Kirjoittajat: Matti Kajaste & Soili Vasikainen, OKM
Kansallinen tutkimuksen, kehittämisen ja innovaatioiden tiekartta viitoittaa tien tulevaisuuteen, jossa suomalainen hyvinvointi rakennetaan entistä voimakkaammin vetovoimaisen ja houkuttelevan TKI-ympäristön varaan. On tärkeää, että lahjakkaimmat tutkijat ja TKI-intensiiviset yritykset valitsevat jatkossa yhä useammin Suomen asemamaakseen ja toisaalta Suomessa valmistetut tuotteet, muotoillut palvelut ja julkaistut tutkimustulokset löytävät kiinnostuneen yleisönsä tärkeimmistä kansainvälisistä verkostoista. Tässä artikkelissa tarkastellaan pintaa syvemmältä, miltä Suomessa tehdyn tutkimustoiminnan kansainvälisyys näyttää tilastojen valossa. Tutkimuksen kansainvälisyys on arvokasta, sillä se kiinnittää pienen maan tutkijayhteisön työn ja akateemiset keskustelut osaksi laajempaa, globaalia kehitystä. Kansainvälisiin yhteisjulkaisuihin viitataan enemmän, ja ne ovat tässä suhteessa kotimaisia vaikuttavampia. Kaikki oppiaineet eivät ole luonteeltaan yhtä kansainvälisiä, ja monista aiheista on perusteltua julkaista kotimaisilla kielillä. Ulkomaisissa lehdissä julkaistut tutkimukset eivät ole aina parempia tai laadukkaampia kuin kotimaisissa lähteissä julkaistut. Artikkelissa kuvataan vallitseva tutkimustoiminnan kansainvälisyyden tila, muistaen eri tieteenalojen ja oppiaineiden painotukset ja tarpeet. Kansainvälisyyttä tarkastellaan tässä kolmesta näkökulmasta 1) julkaisujen, 2) henkilöstön ja väitöskirjatutkijoiden (tohtoriopiskelijoiden) sekä 3) rahoituksen kautta. Analyysin pohjalta näyttää siltä, että tutkimuksen kansainvälistyminen etenee eri yliopistoissa ja päätieteenaloilla vaihtelevaa vauhtia. Keskustelu kansainvälisyyden syventämisestä jatkuu tutkijayhteisössä ja TKI-politiikan toimijoiden kesken.
- Kansainvälinen yhteistyö julkaisutoiminnassa
Suomessa toimivat tutkijat julkaisevat kansainvälisiä yhteisjulkaisuja paljon yhdessä perinteisten tiedemaiden tutkijoiden kanssa. Merkittävimmiksi nousevat Yhdysvallat ja Britannia. Niiden jälkeen tulevat Ruotsi ja Saksa, mutta jo viidennelle sijalle on noussut uusi tiedemaa Kiina. Eurooppa on kuitenkin Suomessa toimivien tutkijoiden keskeisin yhteistyöalue. Kansainvälinen julkaisuyhteistyö painottuu luonnontieteisiin, lääketieteeseen ja tekniikkaan, jotka muutenkin ovat julkaisuvolyymiltään suurimpia päätieteenaloja.
Erityisesti Venäjän ja Kiinan kanssa korostuu yhteistyö luonnontieteissä. Poikkeuksellisesti Viron kanssa yhteistyö painottuu yleistieteellisiin julkaisusarjoihin. Kun tarkastellaan Suomen julkaisuprofiilia suhteessa globaaliin keskitasoon, korostuvat meillä taloustieteet, ICT ja terveystieteet. Sen sijaan luonnontieteissä, tekniikassa ja lääketieteessä jäädään maailman keskitason julkaisuvolyymin alapuolelle. Jos näkökulmaa vaihdetaan ja tutkitaan kenelle Suomi on tärkeä yhteistyömaa, niin tässä tarkastelussa korostuvat naapurimaat ja niistä erityisesti Viro.
1.1 Minkä maiden kanssa Suomessa toimivat tutkijat tekevät eniten yhteistyötä?
Monenkeskisten yhteisjulkaisujen (kaavio 1) osalta Suomessa toimivat tutkijat julkaisevat yhdessä suurten ja vaikuttavien tiedeyhteisöjen, kuten Yhdysvaltain, tutkijoiden kanssa. Ruotsi korostuu globaalissa vertailussa pienehkönä tiedemaana myös tässä tilastossa. Ei ole sinänsä yllättävää, että tutkimusyhteistyötä tehdään juuri niiden maiden kanssa, joissa on paljon tutkijoita. Kuitenkin tietyt maat, kuten juuri Yhdysvallat ja Britannia korostuvat tässä vertailussa.
Jos sama asia käännetään toisin päin ja tarkastellaan, mitkä maat tekevät suhteessa eniten Suomen tutkijoiden kanssa yhteistyötä, kuva kääntyy hyvin toisenlaiseksi. Suhteessa kohdemaan tutkijayhteisön kokoon (kaavio 2) Viro ja Ruotsi nousevat ylivoimaisesti merkittävimpinä yhteistyömaina. Maantieteellinen läheisyys näyttäisi edelleen monipaikkaisesta työstä huolimatta akateemisessa professiossa olevan merkittävä tekijä. Kiinnostavasti nämä ovat myös maita, joita TKI-intensiiviset yritykset yleensä harkitsevat Suomen ohella sijaintimaaksi (Ali-Yrkkö ym. (2021, tulossa). Yritysten T&K-toiminta ja T&K-investointien kasvattamisen edellytykset, VNK-raportti.)
Kaavio 1: Suomessa toimivien tutkijoiden monenkeskiset yhteisjulkaisut eri maiden tutkijoiden kanssa 2015-2018
Lähde: Vipunen, Web of Science –aineisto.
Kaavio 2: Monenkeskiset yhteisjulkaisut eri maiden tutkijoiden kanssa suhteutettuna yhteistyömaan korkeakoulututkijoiden määrään 2015-2018
Lähde: Vipunen, Web of Science –aineisto, henkilöstömäärän osalta OECD Main Science and Technology Indicators, Yhdysvaltain osalta National Center for Education Statistics.
1.2 Mitkä yliopistot tuottavat eniten kansainvälisiä julkaisuja?
Helsingin yliopisto julkaisee Suomessa eniten kansainvälisiä yhteisjulkaisuja sekä absoluuttisesti että osuutena kaikista julkaisuista (kaavio 3). On selvää, että julkaisuprofiiliin vaikuttavat voimakkaasti tieteenalojen perinteet ja kulttuuri sekä tieteenalojen painotus eri yliopistoissa. Silti merkillepantavaa on Itä-Suomen yliopiston (30,5 %) ja Tampereen yliopiston (28 %) poikkeuksellisen suuri kansallisten yhteisjulkaisujen osuus. Vaasan yliopisto ja Taideyliopisto eroavat muista julkaisemalla suhteessa paljon muita enemmän yhden organisaation julkaisuja.
Kaavio 3: Suomalaisten yliopistojen julkaisuprofiili 2015-2018
Lähde: Vipunen, Web of Science –aineisto.
Päätieteenalojen osuus yliopistojen kokonaisjulkaisutuotannosta vaihtelee paljon (kaavio 4). Näin päätieteenalojen julkaisutoiminnan kansainvälisyyden aste vaikuttaa osaltaan myös eri yliopistojen kansainvälisyyteen. Luonnontieteiden julkaisuja syntyy lähes joka yliopistossa (27 % kansallisesta julkaisutuotannosta). Humanististen tieteiden osuus on melko pieni kaikkien paitsi Taideyliopiston julkaisuista. Yhteiskuntatieteet käsittävät varsin suuren (17 %) osan koko Suomen tutkimuksesta.
Kaavio 4: Yliopistojen julkaisut päätieteenalojen mukaan prosentteina kokonaisuudesta 2018
Lähde: Vipunen, Web of Science –aineisto.
1.3 Miten kansainväliset yhteisjulkaisut jakaantuvat päätieteenaloittain?
Päätieteenaloittain jakaantuvat yhteisjulkaisut (kaavio 5) kertovat siitä, miten eri maiden tutkijoiden kanssa tehtävä yhteistyö jakaantuu eri alojen kesken maittain. Yhteistyömaiden välillä on melko suuria eroja. Selvimpänä esimerkkinä on Venäjä, jonka tutkijoiden kanssa Suomessa toimivat tutkijat tekevät yhteisjulkaisuja varsinkin luonnontieteissä. Muista maista poikkeaa selvästi myös Viro, jonka kanssa yhteiset julkaisut on lähetetty yllättävän usein yleistieteellisiin lehtiin.
Tarkastellessa eri maiden kaikkien julkaisujen jakautumista eri päätieteenalojen välille, on selvää, että myös kansainvälinen yhteistyö jakautuu samoin näiden alojen välille. Toisin sanoen, Suomessa toimivat tutkijat julkaisevat tietyn päätieteenalan julkaisuja niiden maiden kanssa, jotka tuottavat muutenkin paljon kyseisen alan julkaisuja.
Pohjoismaat tuottavat selvästi OECD-maiden keskiarvoa enemmän lääke- ja terveystieteiden julkaisuja. Suomen tutkijoiden pohjoismaisessa yhteistyössä painottuvat lääke- ja terveystieteet. Venäjän koko julkaisutuotannosta vain alle 5 % on lääke- ja terveystieteitä ja yli 50 % luonnontieteitä, joten yhteisjulkaisut painottuvat vastaavasti.
Ihmistieteissä vaihtelua eri maiden välillä on yllättävän vähän. Kaikkien merkittävimpien yhteistyömaiden kanssa tehdään melko tasaisesti yhteisjulkaisuja. Yhteisjulkaisujen määrä on selvästi pienempi kuin STEM-aloilla, joissa yhteistyön volyymi tuntuu painottuvan selkeämmin tiettyjen yhteistyötahojen kanssa. Pohjoismaiden kanssa on selvästi paljon yhteistyötä lääke- ja terveystieteiden osalta, mutta vähän luonnontieteissä ja tekniikassa. Australian julkaisuprofiili muistuttaa tässä analyysissä vahvasti Pohjoismaita.
Yhteisjulkaisutoiminnan tarkastelu nostaa esiin myös joitakin alihyödynnettyjä mahdollisuuksia. Esimerkiksi ruotsalaisten kanssa julkaistaan melko vähän luonnontieteissä, vaikka päätieteenala ei ole aivan pieni Ruotsissa. Japanin ja Saksan kanssa julkaistaan keskiarvoa jonkin verran vähemmän lääke- ja terveystieteiden artikkeleita, vaikka nämä alat on melko suuri osa maiden julkaisutuotannosta.
Kaavio 5: KV-yhteisjulkaisut päätieteenaloittain yhteistyömaittain 2015-2018
Lähde: Vipunen, Web of Science –aineisto.
1.4 Mihin maihin tutkijavierailut kohdistuvat ja mistä maista tehdään vierailuja Suomeen?
Tutkijoiden fyysinen vierailu eri maissa on edelleen merkittävä yhteistyön tapa ja indikaattori. Kaavio 6 kaikista tutkijavierailuista (alle 3 kk mittaiset ja pidemmät, kumpaankin suuntaan) kohdemaan mukaan on hyvin yhteneväinen tärkeimpien yhteisjulkaisumaiden kanssa. Siksi erittäin vahva (0,94) korrelaatio näiden muuttujien välillä ei ole yllätys. Tutkijayhteisön kokoon suhteutettuna kuva (kaavio 7) muuttuu jälleen. Suhteutettuna kohdemaan tutkijayhteisön kokoon, korrelaatio yhteisjulkaisujen kohdemaan kanssa on niin ikään erittäin vahva (0,97).
Kaavio 6: Kaikki tutkijavierailut yhteensä vuonna 2018 kohdemaan mukaan
Lähde: Vipunen
Kaavio 7: Kaikki tutkijavierailut yhteensä vuonna 2018 suhteutettuna kohdemaan tutkijayhteisön kokoon
Lähde: Vipunen, Web of Science –aineisto, henkilöstömäärän osalta OECD Main Science and Technology Indicators, Yhdysvaltain osalta National Center for Education Statistics.
1.5 Millä aloilla Suomi tuottaa eniten julkaisuja?
Miten koko Suomen tutkijoiden julkaisuprofiili painottuu. Julkaisuprofiilissa on suhteutettu alan osuus maan julkaisuista alan osuuteen maailmassa. Luku 1 tarkoittaa, että maassa julkaistaan alalla yhtä paljon kuin muualla maailmassa.
Suomen julkaisuprofiilissa on tapahtunut muutoksia jo varsin lyhyelläkin tarkastelujaksolla, vuodet 2016-2018 (kaavio 9) vs. vuodet 2017-2019. Julkaisuja on molemmilla jaksoilla tuotettu kansainvälisesti ajatellen keskimääräistä enemmän taloustieteissä, terveystieteissä, yhteiskuntatieteissä ja tietoliikennetekniikassa (ICT). Nämä alat eivät ole kansallisesti suurimpia. Luonnontieteet, tekniikka tai lääketiede jäävät maailman keskitason alapuolelle lukuun ottamatta kliinistä lääketiedettä vuosina 2016-2018.
Kaavio 8: Suomen julkaisuprofiili 2017-2019
Lähde: Vipunen, Web of Science –aineisto
Kaavio 9: Suomen julkaisuprofiili 2016-2018
Lähde: Vipunen, Web of Science –aineisto
- Kansainvälisyys henkilöstö- ja väitöskirjatutkijanäkökulmasta
Henkilöstön kansainvälisyyttä voidaan tarkastella esimerkiksi kansalaisuuden perusteella, josta kerätään tiedot Opetushallinnon tilastopalvelu Vipuseen. Kansainvälistä henkilöstöä on suhteellisesti eniten luonnontieteen, tekniikan ja lääketieteen aloilla. Ulkomaalaisia väitöskirjatutkijoita on eniten tietoliikennetekniikan, tekniikan ja lääketieteen aloilla. Väitöskirjatutkijoiden merkittävimmät lähtömaat ovat Kiina, Intia, Iran, Venäjä ja Pakistan. Aloittain tarkasteltuna Kiina on kolmen merkittävimmän lähtömaan joukossa kaikilla aloilla lukuun ottamatta humanistista alaa, jossa tärkein lähtömaa on Ruotsi.
2.1 Kuinka kansainvälistä eri yliopistojen henkilöstö on?
Henkilöstön kansainvälisyyttä voidaan tarkastella vertailemalla muun kuin Suomen kansalaisten osuutta eri yliopistojen henkilökunnassa. Taulukkoteknisistä syistä tässä tarkoitetaan ’ulkomaalaisilla’ henkilöitä, jotka eivät ole Suomen kansalaisia ottamatta kantaa heidän identiteettiinsä. Aalto-yliopistossa työskentelee suhteessa ylivoimaisesti eniten muiden kuin Suomen kansalaisia. Suuremmasta koosta johtuen Helsingin yliopistossa on kuitenkin töissä noin kaksi kertaa enemmän ulkomaalaisia. Muut yliopistot eivät tässä suhteessa eroa kovin radikaalisti toisistaan, vaikka eroja toki on.
Kaavio 10: Muun kuin Suomen kansalaisten prosenttiosuus yliopistojen henkilöstöstä 2018
Lähde: Vipunen
On kiinnostavaa tarkastella, vaikuttaako muiden maiden kansalaisten osuus kansainvälisten yhteisjulkaisujen määrään. Eli tuottaako lähtökohtaisesti ulkomaalaisten työskentely kansainvälistä tutkimusta? Korrelaatio näiden muuttujien välillä oli 0,56 eli maltillinen positiivinen korrelaatio. Suuri määrä muita kuin Suomen kansalaisia yliopiston henkilöstössä ei siis välttämättä tuota suurta määrää kansainvälisiä yhteisjulkaisuja. Tosin Suomen yliopistopopulaatiossa ei ole sellaista tapausta, jossa työskentelisi keskimääräistä vähemmän ulkomaalaisia, mutta tuottaisi keskimääräistä enemmän kansainvälisiä yhteisjulkaisuja. Ulkomaalaisten suuri osuus (kaavio 11) Aallossa, Oulun yliopistossa, Lappeenrannan-Lahden teknillisessä yliopistossa ja Hankenilla näyttäisi viittaavan merkittäviin alakohtaisiin eroihin henkilöstön kansainvälisyydessä.
Kaavio 11: Ulkomaalaisten osuus yliopistojen henkilöstöstä ja kv-julkaisujen osuus kaikista julkaisuista prosentteina 2018
Lähde: Vipunen
Paljonko eri tieteenaloilla on sitten muita kuin Suomen kansalaisia? Kuinka kansainvälisiä eri tieteenalat ovat tässä suhteessa? Kaaviosta 12 huomataan, että muiden kuin Suomen kansalaisten osuus henkilöstöstä vaihtelee voimakkaasti eri päätieteenalojen välillä. Luonnontieteissä ja tekniikassa on enimmillään ulkomaalaisia lähes puolet siinä missä ihmistieteissä selvä enemmistö tutkijoista on Suomen kansalaisia. Aalto-yliopiston lääketiede ja Helsingin yliopiston tekniikan ala erottuvat tässä kaaviossa varsin selvästi, vaikka molemmissa koko päätieteenalan henkilöstöä on alle 30 henkeä. Kaavion avulla voidaan kuitenkin päätellä, että suuret erot yliopistojen kansainvälisen henkilöstön osuuksissa selittyvät ainakin osittain niillä tieteenaloilla, joita yliopistossa tutkitaan ja opetetaan.
Aalto-yliopisto nousee tässä analyysissä esiin selvästi esiin henkilöstönsä määrällä tarkasteltuna kansainvälisimpänä yliopistona. Sillä on selvästi keskimääräistä enemmän muiden maiden kansalaisia töissä useimmilla päätieteenaloilla. Sen sijaan Lapin yliopistossa on kaikilla tieteenaloillaan keskimääräistä vähemmän ulkomaalaisia töissä. Keskihajonta yliopistojen välillä on tässä tilastossa suurinta luonnontieteissä (9,3) ja tekniikassa ja pienintä yhteiskuntatieteissä (6,6) ja humanistisissa tieteissä (4,9). Onkin kiinnostava havainto, että yliopistot ovat ihmistieteissä tässä suhteessa keskenään homogeenisempiä kuin STEM-aloilla. Jos luonnontieteissä ja tekniikassa on paljon muiden kuin Suomen valtion kansalaisia, voisiko ero selittyä väitöskirjatutkijoiden suurella määrällä?
Kaavio 11: Ulkomaalaisten osuus yliopistojen henkilöstöstä päätieteenaloittain 2018
Lähde: Vipunen
2.2 Kuinka moni väitöskirjatutkija on kotoisin ulkomailta?
Kaavio 12 kuvaa ulkomaalaisten väitöskirjatutkijoiden osuutta kaikista prosentteina vuonna 2018. Muiden kuin Suomen valtion kansalaisia opiskelee yliopistoissa ennen kaikkea tutkijakoulutuspaikoilla. Heidät luetaan yliopistojen henkilökuntaan ja ne on kuvattu kaaviossa oranssilla palkilla osuutena kaikista väitöskirjatutkijoista. Molemmat muuttujat ovat henkilötyövuosi –lukuja. Kaavio osoittaa, että tohtorikoulutuspaikoilla opiskelevista noin kolmannes on ulkomaalaisia. Ulkomaalaisten osuus on suurin ICT-alalla, tekniikassa ja lääketieteissä, joissa lähes joka toinen väitöskirjatutkija on muun kuin Suomen valtion kansalainen. Suomen kansalaisten osuus on suurin humanistisilla aloilla, yhteiskunnallisilla aloilla ja kasvatusalalla. Yliopistojen henkilöstöstä noin 34 % on väitöskirjatutkijoita.
Kaavio 12: Ulkomaalaisten väitöskirjatutkijoiden osuus kaikista prosentteina v. 2018
Lähde: Vipunen
2.3 Mistä maista Suomessa työskentelevät väitöskirjatutkijat ovat kotoisin?
Lähtömaittain tarkasteltuna (kaavio 13) Suomeen saapuu väitöskirjatutkijoita eniten Kiinasta, Intiasta, Iranista, Venäjältä ja Pakistanista. Näistä Kiina ja Venäjä ovat merkittäviä yhteistyötahoja myös monenkeskisissä yhteisjulkaisuissa. Vuodesta 2010 vuoteen 2019 erityisesti intialaisten väitöskirjatutkijoiden määrä on kasvanut huomattavasti ja tasaisesti. Myös iranilaisten ja kiinalaisten opiskelijoiden määrä on kasvanut jatkuvasti. Tarkastelujaksolla ainoastaan virolaisten väitöskirjatutkijoiden määrä on jatkuvasti vähentynyt. Kiinalaiset väitöskirjatutkijat ovat merkittävin ryhmä lähes kaikilla koulutusaloilla. Ainoastaan humanistisilla aloilla kolmen kärki muodostuu eurooppalaisista opiskelijoista.
Kaavio 13: Ulkomaalaiset väitöskirjatutkijat v. 2019, 20 merkittävintä lähtömaata
Lähde: Vipunen
Ulkomaiset väitöskirjatutkijat koulutusaloittain vuonna 2019. Koulutusalan kolme merkittävintä väitöskirjatutkijoiden lähtömaata
| Tieteenala | 1. | 2. | 3. |
| Kasvatustiede | Kiina | Ruotsi | Pakistan/Venäjä/Viro/USA |
| Taide ja kulttuuri | UK | Kiina | Turkki |
| Humanistinen ala | Ruotsi | Venäjä | Italia |
| Yhteiskuntatieteet | Kiina | Venäjä | Saksa |
| Kauppa, hallinto ja oikeustiede | Kiina | Venäjä | Pakistan |
| Luonnontieteet | Kiina | Iran | Venäjä |
| Tietojenkäsittely | Kiina | Iran | Pakistan |
| Tekniikka | Iran | Kiina | Venäjä |
| Maatalous-metsätieteet | Kiina | Bangladesh/Espanja/Iran | Nepal/Venäjä |
| Lääketiede | Kiina | Viro | Venäjä |
| Terveystiede | Iran | Italia/Nepal | Kiina/Ruotsi/Venäjä |
Lähde: Vipunen
3. Kansainvälisyys rahoituksen näkökulmasta
Kolmas keskeinen ulottuvuus yliopistojen tutkimustoiminnan kansainvälisyydessä on rahoituksen alkuperä. Kansainvälisestä tutkimusrahoituksesta lähes kolmasosa (74 %) on tavalla tai toisella EU:sta tulevaa rahoitusta. Tähän sisältyvät sekä puiteohjelmarahoitus että rakennerahastorahoitus. Kymmenen vuoden aikajaksolla ulkomaisista tutkimusrahoituksen lähteistä lähinnä EU-rahoituksen määrä on kasvanut. Kansainvälinen yritysrahoitus on volyymiltään suurin piirtein yhtä merkittävää kuin rakennerahastorahoitus.
Ulkomaisilta yrityksiltä saatu rahoitus on merkittävintä Tampereen yliopiston rokotetutkimuskeskukselle. Kansainvälisten järjestöjen rahoitus kohdentuu erityisesti ruotsinkielisiin yliopistoihin. Kansainvälisten säätiöiden ja rahastojen rahoituksesta yli puolet kohdistuu Helsingin yliopistolle ja viidesosa Turun yliopistolle. Rahoitus kohdistuu lähinnä luonnontieteisiin ja lääketieteeseen.
Merkittävimmät yhteistyömaat rahoituksen näkökulmasta ovat suuret EU-maat, kuten Saksa, Espanja ja Ranska. Kansainvälistä rahoitusta tulee eniten tekniikan aloille. Hyvin lähellä sitä ovat luonnontieteet ja seuraavana lääketiede. Tästä syystä kokonaisrahoitukseen suhteutettuna Aalto-yliopisto, Oulun yliopisto ja Lappeenrannan-Lahden teknillinen yliopisto saavat selvästi eniten kansainvälistä rahoitusta suhteessa yliopiston kokonaisrahoitukseen. Helsingin yliopisto saa suurena organisaationa euromääräisesti eniten kansainvälistä rahoitusta.
3.1 Mistä lähteistä Suomi saa kansainvälistä tutkimusrahoitusta?
Kaavio 14: Yliopistojen kansainvälinen rahoitus 2011-2019, 1000 €
Lähde: Tilastokeskus
Kansainvälisestä tutkimusrahoituksesta ei ole käytettävissä kattavaa tilastoa kaikista yhteistyömaista, mutta yli puolet kansainvälisestä tutkimusrahoituksesta tulee kilpailluista EU-hankkeista. Näissä EU-hankkeissa Suomen keskeiset yhteistyömaat ovat Saksa, Espanja, Ranska, Italia ja Britannia. Seuraavina tulevat Alankomaat, Belgia ja Ruotsi. Puiteohjelmarahoitus kohdistuu ennen kaikkea tekniikan ja luonnontieteen aloille. Myös lääketieteen osuus on suuri. Jos tarkastellaan koko Horisontti 2020 –rahoitusta, Suomi on sijalla 13, kun Suomi-lähtöisessä tarkastelussa sijoitus on 9. Kokonaisuudessa Italia on ennen Ranskaa ja Kreikka ennen Ruotsia, mutta muilta osin yhteistyölinkit ovat vastaavat kuin Suomi-lähtöisessä tarkastelussa.
Kaavio 15: Horisontti 2020-rahoitus, Suomen yhteistyölinkit maittain
Lähde: Cordis
3.2 Miten kansainvälinen tutkimusrahoitus kanavoituu Suomessa?
Kansainvälisen tutkimusrahoituksen rahavirrat eivät jakaannu tasaisesti Suomen yliopistoille. Rakennerahastorahoitus on erittäin merkittävää varsinkin Oulun yliopistolle (kaavio 17). Erityisesti luonnontieteet, tietojenkäsittelytiede ja tekniikka hyötyvät aluekehitysrahoituksesta (kaavio 16). Sen sijaan lääketieteen tutkimusta ei juurikaan rahoiteta aluekehitysrahoituksella. Myös Lappeenrannan-Lahden teknillinen yliopisto ja Itä-Suomen yliopisto hyötyvät sijainnistaan tukialueella. Kansainvälistä rahoitusta tulee eniten tekniikan aloille. Hyvin lähellä sitä ovat luonnontieteet ja seuraavana lääketiede. Aalto yliopisto, Oulun yliopisto ja Lappeenrannan-Lahden teknillinen yliopisto saavat eniten kansainvälistä rahoitusta suhteutettuna kokonaisrahoitukseen (kaavio 18). Helsingin yliopisto saa euromääräisesti eniten kansainvälistä rahoitusta.
Kaavio 16: Kansainvälinen rahoitus OKM:n ohjauksen aloittain v. 2019, €
Lähde: Vipunen
Kaavio 17: Yliopistojen kansainvälinen rahoitus rahoituslähteittäin 2019, €
Lähde: Vipunen
Kaavio 18: Yliopistojen kansainvälinen tutkimusrahoitus suhteutettuna kokonaisrahoitukseen 2018 (%)
Yliopistojen kansainvälinen tutkimusrahoitus suhteutettuna kokonaisrahoitukseen v. 2018 (%)
| Aalto yliopisto | 7,94 |
| Helsingin yliopisto | 5,84 |
| Itä-Suomen yliopisto | 4,24 |
| Jyväskylän yliopisto | 3,86 |
| Lapin yliopisto | 2,39 |
| Lappeenrannan-Lahden teknillinen yliopisto | 6,41 |
| Oulun yliopisto | 7,85 |
| Svenska Handelshögskolan | 2,08 |
| Taideyliopisto | 0,08 |
| Tampereen yliopisto | 5,6 |
| Turun yliopisto | 4,44 |
| Vaasan yliopisto | 3,88 |
| Åbo Akademi | 2,54 |
Lähde: Vipunen
4. Johtopäätöksiä
Tutkimustoiminnan kansainvälisyydestä voidaan nostaa aineiston perusteella joukko havaintoja. Suomen julkaisuprofiilissa korostuvat päätieteenalat, joilla Suomessa on eniten opiskelijoita eli talous- ja yhteiskuntatieteet sekä tekniikasta ICT. Sen sijaan henkilöstön ja väitöskirjatutkijoiden kansainvälisyydessä ja kansainvälisessä tutkimusrahoituksessa korostuvat luonnontiede, tekniikka ja lääketiede, jotka mielletään tutkimusintensiivisiksi aloiksi. Sekä yhteisjulkaisuissa että erityisesti tutkimusrahoituksessa korostuu vahvasti eurooppalainen yhteistyö. Yhteisjulkaisuissa merkittävimpänä nousevat esille perinteiset tutkimusmaat Yhdysvallat ja Britannia. Rahoitus määräytyy pitkälti olemassa olevien kansainvälisten rahoitusinstrumenttien ja -kanavien kautta. Väitöskirjatutkijoiden lähtömaajakauma ei korreloi julkaisujen tai tutkimusrahoituksen yhteistyömaiden kanssa. Kiina on merkittävin väitöskirjatutkijoiden lähtömaa, mutta se on noussut myös yhteisjulkaisuissa kärkipaikoille. Intia on noussut huimalla vauhdilla toiseksi tärkeimmäksi väitöskirjatutkijoiden lähtömaaksi. Voisi olettaa, että Intian merkitys nousee lähivuosina myös yhteisjulkaisuissa ja tutkimusrahoituksessa.
Analyysin pohjalta näyttää siltä, että tutkimuksen kansainvälistyminen on edennyt epätasaisesti eri yliopistoissa ja päätieteenaloilla. Keskustelu tutkijayhteisössä ja TKI-politiikan toimijoiden kesken jatkuu kansainvälisyyden intensiteetin ja kunnianhimon tason kasvattamisesta. Suomen TKI-järjestelmää johdetaan pitkälti suurten kansallisten tavoitteiden kautta, joita ovat esimerkiksi T&K-menojen bruttokansantuoteosuuden kasvattaminen 4 prosenttiin tai korkeakoulutettujen nuorten aikuisten osuuden lisäämiseksi 50 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Korkeakoulujen vuodesta 2021 lähtien voimassa olevassa rahoitusmallissa on strategiarahoituksen osana kansainvälisyys, jota toteutetaan korkeakoulujen yhteisen globaalitoiminnan ja osaamisperäisen maahanmuuton kautta. Tämä panostus muuttaa varmasti yhteistyön intensiteettiä erityisesti globaaliohjelman keskeisten kohdemaiden kanssa. Lisäksi on erittäin todennäköistä, että koronapandemia muuttaa kansainvälistä yhteistyötä merkittävällä tavalla. On erittäin kiinnostavaa seurata näiden muutosten vaikutusta tämän analyysin tarkasteluihin.
Tilastoneuvos 