.