Kauppatieteiden opiskelijavalinnan uudistaminen: Mikä muuttui vuosien 2016 ja 2018 välillä? – Ainevalinnat ja alueellinen näkökulma

Tekijät: Ninna Venäläinen, Antti Kaasila, Katri Kleemola, Hanni Muukkonen-van der Meer, Jarmo Rusanen, Jouni Pursiainen

Johdanto

Korkeakoulujen opiskelijavalinta on muuttumassa. 2020 alkaen korkeakoulujen tulee valita pääosa opiskelijoista todistusvalinnalla ja yhteispistevalinnasta luovutaan. Kauppatieteissä ylioppilaskokeesta ja pääsykokeesta saataviin yhteispisteisiin perustuvasta valinnasta luovuttiin kokonaan jo 2018. Tällöin käyttöönotettiin valintatavoiksi vain ylioppilaskokeen arvosanoihin perustuva valinta ja pelkkään valintakokeeseen perustuva valinta. Ylioppilaskirjoitusten arvosanoihin perustuva valintatapa koski ainoastaan ensikertalaisia hakijoita ja sillä täytettiin 60 prosenttia aloituspaikoista. Samaan aikaan erillisestä valintakoekirjallisuudesta luovuttiin, ja koe perustui lukion oppimääriin historian (HI1), yhteiskuntaopin (YH2) ja matematiikan (MAB5 tai MAA10) kursseihin.

Kauppatieteiden opiskelijavalinnasta, todistusarvosanojen pisteytyksestä ja niiden muutoksista on kirjoittanut myös Ilmari Hyvönen Tilastoneuvoksen blogikirjoituksessa ”Havaintoja yliopistojen kauppatieteen opiskelijavalinnoista 2015–2018: todistusvalinnan käyttöönoton vaikutuksia”. Lisäksi Ahola ja Spoof ovat tarkastelleet uudistuksia ja koulutukseen sijoittumisen nopeutumista kauppatieteissä artikkelissaan “Todistusvalinnat ja opintojen nopeuttamispolitiikka” (Tiedepolitiikka 1/2019).

Tässä blogitekstissä verrataan vuosina 2016 ja 2018 kauppatieteitä opiskelemaan hakeneiden ja valittujen (opiskelupaikan vastaanottaneiden) taustoja kuten ainevalintoja ylioppilaskirjoituksissa, ikää ja alueellisuutta. Opiskelijavalintojen tiedot vuodelta 2019 eivät olleet vielä valmiit tätä kirjoitusta tehdessä, joten uusinta vuotta ei ole otettu vielä tarkasteluun.

Päähuomioita

  • Vuosien 2016 ja 2018 välillä kauppatieteissä opiskelupaikan saaneiden keskuudessa pitkän matematiikan, historian ja yhteiskuntaopin kirjoittaneiden osuudet ovat kasvaneet. Lyhyen matematiikan ja terveystiedon kirjoittaneiden osuudet ovat pienentyneet. Kielissä ei ole ollut merkittäviä muutoksia. Yhteiskuntaoppi oli eniten kirjoitettu reaaliaine molempina vuosina.
  • Paikan vastaanottaneet kirjoittavat hakijoita useammin pitkä matematiikan, ruotsin äidinkielenä sekä yhteiskuntaopin ja vuonna 2018 myös historian. Terveystiedon kirjoittaneiden osuus sen sijaan oli suurempi hakijoiden puolella.
  • Vuonna 2018 yhteiskuntaopin kirjoittaneiden osuus oli sama kummallakin valintatavalla. Pitkän matematiikan kirjoittaneiden osuus suurempi todistusvalinnalla valituissa, lyhyen matematiikan puolestaan valintakokeella valituissa.
  • Kauppatieteen hakijat hakevat pääasiassa lähelle omaa asuinmaakuntaansa. Tämä koskee sekä nuorempia että vanhempia hakijoita, mutta mitä vanhempaa ikäluokkaa tarkastellaan, sitä suurempi on alle 100 kilometrin säteelle hakeneiden osuus. Todistusvalinta ei ole juurikaan muuttanut trendiä.
  • Hakijoiden määrä on ollut sekä 2016 että 2018 suurinta niissä maakunnissa, joissa sijaitsee kauppakorkeakoulu. Tarkasteluvuosien välillä hakeminen on kasvanut kaikissa paitsi yhdessä maakunnassa.
  • Vuosien 2016 ja 2018 välillä hakijoiden määrä on lisääntynyt myös sellaisissa maakunnissa, joissa ei ole kauppakorkeakoulua. Todistusvalinta voi olla yksi hakijamäärien lisääntymiseen vaikuttava tekijä.

Ainevalinnoista

Ainevalintoja tarkastellessa aineistona käytettiin tietoja opiskelijoista, jotka olivat hakeneet opiskelemaan kauppatieteitä Suomen yliopistoihin vuosina 2016 ja 2018. Tiedot oli yhdistetty hakijoiden ylioppilaskirjoitusten arvosanoihin, siltä osin, kun tietoja ylioppilaskirjoituksista oli hakijalta mahdollista saada. Vuonna 2016 ruotsinkielistä koulutusta kauppatieteissä tarjoavat yliopistot Åbo Akademi ja Hanken eivät vielä olleet mukana kauppatieteiden yhteisvalinnassa, mutta ne ovat kuitenkin tässä tarkastelussa mukana.

Kuviossa 1 on esitetty, kuinka suuri osa vuonna 2016 ja 2018 kauppatieteitä opiskelemaan hyväksytyistä ja opiskelupaikan vastaanottaneista on kirjoittanut minkäkin aineen ylioppilaskirjoituksissa. Kuvassa on esitetty yleisimmät reaaliaineet ja kielet, matematiikan pitkä ja lyhyt oppimäärä sekä niiden osuus, jotka eivät olleet kirjoittaneet matematiikkaa ollenkaan. Kuvasta pois jätettyjen kielten ja reaaliaineiden osuudet valituista olivat alle kymmenen prosenttia ja muutokset osuuksissa vuosien välillä vähäisiä (alle kaksi prosenttiyksikköä).

Kuvio 1: Aineen kirjoittaineiden osuudet opiskelupaikan vastaanottaneista vuosina 2016 ja 2018

Kuviossa 1 nähdään, että pitkän matematiikan kirjoittaneiden osuus on kasvanut ja vastaavasti lyhyen matematiikan kirjoittaneiden osuus pienentynyt vuodesta 2016 vuoteen 2018. Reaaliaineista suurimmat muutokset ovat olleet historian ja terveystiedon kirjoittaneiden osuuksissa. Historian kirjoittaneiden osuus on kasvanut kuusi prosenttiyksikköä ja terveystiedon kirjoittaneiden taas laskenut kahdeksan prosenttiyksikköä. Kielissä ei sen sijaan ole merkittäviä muutoksia. Yhteiskuntaoppi oli jo ennestään kauppatieteiden opiskelijoiden eniten kirjoitettu reaaliaineena ja nyt sen rooli jopa hieman vahvistui.

Kuviossa 2 on esitetty vertailu aineen kirjoittaneiden osuuksista kaikkien hakijoiden ja valittujen (opiskelupaikan vastaanottaneiden) välillä vuonna 2016. Kuviossa 3 on esitetty vastaava vertailu vuodelta 2018. Kuvioiden 2 ja 3 valittuja opiskelijoita koskevat palkit ovat samat, jotka olivat kuviossa 1.

Kuvioista 2 ja 3 voidaan nähdä, että molempina vuosina opiskelemaan hyväksytyt ja valitut (paikan vastaanottaneet) olivat kirjoittaneet hakijoita useammin pitkä matematiikan, ruotsin äidinkielenä sekä yhteiskuntaopin. Vuonna 2018 myös historian kirjoittaneiden osuus on paikan vastaanottaneiden joukossa suurempi kuin kaikkien hakijoiden joukossa. Terveystiedon kirjoittaneiden osuus oli molempina vuosina suurempi hakijoiden puolella. Ruotsin äidinkielinä suurempi osuus hyväksytyissä kuin kaikissa hakijoissa vaikuttaisi olevan yhteydessä aloituspaikkojen lukumäärään.

Kuvio 2: Aineen kirjoittaineiden osuudet kaikista hakijoista ja paikan vastaanottaneista vuonna 2016.

Kuvio 3:Aineen kirjoittaneiden osuudet kaikista hakijoista ja paikan vastaanottaneista vuonna 2018.

Taulukossa 1 on esitetty yleisimpien aineiden kirjoittaneiden osuudet eri valintatavoilla. Vuoden 2016 yhteispisteiden ja koepisteiden perusteella valittujen otoskoot eivät summaudu kaikkien valittujen otoskooksi, koska ruotsinkielistä koulutusta tarjoavilla yliopistoilla on ollut omat valintaperusteensa, eikä näihin koulutusohjelmiin valittuja ole ”Koepisteet”-sarakkeessa ollenkaan. Tämä selittää myös, miksi ruotsin äidinkielenä ja pitkän suomen osuudet ovat nolla prosenttia ”Koepisteet”-sarakkeessa.  Lisäksi Turun yliopiston kansainvälisen johtamisen ja yrittäjyyden tutkinto-ohjelma (vuonna 2016 nimikkeellä kansainvälinen liiketoiminta) on jätetty tarkastelusta pois, koska siinä valinta on tehty haastattelujen pohjalta. Tähän tutkinto-ohjelmaan valittuja on ollut molempina vuosina alle 60, joten poisjättäminen ei aiheuta merkittäviä muutoksia.

Taulukko 1: Aineen kirjoittaneiden osuudet opiskelupaikan vastaanottaneista valintatavan mukaan vuosina 2016 ja 2018.

2016 2018
Aine Kaikki
(N = 1 752)
Yhteispisteet
(N = 1 002)
Koepisteet
(N = 568)
Kaikki
(N = 1 823)
Todistus
(N = 1 020)
Valintakoe
(N = 747)
Äidinkieli            
Äidinkieli, suomi 83 % 83 % 98 % 84 % 83 % 84 %
Äidinkieli, ruotsi 15 % 16 % 0 % 14 % 14 % 15 %
Matematiikka
Matematiikka pitkä 50 % 55 % 42 % 55 % 63 % 45 %
Matematiikka lyhyt 45 % 42 % 51 % 42 % 35 % 50 %
Ei matematiikkaa 5 % 3 % 8 % 4 % 3 % 5 %
Kielet
Englanti, pitkä 97 % 98 % 97 % 97 % 96 % 98 %
Ruotsi, keskipitkä 39 % 45 % 42 % 40 % 47 % 30 %
Suomi, pitkä 13 % 14 % 0 % 11 % 11 % 12 %
Saksa, lyhyt 9 % 10 % 4 % 10 % 12 % 8 %
Ruotsi, pitkä 8 % 9 % 4 % 8 % 10 % 5 %
Reaaliaineet
Yhteiskuntaoppi 58 % 62 % 51 % 61 % 61 % 61 %
Terveystieto 26 % 24 % 29 % 18 % 16 % 21 %
Historia 24 % 25 % 24 % 30 % 28 % 33 %
Psykologia 14 % 15 % 14 % 13 % 16 % 10 %
Fysiikka 14 % 15 % 13 % 13 % 13 % 14 %
Maantiede 11 % 11 % 9 % 12 % 11 % 13 %
Biologia 10 % 11 % 8 % 12 % 14 % 10 %
Kemia 9 % 10 % 7 % 11 % 12 % 9 %

Taulukosta 1 nähdään, että historian ja yhteiskuntaopin kirjoittaneiden osuudet ovat kasvaneet eniten pelkällä valintakokeella valittujen joukossa. Vuonna 2018 todistusvalinta ja pääsykoe olivat toisistaan riippumattomia ja siten oli mahdollista, että valittujen opiskelijoiden osaamistausta olisi erilainen. Vuoden 2018 todistusvalinta käsitteli reaaliaineita samanarvoisina, kun taas pääsykoe perustui suoraan lukion yhteiskuntaopin ja historian oppimääriin. Tätä taustaa vasten se, että molemmilla valintatavoilla yhteiskuntaopin kirjoittaneiden osuus oli sama (61 %), on huomionarvoista. Historian ja terveystiedon osuudet olivat suurempia valintakokeella valittujen puolella, kun taas psykologia, biologia olivat suuremmalla osuudella todistusvalinnassa. Pitkän matematiikan painoarvo todistusvalinnassa tuotti siinä selvästi suuremman osuuden, kun taas lyhyen matematiikan tilanne oli käänteinen. Kielissä keskipitkän ja pitkän ruotsin sekä saksan osuudet ovat olleet suurempia todistusvalinnan puolella.

Alueellisuus

Aiempien tutkimustulosten mukaan suomalaisten opiskelijoiden liikkuvuus toisen asteen jälkeen on melko vähäistä (Suhonen 2013, Jauhiainen 2010). Norin (2011) mukaan ilmiön on huomattu koskevan erityisesti vanhempia hakijoita. Suhosen (2014) mukaan tietylle alalle pyrittäessä korkeakoulun etäisyyden lisääntyessä halukkuus hakea alan opetusta tarjoavaan korkeakouluun laskee. Toisaalta se, että kaikkien alojen opetusta ei tarjota koko maan laajuisesti vaikuttaa siihen, että joidenkin alojen vuoksi ollaan valmiita muuttamaan pidempiä matkoja kuin toisien.

Ikä ja korkeakoulun valinta

Alla olevissa kuvaajissa on tarkasteltu hakijoiden iän yhteyttä siihen, kuinka kauas hakijat ovat halukkaita hakemaan. Lisäksi on tarkasteltu, muuttuuko hakukäyttäytyminen iän myötä. Kauppatieteen valintoja sekä hakijoiden ja paikan vastaanottaneiden iän muutoksia on tarkasteltu aiemmin myös johdannossa mainitussa Ilmari Hyvösen blogikirjoituksessa.

Kuviossa 4 on tarkasteltu hakijoiden ikäluokkia. Kauppatieteen hakijoiden määrä on noussut vuosien 2016 ja 2018 välillä yhteensä noin 1400 hakijalla. Molempina vuosina hakijoista yli kaksi kolmasosaa on ollut 18-22-vuotiaita. Hakijoiden määrä on myös kasvanut eniten näiden ikäluokkien keskuudessa. Yli 30-vuotiaiden hakijoiden määrä on hieman laskenut.

Kuvio 4: Hakijoiden määrä ikävuosittain 2016 ja 2018.

Kuvioissa 5 ja 6 on tarkasteltu iän ja ylimmällä hakutoiveella haetun opiskelupaikan etäisyyden välistä yhteyttä vuosina 2016 ja 2018. Kuvioissa on tarkasteltu vain suomenkielisiin koulutuksiin hakeneita hakijoita, sillä ruotsinkieliset koulutukset muodostavat oman alueellisen kokonaisuutensa. Kuvioissa on lisäksi tarkasteltu vain 18-40-vuotiaita, sillä tätä vanhempien hakijoiden määrä on jo niin alhainen, että tuloksissa on paljon epävarmuutta. Etäisyys on laskettu ottamalla hakijan kotimaakunnan keskipiste, ja laskettu siitä etäisyys haettuun korkeakouluun. Maakuntien koossa on eroja, joten etäisyys on näin ollen vain suuntaa antava.

Kuvioista 5 ja 6 voi huomata, että hakijat ovat hakeneet opiskelemaan pääosin melko lähelle omaa asuinmaakuntaansa. Tarkasteltavien vuosien välillä ei ole suuria eroja, vaan trendi on molemmissa sama. Molempina tarkasteluvuosina 60 % tai yli kaikista tarkastelluista ikäluokista on hakenut alle 100 kilometrin säteelle. Vähiten alle 100 km etäisyydelle hakeneita on 18-22-vuotiaiden joukossa, noin 60%. Saman ikäisten joukossa 100-300 kilometrin säteelle hakeneiden osuus on noin 30% ja yli 300 kilometrin säteelle hakeneiden osuus alle 10 %.

Kun tarkastellaan vanhempia ikäluokkia, lähelle hakeneiden osuus kasvaa. Mitä vanhempaa ikäluokkaa tarkastellaan, sitä suurempi on alle 100 kilometrin säteelle hakeneiden osuus. 36-40-vuotiaiden joukossa osuus on molempina vuosina jo noin 90%. Yli 300 kilometrin etäisyydelle hakeneiden osuus on lähes kaikissa ikäluokissa alle 10 %, mutta yli 30-vuotiaiden joukossa osuus jää noin viiteen prosenttiin.

Hakeminen lähemmäs on siis yleisempää vanhempien hakijoiden joukossa. Tämä johtunee siitä, että vanhemmilla ikäluokilla on todennäköisemmin vakiintunut elämäntilanne, kuten perhe tietyllä paikkakunnalla (Nori 2011). Nuoremmille hakijoille paikkakunnan vaihtaminen on vielä vaivattomampaa. Toisaalta todistusvalinnan käyttöönoton jälkeen vuonna 2018 lähelle hakeneiden määrä on hieman kasvanut nuoremmissa ikäluokissa.

Kuvio 5: Yliopistoon hakemisen etäisyys ikäluokittain 18-40-vuotiailla 2016. Kuviossa tarkasteltu kauppatieteen 1:n syklin hakijoiden ylimpiä hakutoiveita.

Kuvio 6: Yliopistoon hakemisen etäisyys ikäluokittain 18-40-vuotiailla 2018. Kuviossa tarkasteltu kauppatieteen 1:n syklin hakijoiden ylimpiä hakutoiveita.

Hakijoiden määrä maakunnissa

Kuviossa 7 on esitetty, kuinka paljon eri maakunnista on ollut hakijoita kauppatieteisiin suhteessa väkilukuun (18-70-vuotiaat) vuonna 2016 ja 2018. Lisäksi kartassa on tarkasteltu eri kauppatieteen koulutuksiin hakeneiden määriä.

Molempina vuosina hakijamäärät olivat korkeimpia lähes samoissa maakunnissa. Vuonna 2016 hakijoita oli väkilukuun suhteutettuna eniten Varsinais-Suomessa, Uudellamaalla, Pohjois-Pohjanmaalla, Pohjanmaalla ja Etelä-Karjalassa. Vuonna 2018 järjestys oli muuten sama, mutta Etelä-Karjalan hakijamäärä laski, kun taas esimerkiksi Pirkanmaan ja Keski-Suomen hakijamäärä nousi.

Oikeanpuoleisessa muutoskartassa on tarkasteltu, missä maakunnissa muutosta tapahtui eniten. Hakijamäärät kasvoivat etenkin Lapissa, Kainuussa, Keski-Pohjanmaalla ja Pirkanmaalla. Muutenkin kaikissa maakunnissa oli kasvua, paitsi Etelä-Karjalassa, jossa hakijamäärä laski. Toisaalta lasku oli hyvin pientä, ja se voi johtua sattumasta. Muutenkin hakijamäärän kasvu on ollut kaikissa maakunnissa maltillista.

Hakijamäärältään suosituimpia koulutuksia oli molempina vuosina Aalto-yliopiston, Turun yliopiston ja Tampereen yliopiston koulutukset. Tampereen yliopistossa hakijoiden määrä kasvoi suhteellisesti eniten, 63,3 %. Myös Oulu, Vaasa ja Lappeenranta houkuttelivat paljon hakijoita.

Mielenkiintoista kartoissa on se, miten hakijoiden määrä sijoittuu suhteessa kauppakorkeakoulujen sijaintiin ja hakijamääriin. Molempina tarkasteluvuosina hakijoiden määrä on ollut suurinta niissä maakunnissa, joissa sijaitsee kauppakorkeakoulu. Niissä maakunnissa hakijamäärät ovat olleet pienempiä, joissa ei ole kauppakorkeakoulua. Muutoskartasta voi huomata, että hakeminen on kasvanut kaikissa paitsi yhdessä maakunnassa (Etelä-Karjala). Toisaalta esimerkiksi Lappeenrannan teknillisen korkeakoulun hakijamäärä taas on kasvanut, eli hakijoita on tullut muualtakin kuin Etelä-Karjalasta. Todistusvalinta voi olla yksi vaikuttava tekijä, joka on lisännyt hakijamääriä myös sellaisissa maakunnissa, joissa ei ole kauppakorkeakoulua. Ilmiö vaatii kuitenkin enemmän selvittämistä.

Kuvio 7: Hakijoiden määrä suhteessa asukaslukuun (18-70-vuotiaat) maakunnittain 2016 ja 2018 sekä hakijoiden määrän muutos. Lisäksi kartoissa esitetty hakijoiden määrä koulutuksittain 2016 ja 2018. Turussa, Vaasassa ja Jyväskylässä on useita eri kauppatieteen koulutuksia. Näissä kaupungeissa eri koulutuksien hakijoiden määriä kuvaavat pallot ovat päällekkäin.

Yliopistojen rekrytointialueet

Seuraavassa osiossa on tarkasteltu koulutusohjelmittain, mistä maakunnista kyseiseen ohjelmaan on eniten hakijoita suhteessa väkilukuun. Alla on tarkasteltu Oulun ja Turun yliopistojen tilannetta kuvioissa 8 ja 9. Samanlaiset vertailut on tehty myös muista opetuskieleltään suomenkielisistä koulutusohjelmista, ja ne ovat tarkasteltavissa erillisessä liitteessä.

Kaikissa koulutuksissa voi huomata saman trendin; suurin osa hakijoista on ollut (haun hetkellä) kotoisin siitä maakunnasta tai sen lähimaakunnista, jossa koulutus sijaitsee. Esimerkiksi Oulun yliopiston tapauksessa (kuvio 8) hakijoita oli sekä vuonna 2016 että 2018 eniten Pohjois-Pohjanmaan maakunnasta, ja seuraavaksi eniten Lapin maakunnasta. Oikeanpuoleisessa vihreässä kartassa tarkastellaan hakijamäärän muutosta tarkasteluvuosien välillä. Suurin kasvu hakijoiden määrässä on ollut Lapissa, mutta myös Pohjois-Pohjanmaalla, Kainuussa ja Keski-Pohjanmaalla. Joissain maakunnissa on tapahtunut laskua, esimerkiksi Pirkanmaalla ja Uudellamaalla. Määrät ovat tosin hyvin pieniä, ja ilmiö vaatisi pidemmän aikavälin tarkastelua.

Kuviossa 9 on tarkasteltu Turun yliopiston hakijoita. Myös Turun tapauksessa hakijoita on ollut 2016 ja 2018 eniten Varsinais-Suomen maakunnasta, Uudeltamaalta ja Satakunnasta. Muualta Suomesta hakijoita on vähemmän. Hakijamäärä on kasvanut lähes kaikissa maakunnissa, kuten Pirkanmaalla ja Kanta-Hämeessä, mutta myös esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaalla.

Kartoista voi huomata, että suurimmassa osassa koulutuksista trendi on hyvin samanlainen: suurin osa hakijoista on siitä maakunnasta, jossa korkeakoulu sijaitsee, sekä sen ympärysmaakunnista. Myös hakijoiden määrän kasvu on keskittynyt pääasiassa lähimaakuntiin. Muutamassa korkeakoulussa, kuten esimerkiksi Aalto-yliopistossa, Tampereen yliopistossa ja Turun yliopistossa rekrytointialueet ovat selkeästi laajentuneet. Näiden yliopistojen kauppatieteiden koulutuksissa oli myös selvästi suurin hakijamäärän kasvu 2016-2018. Todistusvalinta on luultavasti vaikuttanut sekä hakijamäärän kasvuun yleisesti, että joidenkin korkeakoulujen hakijoiden lähtöalueiden laajenemiseen. Ensi vuonna saanemme lisätietoa, miten todistusvalinta vaikuttaa hakijamääriin ja hakijoiden liikkuvuuteen suuremmassa mittakaavassa.

Kuvio 8: Oulun yliopiston kauppatieteen hakijoiden määrä maakunnittain suhteessa väkilukuun 2016 ja 2018 sekä muutos 2016-2018.

Kuvio 9: Turun yliopiston kauppatieteen hakijoiden määrä maakunnittain suhteessa väkilukuun 2016 ja 2018 sekä muutos 2016-2018.

Johtopäätökset alueellisuudesta

Aiemmat tutkimustulokset siitä, että korkeakouluun haetaan lähelle, näyttävät pitävän paikkansa myös kauppatieteen alalla. Ilmiö koskee sekä nuorempia että vanhempia hakijoita, mutta erityisesti vanhempia hakijoita. Todistusvalinta ei näytä juurikaan vaikuttaneet hakijoiden halukkuuteen hakea kauemmaksi, paitsi suurimpien yliopistojen osalta. Ehkäpä todistusvalinnan ”helppous”, eli se, että hakeminen ei vaadi valintakokeeseen osallistumista, lisää erityisesti lähiyliopistoihin hakemista.

Suomessa on keskusteltu korkeakoulujen (sopivasta) määrästä ja niiden keskittämisestä suurempiin keskuksiin. Kartan 7 perusteella voi huomata, että korkeakoulujen sijoittelu vaikuttaa hakemiseen. Korkeakoulujen karsiminen saattaisi vähentää korkeakouluun hakemista sellaisilta alueilta, joilla ei ole korkeakoulua. Hakijamääriä ja hakijoiden lähtöalueita on kiinnostava seurata laajemmin, kun todistusvalinnan käyttöönotto laajenee.

Tulevaisuus

Vuonna 2020 todistusvalinnan pisteytys muuttuu edelleen. Kauppatieteiden osalta merkittävimmät muutokset ovat kynnysehto siitä, että matematiikka tulee olla kirjoitettuna hyväksytysti, jotta voi tulla valituksi todistuksen perusteella, sekä se, että uudessa pisteytyksessä myös arvosanoilla B ja A saa pisteitä. Lisäksi jatkossa pisteitä voi saada useammasta kielestä. Todistusvalinnan uudet pisteytysperiaatteet voi tarkistaa opintopolku.fi -sivustolta. Pääsykokeen sisältö saattaa vaikuttaa siihen, millaiseksi esimerkiksi yhteiskuntaopin ja historian merkitys kauppatieteiden opiskelijavalinnassa muodostuu. Tulevaisuudessa toki kaikkein tärkeintä on se, että opiskelijavalinta tunnistaisi juuri kauppatieteiden kannalta tarpeellisimman osaamisen ja motivaation.

Lähteet

Ahola, S. & Spoof, J. (2019). Todistusvalinnat ja opintojen nopeuttamispolitiikka – tapaus kauppatiede. Tiedepolitiikka 44 (1): 7-22.

Hyvönen, I. (2019). Havaintoja yliopistojen kauppatieteen opiskelijavalinnoista 2015-2018: todistusvalinnan käyttöönoton vaikutuksia. Tilastoneuvos. Linkki: https://tilastoneuvos.vipunen.fi/2019/03/07/havaintoja-yliopistojen-kauppatieteen-opiskelijavalinnoista-2015-2018-todistusvalinnan-kayttoonoton-vaikutuksia/

Nori, H. (2011). Keille yliopiston portit avautuvat? Tutkimus suomalaisiin yliopistoihin ja eri tieteenaloille valikoitumisesta 2000-luvun alussa. Turun yliopiston julkaisuja C: 309. 273 s. Linkki: http://www.utupub.fi/bitstream/handle/10024/67040/AnnalesC309Nori.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Suhonen, T. (2013). Studies on higher education choices and spatial labour markets. Jyväskylä studies in business and economics 138. 158 s.

Suhonen, T. (2014). Field-of-Study Choice in Higher Education: Does Distance Matter? Spatial Economic Analysis, 9:4, 355-375, DOI: 10.1080/17421772.2014.961533. Linkki: https://www.tandfonline.com/doi/pdf/10.1080/17421772.2014.961533?needAccess=true

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s