Toisen opiskelupaikan hankkiminen korkeakouluissa edelleen yleistä

– Ensikertaislaiskiintiöiden tausta on 2010-luvun alun tilanteessa, jolloin 35 % yliopistojen opiskelupaikoista meni sellaisille henkilöille, jotka jo opiskelivat korkeakoulussa tai olivat tehneet tutkinnon. Vuonna 2018 osuus oli 25 %.

– Suhteutettuna korkeakouluissa opiskeleviin, vuosittain vajaat 2 % korkeakoulujen opiskelijoista hankkii toisen opinto-oikeuden opiskelijavalinnan kautta. Tietyillä aloilla (pääosin yliopistojen luonnontieteissä) jopa yli 10 % alan opiskelijoista hankkii vuosittain toisen opinto-oikeuden opiskelijavalinnan kautta .

– Huolimatta ensikertalaiskiintiöiden käyttöönotosta yliopistoissa monilla aloilla yli neljänneksellä paikan vastaanottaneella on voimassa oleva opinto-oikeus.

– Toinen korkeakoulupaikka hankitaan suhteellisen pian opintojen alun jälkeen, neljäsosa otti vastaan toisen opiskelupaikan heti ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen. Yli puolet toisen opinto-oikeuden saaneista hankkii sen samalta korkeakoulusektorilta. Siirtohakumahdollisuudet korkeakoulujen sisällä näyttävät olevan vielä huonosti tunnettuja.

Miksi ensikertalaiskiintiöt?

Kesän aikana julkisuudessa on ollut muutamia puheenvuoroja, joissa on kannettu huolta siitä, että korkeakoulujen ensikertalaiskiintiöt tekevät alan vaihtamisesta hankalaa. Lisäksi huolena on ollut, että ensikertalaiskiintiöiden takia moni nuori ei ota vastaan hänelle tarjottua opiskelupaikkaa, koska pelkää ensikertalais-statuksen menettämistä. Tässä kirjoituksessa tarkastellaan taustoja ensikertalaiskiintiöille sekä tarkastellaan tilastojen valossa, miten kiintiöt ovat vaikuttaneet toisen opiskelupaikan hankkimiseen.

Korkeakoulut ovat varanneet osan opiskelupaikoista ensikertalaisille vuodesta 2016 lähtien. Ensikertalaiskiintiöillä pyritään siihen, että entistä suurempi osa opiskelupaikan saavista olisi aidosti uusia korkeakouluopiskelijoita. Tarkoitus on varmistaa mahdollisimman monelle opiskelupaikka. Opiskelivalinnassa tarkoitettuja ensikertalaisia ovat ne, jotka eivät ole vastaanottaneet tutkintoon johtavaa opiskelupaikkaa, eivätkä suorittaneet tutkintoa suomalaisissa korkeakouluissa. Poikkeuksena ovat ennen syksyä 2014 opintonsa aloittaneet, joilla ei ole korkeakoulututkintoa.

Ennen ensikertalaiskiintiöiden käyttöönottoa korkeakoulujen opiskelupaikoista suuri osa meni sellaisille hakijoille, joilla oli jo aiempi opiskelupaikka tai aiempi tutkinto. Vuonna 2012 yliopistojen opiskelijavalintojen opiskelupaikoista 28 % meni hakijoille, jotka jo opiskelivat korkeakoulussa. Jos mukaan lasketaan ne henkilöt, joilla oli aiempi korkeakoulututkinto, yhteensä 35 prosenttia yliopistojen opiskelijavalintojen paikoista meni sellaisille hakijoille, joilla joko oli aiempi opiskelupaikka tai aiempi korkeakoulututkinto. Ammattikorkeakoulutuksessa 18 % paikoista meni ei-ensikertalaisille hakijoille.

Ensikertaiskiintiöiden käyttöönotto on jo osaltaan muuttanut 2010-luvun alkupuolen tilannetta. Vuonna 2018 yliopistojen I syklin (muut kuin maisterivaiheen hakupaikat) opiskelupaikoista enää 25 % meni sellaisille opiskelijoille, jotka olivat joskus opiskelleet korkeakoulussa. Ammattikorkeakouluissa vastaava luku oli 23 %. Näin ollen entistä suurempi osuus yliopistojen uusista opiskelupaikoista menee nykyään sellaisille opiskelijoille, jotka eivät aiemmin ole opiskelleet korkeakoulussa. Ammattikorkeakouluissa kehitys on ollut toisensuuntaista.

Ensikertalaisuuskiintiöiden käyttöönoton lisäksi todennäköisesti moni muukin asia on tukenut kehitystä, jossa opiskelijat eivät hanki enää useita opinto-oikeuksia. Yliopistojen laajasisältöiset kandidaatin ohjelmat ja ammattikorkeakoulujen modulaariset opinto-ohjelmat ovat antaneet opiskelijoille enemmän mahdollisuuksia säätää opintojaan opinto-oikeuden sisällä. Korkeakoulut ovat tuoneet mm. töissä.fi -palvelun kautta esille, miten moninaisiin urapolkuihin korkeakoulututkinto antaa mahdollisuuden.

Ketkä hankkivat toisen opiskelupaikan?

Korkeakouluvalinnoissa I syklin opiskelupaikan vastaanottaneista noin 4500:lla oli voimassa oleva opiskeluoikeus jossain suomalaisessa korkeakoulussa. Tämä vastaa vajaata 2 prosenttia kaikista kirjoilla olevista korkeakouluopiskelijoista (yliopisto-opiskelijoista 2,2 % ja amk-opiskelijoista 1,3 %). Tämän lisäksi 1500 opiskelijaa sai paikan yliopistojen maisterivaiheen opintoihin opiskelijavalinnan kautta.

Enemmistö uuden opiskelupaikan hankkineista jatkoi samalla korkeakoulusektorilla. Korkeakoulusektoria vaihtoi noin kolmasosa uuden paikan hankkineista.

Ammattikorkeakouluissa lukumääräisesti eniten toisen opinto-oikeuden hankkineita oli kaupan ja hoitotyön aloilla (pääosin tradenomeja sairaanhoitajia), eli aloilla, joilla muutenkin on eniten opiskelijoita (ks. kuvio 1). Kuviossa käytetään kansallisen koulutusluokituksen ”koulutusala, taso 3” -luokitusta. Suhteessa vuoden 2018 opiskelijamääriin tradenomi- ja sairaanhoitajaopiskelijoista 1-2 % vaihtoi alaa opiskelijavalinnan kautta. Merkittävintä alan vaihtajien osuus oli musiikkipedagogin koulutuksessa, jossa yli 3 % vaihtoi alaa opiskelijavalinnan kautta.

Yliopistokoulutuksessa eniten toisen opiskelu-oikeuden hankkineita oli luonnontieteissä (ks. kuvio 2). Luonnontieteiden opiskelijat muodostivat lähes 30 % kaikista alaa vaihtaneista, vaikka luonnontieteiden opiskelijat muodostavat vain 10 % kaikista yliopistojen opiskelijoista.

Usealla luonnontieteiden alalla yli 10 prosenttia vuoden 2017 opiskelijoista hankki toisen opinto-oikeuden opiskelijavalinnan kautta vuonna 2018. Yksittäisenä opintoalana eniten vaihtajia oli ICT-alalla. Mielenkiintoista on, että kolmasosa ICT-alan opiskelijoista hankki myös toisen opinto-oikeutensa samalta alalta. Kuviosta 2 huomataan lisäksi, että myös kovan hakupaineen alojen (lääketiede ja oikeustiede) opiskelijoista noin 50 opiskelijaa molemmilta aloilta hankki toisen opinto-oikeuden. He yleisimmin hankkivat opinto-oikeuden kauppatieteiden maisterin tutkintoon.

Toisen opinto-oikeuden hankkineiden suosituimmat kohteet ammattikorkeakouluissa olivat samoja, jotka ylipäätään ovat suosituimpia ammattikorkeakoulujen aloja. (kuvio 3). Olemassa olevan opinto-oikeuden haltijat muodostavat lähes kaikilla aloilla 5-10 prosenttia kaikista paikan vastaanottaneista.

Mielenkiintoista, että suuri osa ammattikorkeakouluissa opiskelupaikkaa opiskelijavalinnan kautta vaihtaneista näyttää vaihtaneen paikkaa saman alan sisällä, esim. tradenomi- ja sairaanhoitajaopiskelijoista yli neljäsosa vaihtoi opiskelupaikkaa alan sisällä.

Yliopistoissa toisen opinto-oikeuden hankkineiden suosituimmat kohteet olivat lääketieteissä ja ICT-aloilla (kuvio 4). Näillä aloilla olemassa olevan opiskeluoikeuden omaavat muodostavat merkittävän ryhmän kaikissa paikan vastaanottaneissa lähes neljänneksen osuudellaan.

Myös monilla muilla aloilla olemassa olevan opiskeluoikeuden omaavat opiskelijat muodostavat merkittävän osuuden kaikista paikan vastaanottaneista opiskelijoista huolimatta ensikertaiskiintiöiden olemassaolosta. Yksi mielenkiintoinen ala on matematiikka, jossa peräti 25 %:lla uusista opiskelijoista on aiempi opiskeluoikeus. Tämä siitä huolimatta, että matematiikan opiskelijat myös hankkivat merkittävässä määrin uusia opinto-oikeuksia muiden luonnontieteiden opiskelijoiden tapaan.

Yhteenveto

Yhteenvetona voi todeta, että toisen opiskeluoikeuden hankkiminen opiskelijavalinnan kautta on selvästi vähentynyt 2010-luvun alkuvuosiin verrattuna.

Muutokseen ovat vaikuttaneet monet asiat, ensikertalaiskiintiöiden käyttöönotto on ollut yksi vaikuttava tekijä. Vaikutus on ollut sekä mekaaninen (ensikertalaiset pärjäävät paremmin hakutilanteessa) että psykologinen (tieto kiintiöiden olemassaolosta vaikuttaa opiskelijoiden ja hakijoiden käyttäytymiseen).

Hakudynamiikan muutoksia on tarkasteltu aiemmin mm. Tilastoneuvoksen kirjoituksessa  https://tilastoneuvos.vipunen.fi/2018/11/26/ensikertalaiskiintiot-ja-ensimmaista-paikkaa-hakevien-asema-korkeakoulujen-opiskelijavalinnoissa-havaintoja-vuosilta-2015-2018/ sekä Opiskelijavalinnat ja korkeakouluopintojen nopeuttaminen -raportissa http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-287-529-7.

Sen sijaan sellaisten paikan vastaanottaneiden osuus, jotka ovat aiemmin suorittaneet toisen korkeakoulututkinnon on hiukan noussut 2010-luvulla (he vaatisivat oman blogi-kirjoituksensa). Kuitenkin nettona entistä suurempi osa opiskelupaikoista menee sellaisille opiskelijoille, joilla ei ole aiempaa opiskelutaustaa korkeakoulussa. Tämä näkyy korkeakoulujen nettoaloittajien määrän kasvussa varsinkin yliopistosektorilla muutaman viimeisen vuoden aikana (ks. kuvio 5).

Huolimatta siitä, että entistä harvempi opiskelija hakee toista opiskelupaikkaa opiskelijavalinnan kautta, uusista opiskelupaikoista menee edelleenkin 13 % sellaisille opiskelijoille joilla on olemassaoleva opiskeluoikeus korkeakoulussa. Toinen korkeakoulupaikka hankitaan suhteellisen pian opintojen alun jälkeen, neljäsosa hankkii toisen opiskelupaikan heti ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen. Yli puolet hankkii toisen opiskelupaikan samalta korkeakoulusektorilta.

Erityisesti ammattikorkeakouluissa toinen opiskelupaikka hankitaan usein samalta alalta, missä opiskelija jo opiskelee, joka kertonee siitä, etteivät korkeakoulujen opiskeluoikeuksien siirtomekanismit ole tuttuja opiskelijoille. Siirtohauissa opiskelupaikkaa vaihtoi vuonna 2018 yhteensä 920 opiskelijaa, eli huomattavasti vähemmän kuin normaalin opiskelijavalinnan kautta.

Ammattikorkeakouluissa millään alalla toisen opinto-oikeuden hankkijat eivät muodosta merkittävää osuutta ko. alan opiskelijoista. Yliopisto-opiskelijoiden kesken toisen opinto-oikeuden hankkiminen on suositumpaa kuin ammattikorkeakouluissa. Luonnontieteiden opiskelijat ovat erityisen hanakoita hankkimaan toisen opiskeluoikeuden. Toinen opiskeluoikeus hankitaan useimmiten lääketieteestä tai ICT-alalta.

Ensikertalaiskiintiöiden käyttöönottamisella näyttäisi olevan olleen vaikutusta opintopaikkojen kohdentumiseen uusille opiskelijoille vaikkakin tarkemmat hakudynamiikan mekanismit vaativat omaa analyysiä. Toisaalta kiintiöt ovat mahdollisesti tehneet opiskelijoita varovaisimmiksi opiskelupaikan vastaanottamisen suhteen. Tämän seurauksen suoraan toiselta asteelta aloittavien opiskelijoiden osuus on viime vuosina hiukan pudonnut ja uusien opiskelijoiden keski-ikä ei ole toivottavalla tavalla laskenut. Yksi tapa selkeyttää opiskelijoiden tilannetta opiskelijavalinnassa on kasvattaa todistusvalintojen osuutta. Keväästä 2020 lähtien korkeakoulut valitsevat vähintään puolet opiskelijoistaan toisen asteen arvosanojen perusteella. Tämän on tarkoitus nostaaa suoraan toisen asteen jälkeen aloittaneiden osuutta ja laskea aloittaneiden keski-ikää.

Tässä kirjoituksessa on käytetty uusimpia lopullisia hakutilastoja vuoden 2018 opiskelijavalinnasta. Vuoden 2019 hakutilastot valmistuvat syyskuun aikana. Tuolloin on mielelenkiintoista tarkastella kuinka paljon opiskelijoiden hakukäyttäytyminen on muuttunut vuoteen 2018 verrattuna.